anoreksiasta BED:iin

syöt.
Siitä on varmaan hyvä alkaa.
Sulla on varmaan käynyt niin, että oot sieltä totaalikieltäytyjien maailmasta yhtä äkkiä hypännyt kaikkionmahdollista-maailmaan. Kulttuurisokki:).

Anna itselles lupa syödä herkkuja ja hyvää ruokaa, mutta yritä palata sellaseen rytmiin, ettei se oo päivittäistä. Siirry takaisin lapsuuden karkkipäiviin. Siihen lauantaihin (tai johonkin muuhun), kun ei tarvii hävetä tai piilotella syömistään.
Muulloin syö kunnon ruokaa; perunaa, porkkanaa, leipää, jogurttia... Mistä sitten tykkäätkin:)!

Sitten vielä semmonen juttu, että nythän et vielä ole mitenkään ylipainoinen. Tähän asti oot selkeästi kuihduttanut itseäsi ja oot tottunut näkemään itses laihempana. Ihan normaalia on, että paino siitä nousee normaalille tasolle.

On varmaan kuitenkin ihan hyvä kertoa ongelmasta terveydenhoitajalle tai lääkärille, varsinkin, jos alkaa ihan oikeesti ylipainoa tulla. Ne ihmiset osaa auttaa paremmin, kun minä täällä:)... Tulipahan kuiteskin yritettyä.

Voimia!

jos noin nopeesti lihoo, nii se on enimmäkseen nesteitä! muista että kaikki nuo kilot eivät myöskään ole RASVAA vaan myös LIHASTA! mikä on hyvä juttu.

kroppasi kitui kun oli alipainoinen eli nyt se ''kiittää'' että syöt taas, ja kerää niin paljon massaa ku mahollista sillä ''nälkäpäivä on ohi, ja kroppasi pitää imeä niin paljon kun mahdollista seuraavaa nälkäpäivää varten''. (ihmisen keho on aika vanhanaikainen)

kyllä se siitä tasaantuu ja palautuu normaalipainoon.. jos nyt alat syömään normaalisti (riippuen paljonko tarvitset? 1500 - 2000 kcal).

suosittelen että menet ravintoterapeutille joka neuvoo sinua mitä kannattaisi syödä ja miten paljon. mene myös psykologille! (käyn itse, ja se on auttanu hirveesti! paino on noussu noin 5 kiloo, mutta olen ollut nyt kauan 51 kiloa, mikä on minun mielestä minulle sopiva, mutta lihon mieluisesti vielä pari kiloa LIHASTA jos mahdollista :) )



ja nyt ei saa aatella ''oon jo lihonnu. game over!'' ei ole ollenkaan liian myöhästä NYT katella sitä syömistä ja liikkumista että sä saat terveellisen painon ja hyvän mielen. aattele että asia vois pahemminki olla. älä ole kehosi vihollinen, te ootte tiimi! yhdessä terveellistä ja onnellista elämää rakentamassa :)


ja vielä yks tärkee juttu, jos sua masentaa ulkonäkö nyt, muista että et ole ainua joka lihoo ja mesentuu anoreksian jälkeen. niin tapahtuu lähes kaikille (paitsi niille jotka valitsee väärän reitin, eli kuoleman!)


TSEMPPIÄ

Moi!
Mulla on samanlainen ongelma. Olin vielä noin kuukausi sitten niin alipainoinen, että pakkohoitokaan ei olisi ollut kaukana. Päätin silloin, että nyt saa riittää anoreksia, sillä en halunuut osastolle ja aloin syödä enemmän ruokaa sekä sallin itselleni herkut enkä enää välittänyt kaloreistakaan. Mutta sitten mulle iski hirveä ahmimishimo ja oonkin nyt kuukauden aikana lihonut jo yli 5 kiloa. Nyt en oikein tiedä mitä tehdä, sillä en halua tätä ahmimista, mutten halua palata kaloreiden laskemiseen ja laihduttamiskierteeseenkään.

Sä joka aloitit tän keskustelun, niin oisitko halunnut alkaa vaihtelemaan ajatuksia sähköpostin välityksellä mun kanssa. Oltais voitu kannustaa ja samalla myös varmaan auttaa toisiamme paranemisprosessissa. Oon itse kakskymppinen opiskelija pääkaupunkiseudulta ja sillä minkä ikäinen tai mistä päin oot ei oo mulle paljoa väliä, mutta kaipaisin jotakuta samassa tilanteessa olevaa joka pystyy siten paremmin ymmärtämään mua.

Joten jos kiinnostaa niin voisitko laittaa sähköpostiosoittees palstalle, sillä mun osoite on liian paljastava.

Oon samassa tilanteessa...
Pääsin vähän aikaa sitten syömishäiriöosastolta kotiin, ja silloin alkoi ahmiminen... Teen sitä melk. joka päivä...
Kauhea syyllisyys vaivaa kokoajan, tuntuu ettei loppua vaan ole...
Kaikkea on kokeiltu muttei mikään tunnu auttavan...
Mul on usein paha olo (sekä henkisesti mutta myös joskus fyysisesti, etenkin ahmimisen jälkeen) ja kohta varmaan tapan itteni kun en enää jaksa... Huokaus.... Onko kellän ohjeita/odeoita miten tästä pääsis eroon...?

Minulla on kokemusta moisesta. Vaikka en vieläkään tunnu hyväksyvän sitä, että minulla on ollut anoreksia joskus.
Laihduin tuolloin 25kg. Hemmetin laiha silloin olin. Olikohan vuotta 2006.

Aloitin ahmimaan 2007 kyllästyessäni ruoan tarkkailuun ja töiden aloittaminen vähensi liikuntaharrastuksia, ja lopuksi en liikkunut sitten enää yhtään.
Menin tällöin ruokapaikkaan töihin. Ajattelin silloin, että alan vihaamaan ruokaa enemmän, kun menen sellaiseen ympäristöön töihin.
Toisin kävi. Aloin salaa napostelemaan töissä suuria määriä, jotka tietysti maksoin! :-D

Kaikki palkka meni ruokaan.
Hirveää taistelua itsensä kanssa... En millään olisi halunnut mennä syömään, mutta jalat vei.

Syömisen jälkeen morkkis.
Rahat meni ja kiloja tulee lisää.

Tuo oli vuotta 2007 ja lihoin nopeasti yli 25 kg takaisin...

vihdoin tuntuu kuitenkin siltä että olen hyväksynyt kroppani.
olen normaalipainoinen, mutta mielestäni näytän aavistuksen tukevalta. Tavallaan kuitenkin parempi näin, vähän tukevampana, kuin sairaana ja alakuloisena.

haluaisin laihduttaa vähän edes, mutta pelkään että se johtaa taas kaloreiden tarkkailemiseen.
Ikinä en ole oksentanut, kunnes viimeviikolla oksennus vain tuli siitä kaikesta ällötyksestä ruokaa kohtaan.

Pelkään että alan oksentelemaan tai laihduttelemaan samaan tapaan kuin ennen.

Voi kunpa löytäisi kultaisen keskitien...