Koska sitten henki syntyy (sielu) ihmiseen?
On vaikea kuvitella, että normaalioloissa tai pakastetuissa
siittiö ja munasolussa olisi henkeä (sielua).
Otetaanpa ensin siittiösolu ja munasolu pakastimesta.
Annetaan niiden hedelmöittyä keskenään sopivassa olosuhteessa
äidin kohdussa. Syntyy ihmis alkio.
"Huokaiseeko" Jumala nyt hengen ihmiseen?
Vai liittyykö henki ihmiseen vasta silloin kuin elintoiminnot
ovat kehittyneet, sille asteelle, että vauva voisi elää omillansa?
Vai liittyykö henki ihmiseen kuin vauva huokaisee ensimmäisen kerran?
Mitä ajattelet!
Missä kohtaa puututaan elämään?
On vaikea kuvitella, että normaalioloissa tai pakastetuissa
siittiö ja munasolussa olisi henkeä (sielua).
Otetaanpa ensin siittiösolu ja munasolu pakastimesta.
Annetaan niiden hedelmöittyä keskenään sopivassa olosuhteessa
äidin kohdussa. Syntyy ihmis alkio.
"Huokaiseeko" Jumala nyt hengen ihmiseen?
Vai liittyykö henki ihmiseen vasta silloin kuin elintoiminnot
ovat kehittyneet, sille asteelle, että vauva voisi elää omillansa?
Vai liittyykö henki ihmiseen kuin vauva huokaisee ensimmäisen kerran?
Mitä ajattelet!
Missä kohtaa puututaan elämään?
Vastaukset 15
Vanhimmat
alkaa elämä. Siksipä kierukka ei ainakaan ole sopiva, koska se estää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdun seinämään.
Sielu on ihmisen "lihalle" käsittämätön, joten täydellistä vastausta siihen ei saa.
Sielu on olemassa ennen hedelmöittymistä. Jumala yksin tietää, missä se on. Sielua ihminen ei tule löytämään mistään soluista. Ihmisruumis on sielulle vain asuinpakka. Se on vähn niin kuin lintu, että sille voi rakentaa pesän, mutta lintu itse päättää, pesiikö se siellä.
Sielu voi myös kuolla ihmisessä jä herätä uudelleen eloon.
omiasi! Sielu ei voi kuolla ihmisessä ja taasen virota eloon! Ajatuksesi on sinun, ei raamatun ilmoitus! Sielu on kuolematon ja on taivaasta. Jos sielu erkaantuu ruumiista, ruumis kuolee. Tutkikaa raamattua, niin löydätte vastauksen tähän kysymykseen: Jer. 1:5. "Minä tunsin sinun jo ennenkuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sinä äidistäs synnyitkään, ja panin sinun kansain prophetaksi".
Jes. 49:1. "Kuulkaat minua, te luodot, ja te kaukaiset kansat, ottakaat vaari: Herra on minun äidin kohdusta kutsunut, hän muisti minun nimeni, kuin minä vielä äitini kohdussa olin,"
"Minä tunsin sinun jo ennenkuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sinä äidistäs synnyitkään, ja panin sinun kansain prophetaksi".
Tästä voidaan johtaa ajatus, että Jumala tunsi henkensä (hengen) taivaassa, ennenkuin lähetti sen ihmisalkioon, sikiöön tai lapseen.
Pyhitti siis ennen syntymää. Joten ehkäisyssä ei puututa vielä ihmiselämään.
ymmärtänyt. Siittiö, eikä alkio, ei kumpikaan ole sielun "asumus". Ihmisruumis sitävastoin on, eli kyllä Jumalöa teki ensimmäisenkin ihmisen ihan valmiiksi, ennen kuin puhalsi häneen elämän hengen.
...jossain Jumalalla sieluvarasto? Vauvavarasto? Otetaan yksi sielu, joka liitetään yhteen vauvan ruumiiseen vain miten homma hoituu?
vastaan. Ei ole vauvavarastoa, mutta syntymä on aina Jumalan luomistyö! Miten et tätä ymmärrä? Minulla on seitsemän lasta ja jokaisen syntymän kohdalla olen ihmetellyt Jumalan suurta luomiosen ihmettä.
Henget on Jumalan alla (vallassa) taivaassa. Siksi Jumala tunsi sinut ja minut ennalta kun lähetti hengen kohdussa kasvavaan ihmiseen. Ihminen valitsee siis täällä ajassa, joko hyvän tai pahan hengen osakseen, iankaikkisuutta varten. Oikea tie ikuiseen elämään (paratiisiin) on neuvottu
tälläkin palstalla. Se on kätketty Jumalan sanaan,
lakiin ja evenkeliumiin. Väärää tietä ei tarvitse kenellekkään neuvoa.
Samaa mieltä siinä, että syntymä on ihme, mutten näe, että se mitään hengellistä on.
Itse olen valinnut jo nuorena lapsettoman elämän, tosin naimisissa olen ja siis ehkäissyt koko elämän. Teidän silmissänne taidan olla tooooosi paha, kun estän tätä luomistyön jatkumista?
kertoa, että kun napanuora katkaistaan niin silloin lapsi on omillaan, hän ei enää tarvitse äidin yhteyttä ja hengitys toimii itsenäisesti.
Siis vasta silloin, Jumala puhaltaa häneen elämän hengen!
"Sielu ei voi kuolla ihmisessä ja taasen virota eloon! Ajatuksesi on sinun, ei raamatun ilmoitus!"
Ilmaisin tuon sielun kuolemattomuuden nähtävästi väärillä sanoilla. Nimittäin asiaa kirjoittaessa tarkoitin sitä, että sielu voi joutua kadoksiin (siis HENGELLISESTI kuolemaan johtavalla tiellä) ja sitten tulla eläväksi (palata elämän tielle) Sielun voi helvettiin hukuttaa, mutta ei tappaa.
Ajatus ei ole minun, vaan Raamatusta. Epätarkka ilmaisu kyllä oli minun "höpötystä".
Sama asia oli jo mainittu otsikosssa, että sielu ON!.
ihmisen Hän puhalsi häneen hengen, josta tuli elävä sielu!
Melkein oikein,mutta..!
Muistelen, että Raamattu sanoo: Niin ihmisestä tuli elävä..!
Siten sielu oli elävä ennen puhaltamista, mutta puhalluksen jälkeen ihmisestä tuli elävä sielu. Siis sielu sai ihmisen eläväksi, mutta sielun olemus ei muuttunut.
ja munasolussa, olisi syntyvässä ihmisessä kaksi sielua. Jos sielu on vain munasolussa, joainen naimaton nainen on erittäin syntinen. Jos sielu on siittiösolussa, jokainen mies on äärimmäisen syntinen, koska siittiöitä on niin paljon ja...
Ehkä se tulee hedelmöityneeseen munasoluun. Silloi kierukka on kyllä pahin mahdollinen ehkäisyväline.
Henki tarvitsee "majakseen" toimivan ruumiin. Henki on lahja Jumalalta, jonka Jumala "puhaltaa" ihmis ruumiiseen, eikä siihen ihmisellä ole valtaa. Sielu on taas sitoutunut henkeen ja voi periä täällä ajassa joko hyvän tai pahan osan.
Lähtökohtaisesti ajattelen, että ihmiselämä alkaa kehittyä vasta helmöittyneestä munasolusta joka on onnistuneesti kiinnittynyt kohtuun ja kasvanut sikiöksi. Sikiöaikana ihmiselämään voidaan vielä vapaasti puuttua niinkuin laki ja asetukset siitä ovat säätäneet. Elämän suojelu on aina kuitenkin etusijalla yhdessä omaisen tahdon kanssa. Uskon, että nämä valinnat ovat henkilökohtaisia ja sidottuja jokaisen ihmisen omaantuntoon.
Sikiö on kuitenkin ihminen vasta syntyessään lapseksi jos se kykenee itsenäisesti ylläpitämään elintoimintojaan. Jos taas lapsi on keskonen tai kuolemansairas ihminen voi silloin suojella elämää ja auttaa uuden elämän alkuun, tai loppuun, ymmärryksensä mukaan.