Tämä ahdistus on nyt ollut yhtäjaksoisena seuralaisena kohta kaksi viikkoa! Ennen kävi luonani vain silloin tällöin. Nyt ei helpota otettaan millään. Voimistuu vaan koko ajan!
Rytmihäiriöt kiusaavat ja maha reistaa-elimistökin viestittää hätäänsä.
Illalla nukkumaanmennessä, kun on "pakko" rauhoittua, iskee aivan kamala olo! Tuntuu kuin miljoona pientä ukkoa kirkuisi minulle ja minä en saa selvää mitä ne sanovat!
Muutenkaan tästä ei saa mitään otetta. Ei yhtään selvää asiaa, mitä voisi pureskella. Vain jumalatonta ajtusvilskettä sikin-sokin.
Xanoria on tarvittavissa, mutta sen vaikutus tulee niin hitaasti, eikä se vie ahdistusta kokonaan pois, vain hiukan tasaa.
Psy sh, jonka juttusilla käyn, ei osaa auttaa. Kuuntelee vain ja katsoo itkuani.
olen kuin ikiliikkuja. koko ajan pientä liikettä, koska jos pysähdyn, niin se iskee hampaansa minuun koko voimallaan!
Vaikka kovasti liikun ja touhuan, en saa siltikään mitään tehtyä. Miljoona asiaa on aloitettu mutta ehkä yksi tai kaksi viety loppuun asti.
Tämä on ihan sairaan raskasta. enkä oikeasti enää tiedä mitä tehdä! Kun tuntuu ettei kukaan pysty auttamaan ja tuntuu ettei tämä lopu ikinä!!
Ja kaikenlisäksi "elämä on"...
Rytmihäiriöt kiusaavat ja maha reistaa-elimistökin viestittää hätäänsä.
Illalla nukkumaanmennessä, kun on "pakko" rauhoittua, iskee aivan kamala olo! Tuntuu kuin miljoona pientä ukkoa kirkuisi minulle ja minä en saa selvää mitä ne sanovat!
Muutenkaan tästä ei saa mitään otetta. Ei yhtään selvää asiaa, mitä voisi pureskella. Vain jumalatonta ajtusvilskettä sikin-sokin.
Xanoria on tarvittavissa, mutta sen vaikutus tulee niin hitaasti, eikä se vie ahdistusta kokonaan pois, vain hiukan tasaa.
Psy sh, jonka juttusilla käyn, ei osaa auttaa. Kuuntelee vain ja katsoo itkuani.
olen kuin ikiliikkuja. koko ajan pientä liikettä, koska jos pysähdyn, niin se iskee hampaansa minuun koko voimallaan!
Vaikka kovasti liikun ja touhuan, en saa siltikään mitään tehtyä. Miljoona asiaa on aloitettu mutta ehkä yksi tai kaksi viety loppuun asti.
Tämä on ihan sairaan raskasta. enkä oikeasti enää tiedä mitä tehdä! Kun tuntuu ettei kukaan pysty auttamaan ja tuntuu ettei tämä lopu ikinä!!
Ja kaikenlisäksi "elämä on"...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi olla että kehossasi on pelkkä taudinaiheuttaja,flunssabakteeri tai talven lenssuvirus. Toiset ihmiset ovat niin herkkiä mielen ja kehon kytkennöiltään, että keho viestittää taudinaiheuttajasta mielen kautta -sellaista pientä ahistusta,kuten kerroit.Jos näin on se,levottomuus, menee ohi, mutta ottaa aikansa.Noi vatsaoireetkin viittais talven pöpöihin.
Syö vitamiinia ja lepäile.Oo rentona vaikka ne miljoona p-ukkoa kiljuis,sä oot kuitenkin vahvempi.
tuollaisia oireita esiintyy aika yleisesti pitkäaikaisessa kofeiinikäytössä.
sinä ja sinun kofeiinisi. pysyitkin jo vähän aikaa poissa...oliko pakko tulla takasin toitottamaan?
Suosittelen kofeiinin poistoo ruokavaliosta. Auttanu itellä ja monella muullaki.
kerrot juuri oireet jotka miehelläni.
Mutta kun hänen nukkumaanmeno niin pidän häntä kädestä kiinni ja puhun että hänen ajatuksensa menevät puheiseeni ja hän lopuksi hermostuu minun puheisiin ja nukahtaa.
Mä en ymmärrä miksi se sh ei oo jo varannut sulle psykiatrille aikaa? Mulla oli noi oireet kuin sulla ja todettiin vakava masennus. Menin suoraan tk-läärärille, joka teki diagnoosin ja aloitti lääkityksen ja spisti lähetteen mielenterveyskeskukseen, jossa pääsin melkein heti psykiatrille.
Eihän kukaan voi elää noin sietämättömissä oloissa ja sillä sh:lla on keinot aika vähissä sua auttaa noin akuutissa tilanteessa.
Minulla on välillä samantyyppisiä kausia. Minulla on todettu vakava masennus ja paria vuotta myöhemmin lisäksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Olen käynyt kahdesti sairaalajaksolla että olo on helpottanut. Useinmiten kuitenkin hoidan itseäni rauhottavilla lääkkeillä. Kofeiinia kannattaa oikeasti välttää, se lisää ahdistuneisuutta. Samoin kuin alkoholi. Päivittäiset rutiinit auttavat ainakin minua rauhoittumaan, vaikka se yleensä onkin todella vaikeaa. Nyt keväällä kannattaa tottakai harrastaa liikuntaa, sekin helpottaa. Toivottavasti pääset ahdistuksesta yli. Ja on hyvä muistaa ettei mikään olotila ole ikuinen :) tsemppiä!!