onko teistä kukaan

Olen saanut sellaisen käsityksen, että olet nyt juomatta eli et voine tarkoittaa aikarajaa sille kuinka kauan vielä juo. Onko tarkoituksesi siis kysyä kuinka kauan olemme juomatta?

Minulla tarkoituksena on täysraittius niin kauan kuin elon päiviä riittää. Olen ymmärtänyt, että alkoholistin ainoa lääke on raittius. Siitä, jos laistaa, alkaa juomaputki ja sillekään ei sitten taas loppua näy ... ehkä ikinä enää.

Jos asettelet rajoja raittiuden pituudelle, niin se on kärvistelyä ja on se takaportti ja -piru taustalla kuiskailemassa. Silloin ei saa rauhaa vielä. Kun tekee itselleen selväksi, että lopullinen raittius on ainut tie, niin helpottaa. Sitäkään ei kannata ajatella liikaa, ihan vain päivä kerrallaan. Lopulta sekin aika tulee, ettei tee enää edes mieli juoda. Mitä enemmän on raittiutta takana, sitä enemmän häviää jos ottaa sen ekankin ryypyn.

..on mielestäni harvinaisen hölmöä hommaa, ja itsensä ankkuroimista, kahlehtimista ja kiusaamista.
Juomattomuuden tulee olla luonnollinen elämäntapa ilman viina-asian jauhamista hauraassa päänupissaan päivästä päivään.
Varsinaista paineiden keräämistä. Paineilla on taipumus laueta ja purkautua...

Jätin alkoholin pois elämästäni, nyt keskityn elämään mahdollisimman täysipainoisesti raittiina, ja päivä kerrallaan. Miten sitä muuten voisi elääkään? :) Sen verran hyvältä vaihtoehdolta tämä on tuntunut, että en halua palata siihen vankilaan, jonka viinan suoman vapauden tavoittelu todellisuudessa aiheutti.

Olen kyl kans sitä mieltä et aikarajan pistäminen on itsensä kiusaamista, mut silti olen tehnyt niin ja on toiminut. Toisaalta otan päivän kerrallaan kuitenkin, koska en luota itseeni tarpeeksi.

Mikään eikä kukaan pysty estämään jos tuntuu siltä, että nyt ei ole muita vaihtoehtoja kun aloittaa juominen voin aloitta vaikka heti.
Toistavuotta olen ollut raitiina eikä ole tarvinnut ajatella etten koskaan saisi enään juoda. Raitiina on kuitenkin ollut senverran mukava elellä, että ei ole tarvinnut aloittaa.