taas laittelin tavaraa myyntiin, että löysin Ruotsista hökötyksen. Sen nimi oli garnhärvel.
Enkä tosiaan tiedä, mikä se on. Se oli oikea härveli.(sieltä varmaan tullukki sana suomenkieleen...härveli...)
Jos joku tietäisi...mikä se on...eli tradera ja garnhärvel on se sana.
Ite laittaisin sen päälle lasin ja tekisin pöydän...mutta mikä se ompi ollu ennen?
Enkä tosiaan tiedä, mikä se on. Se oli oikea härveli.(sieltä varmaan tullukki sana suomenkieleen...härveli...)
Jos joku tietäisi...mikä se on...eli tradera ja garnhärvel on se sana.
Ite laittaisin sen päälle lasin ja tekisin pöydän...mutta mikä se ompi ollu ennen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kerron oman käsitykseni asiasta. Asiantuntijat saavat halutessaan oikaista.
Vyyhdinpuu on laitteen suomen kielinen nimitys. Kehräämisen jälkeen lanka kierrettiin puolalta vyyhdinpuulle, sidottiin vyyhdeiksi ja jatkokäsiteltiin (värjättiin, valkaistiin, pestiin) vyyhteinä. Jotta väristä tuli tasainen, vyyhtejä ei saanut sitoa liian tiukasti.
Jos haluaisit ottaa laitteen alkuperäiseen käyttöön, voisin myydä sinulle kellaristani rukin.;))
suomeksi: kulkea perimätietona sukupolvelta toiselle.
se ruma noita-akka!
(Kiitos tiedosta! ;D)
äidin peruja tuollainen härveli.
Äiti virkkasi lisätöinään armeijalle syylinkejä.
Vyyhdit kerittiin kerälle tuollaisen härvelin avulla.
harmi kun en aikanaan sotkusta niitä ostanu...ei lie yhtä hyviä nykyset...nii ja eiks jalkarätit oo kadonnutta kansanperinnettä!
sotkussa?
Nehän kehiteltiin jalkarättien jälkeläisiksi.
Alun lumppulanka muuttui myöhemmin vaaleaksi, kestävämmäksi versioksi.
Jospa kokeilisit kenkäheiniä? ;)
muitot...eiks ne ole ne harmaat matalat sukantapaiset...syylingit...
juuri harmaasta, lumppulangantapaisesta, joka katkesi melkein hengen voimasta. Ihmeellistä tuhlaamista, tuskin kestivät pesua.
Myöhemmin ne tehtiin vaaleasta kestävämmästä langasta.
*useammankinvyyhdinkerinyt*