Etten sitten kuitenkaan olisi tarpeeksi, tai että saisin olla jotain vain hetken... Ja silti tuntuu, että se hetkikin riittäisi, kun vain pääsisin edes yhdeksi yöksi syliisi...
Haluan sinua niin paljon. Niin paljon, että se pelottaa...
Haluan sinua niin paljon. Niin paljon, että se pelottaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan samaa. Olen oppinut olemaan murehtimatta pienistä asioista, mutta huomaan pelkääväni sitä, että en riittäisi. Että en olisikaan kaikkea, mitä minun pitäisi olla, sellainen kuin toivoisi.
Osaksi tiedän, että tämä tunne on tunne, joka on sidoksissa vain omaan epävarmuuteeni eikä siihen mitä tulevaisuudessa varmasti tapahtuisi.
Se halu toisen lähelle on vaan niin suuri, että tuntuu että hetkittäin se peittää alleen sitä omaa riittämättömyyden tunnetta. Ja omat tunteet luo lämpöä sisälle. Vaikka pelottaa niin paljon.
Haluan riittää, haluan olla tarpeeksi.
Haluan...
*meistä* ei kuole koskaan .
Viestisi sai miettimään miten paljon halusin häntä. Sydämeni sananmukaisesti soitteli sulosoituja...samalla pelkäsin voisinko olla hänelle tarpeeksi.. pystyisinkö koskaan olemaan riittävän mielenkiintoinen, kaunis, fiksu... kelpaisinko hänelle mitenkään.
Nyt kun tiedän, ettei hän tule elämääni, tunnen kaiken pettymyksen keskeltä pientä helpotusta... voin olla oma itseni. Minun ei tarvitse olla mielenkiintoinen tai kaunis. Saan olla tylsä ja tavallinen mä vaan :)