varattu...mutta ihastunut..

eihän se oo mikään ongelma.. Niinku aiemmin sanottiin,ei ihmiset ole robotteja. On tavallista ihastua tai jopa rakastua, oli varattu tai ei. Mitä sitä turhaan kieltämään tunteitaan.¨

Itse olen rakastunut varattuun. Pian jo 5 vuotta. tää on ihan hullua.. En pysty mitään muuta kun ajattelemaan häntä.. En saa rauhaa edes öisin

Minä puolestani olen varattu mies, mutta noin vuosi sitten työpaikkani käytävällä käveli vastaan nainen toiselta osastolta, jota en ollut nähnyt ennen, ja minä ihastuin häneen aivan järkyttävän lujaa välittömästi. Kyse on pitkälti ulkonäköön liittyvä asia: en ole koko elämäni aikana kohdannut yhä kaunista naista, enkä naista, joka niin täydellisesti ilmentää sitä ulkonäkötyyppiä, joka on aina vedonnut minuun mutta jonkatyyppiset naiset eivät koskaan ole tunteneet vetoa minuun. Hämmästyttävintä on, etten ole koskaan edes puhunut hänelle paria tervehdystä enempää. En kykene. Osittain tämä johtuu siitä, että ollessani samassa huoneessa hänen kanssaan, hermostun niin täysin, etten saa sanottua yhtään mitään. Uskallan hädin tuskin katsoa häneen. Kuitenkin kun katson, olen aistivinani tiettyä kiinnostusta hänen puoleltaan. Joskus tullessaan minua vastaan käytävällä hän saattaa hymyillä ja puraista hieman alahuultaan - toisina kertoina huomaan hänen katsovan pitkään ja pidättävän hengitystään. Joskus hän vain katselee minua huoneen toiselta puolelta. Eleet ja ruumiinkieli viittaisivat siihen, että jotain hänkin tuntee. Tunnen itseni melko lapselliseksi tulkitessani hänen käyttäytymistään ja toivoessani, että hän olisi edes hieman ihastunut minuun. Itse saan fyysisiäkin oireita. Kun hän katsoo minuun, minua alkaa huimata ja tulen pahoinvointiseksi, en pysty keskittymään mihinkään ja hermostun. Nähtyäni hänet en pysty ajattelemaankaan mitään muuta kuin häntä moneen päivään. Käteni vapisevat ja olen poissaoleva, avovaimonikin ihmettelee jo mikä minua vaivaa. Minussa velloo useita ristiriitaisia tunteita. Toisaalta olen aivan älyttömän ihastunut häneen vielä vuodenkin jälkeen. Haluaisin puhua hänelle, tutustua häneen, päiväunissani haaveilen suhteesta hänen kanssaan. Toisaalta olen lamaantunut, koska en ole koskaan saanut osakseni huomiota niin kauniilta naiselta, enkä voi olla pelkäämättä, että vain kuvittelen hienoisen kiinnostuksen hänessä. Olen toki ollut ihastunut naisiin aiemminkin varattunakin ollessani, mutta ne ovat aina olleet sellaisia viattomia ja ohimeneviä juttuja. Kolmas ja suurin asia on, että en uskalla tutustua häneen, koska pelkään, että hän todella olisi kiinnostunut. Rakastan kuitenkin avovaimoani, vaikka tunteeni häntä kohtaan ovatkin laimentuneet viiden yhteisen vuotemme aikana, ja ongelmia on ilmaantunut jo aiemmin. Yritän parhaani mukaan vältellä ihastustani ja odottelen että ihastumisen tunne katoaisi, mutta mikään ei tunnu auttavan. Jos kuluukin viikko tai pari, etten näe häntä lainkaan, saatan jopa unohtaa hänet hetkeksi, mutta sitten ei tarvitakaan kuin pieni vilaus hänestä, ja olen taas viikon sekaisin. Tilannetta sotkee entisestään se, että myös avovaimoni on töissä samassa työpaikassa. Harkitsen jo työpaikan vaihtamista, jotta pääsisin karmeasta tilanteestani.