Mulla on kai sitten joku masennus. Mitään ei jaksa, mistään ei tule iloa tai energiaa. Siinä vaiheessa kun rupee miettimään, miks ihmeessä jotkut toivoo jotakin elämänjälkeistä taivasta tai helvettiä, kun yksikin elämä on tarpeeksi paska, rupee ajattelemaan jos pitäis hankkiutua jonkuntason hoitoon.
Miten hoitoon pääsee? Tarvitseeko alaikäinen huoltajan luvan? Pystyykö alaikäinen saamaan apteekista masennuslääkkeitä ilman reseptiä? Pitääkö todellakin vetää ranteet auki/puukottaa jotakuta että pääsee?
Vanhemmille asiasta ei uskalla puhua.
Miten hoitoon pääsee? Tarvitseeko alaikäinen huoltajan luvan? Pystyykö alaikäinen saamaan apteekista masennuslääkkeitä ilman reseptiä? Pitääkö todellakin vetää ranteet auki/puukottaa jotakuta että pääsee?
Vanhemmille asiasta ei uskalla puhua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
auki eikä myöskään puukottaa ketään. Hoitoon pääsee terveydenhoitajan kautta tai terveyskeskuksen. Tai voit varata ajan lääkärille ja kertoa sun masennuksesta voit pyytää jotain lääkettä masennukseen. Jos haluat voit rueta käymään terapiassa juttelemassa jos siitäkin olisi jonkinlaista apua.
Mene nyt ihmeessä terveydenhoitajalle/terveyskeskukseen puhumaan! Saat lääkkeitä ja varmaan lähetteen sairaalaan, jos niin haluat! Ei tarvitse vetää ranteita auki tai puukottaa ketään... Tsemppiä! Ja toivottavasti pystyt puhumaan vanhemmillesi, vaikka koville ottaiskin!
Hoitoon pääsee kouluterveydenhoitajan tai terveyskeskuksen kautta. Luulen, että jonkinlaista aikaa saa varattua myös, jos ottaa suoraan yhteyttä mielenterveystoimistoon/mielenterveyspoliklinikalle.
Alaikäinen ei tarvitse huoltajan lupaa. Jos alat käymään psykiatrilla, niin he eivät saa kertoa mitään vanhemmillesi, tai kellekään muullekaan (vaitiolovelvollisuus). Tietysti vanhempasi saattavat ihmetellä, missä käyt säännöllisesti, jos et tahdo terapiastasi ilmoittaa heille.
Alaikäinen -tai minkään muunkaan ikäinen tietääkseni- ei saa apteekista masennuslääkkeitä ilman reseptiä. Taitaa nykyään kuitenkin saada melko helposti reseptin niihin lääkkeisiin, tai siltä se ainakin minusta vaikuttaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että pelkästään lääkkeillä ei oloa voi pysyvästi parantaa. Oma mielipiteeni on, että psykiatri on ihan hyvä apu; jos ei pelkästään, niin ainakin lääkkeiden rinnalla varmasti.
Ranteita ei kannata auki vedellä; itselläni ainakin vanhemmat alkoivat siitä vinkua ja valittaa, kun eivät tilannetta ymmärtäneet. Uskon, ettet sinäkään toivo sitä. Ketään ei myöskään kannata puukottaa, se ei auta omaan tilaan lainkaan.
Kun minulla sama ongelma kuin ekalla kirjoittajalla ,hävettäis aikas paljon jos vanhemmat sais tietää ja tuntuu et ne ois pettyneitä muhun tai ei muutenvaan usko mua. Eli itekkää en haluis et vanhemmat saa tietää ni en oo apuukaa hakenu):