Jäin vuosi sitten työttömäksi ja muutin toiselle paikkakunnalle. Tämän jälkeen kaikki tämä on alkanut.
En ole enää kiinnostunut mistään mistä ennen olin. Oikeastaan en ole kiinnostunut yhtään mistään ja koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan.
Harrastukset, shoppailu ja kaikki muu kiva on jäänyt, eikä kiinnosta lainkaan. Vaatekaupasskin vain pyörin ja yritän löytää jotain kiinnostavaa ostettavaa joka piristäisi, mutta ei vain huvita. Normaalisti minua ei saa ulos kaupasta jos en osta jotain.
Ei huvita olla kavereiden kanssakaan. Kaverit on suht uusia... Kännissä juttelen ehkä vähän liikaakin mutta selvinpäin en puhu. Haukkuvat ujoksi, mutta en koe että minulla olisi huono itsetunto tai että pelottaisi avata suutaan. Minua vain ei kiinnosta vitun pätkää. Saatan välillä kuunnella muiden juttelua mutta suurimman osan sosiaalisista kanssakäymisistä vietän jossain syvällä oman pääni sisällä.
Välillä saan melko aggressiivisia "kohtauksia" ilman mitään syytä. Olen aina ollut hieman tulinen persoona mutta tämä on jo jotain ihan outoa. Saatan hurjistua nollasta sataan vaikkapa siitä jos sytkäri on hukassa tms. muita pikkuasioita. Olen myös raivoissani satuttanut itseäni useamman kertaa. Välillä tunnen itseni melkein normaaliksi mutta välillä olen taas toivottoman ahdistunut ja raivoissani enkä tiedä mitä tehdä. Anteeksi sotkuinen teksti mutta tätä on hankala pukea sanoiksi...
Jos joku osaisi asiallisesti neuvoa tai kertoa mistä saattaisi olla kyse, kiitän.
En ole enää kiinnostunut mistään mistä ennen olin. Oikeastaan en ole kiinnostunut yhtään mistään ja koko maailma tuntuu kaatuvan niskaan.
Harrastukset, shoppailu ja kaikki muu kiva on jäänyt, eikä kiinnosta lainkaan. Vaatekaupasskin vain pyörin ja yritän löytää jotain kiinnostavaa ostettavaa joka piristäisi, mutta ei vain huvita. Normaalisti minua ei saa ulos kaupasta jos en osta jotain.
Ei huvita olla kavereiden kanssakaan. Kaverit on suht uusia... Kännissä juttelen ehkä vähän liikaakin mutta selvinpäin en puhu. Haukkuvat ujoksi, mutta en koe että minulla olisi huono itsetunto tai että pelottaisi avata suutaan. Minua vain ei kiinnosta vitun pätkää. Saatan välillä kuunnella muiden juttelua mutta suurimman osan sosiaalisista kanssakäymisistä vietän jossain syvällä oman pääni sisällä.
Välillä saan melko aggressiivisia "kohtauksia" ilman mitään syytä. Olen aina ollut hieman tulinen persoona mutta tämä on jo jotain ihan outoa. Saatan hurjistua nollasta sataan vaikkapa siitä jos sytkäri on hukassa tms. muita pikkuasioita. Olen myös raivoissani satuttanut itseäni useamman kertaa. Välillä tunnen itseni melkein normaaliksi mutta välillä olen taas toivottoman ahdistunut ja raivoissani enkä tiedä mitä tehdä. Anteeksi sotkuinen teksti mutta tätä on hankala pukea sanoiksi...
Jos joku osaisi asiallisesti neuvoa tai kertoa mistä saattaisi olla kyse, kiitän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
uupumusta. Kun masennuin ensimmäinen oire oli se että olin surullinen eikä mua kiinnostanut yhtään mikään. Oon ollut masentunut 4 vuotta eikä mua vieläkään oikeen kiinnosta mikään. Ei kiinnosta opiskelu, ihmiset ja koko tämä elämä.