Melkoinen Nokia-reissu!

Tuolla Nokialla minua kohtasi viikonloppuna yllätys. Illalla hämärän aikaan pellon reunasta, aivan syrjämetsän vierestä, näin itseäni kohti laukkaavan kolme sutta! Menin matalaksi ja sudet tulivat nuuskiskelemaan minua. Jos niitä olisi ollut vain yksi, olisin täysiä potkaissut sitä kuonoon, mutta en uskaltanut tehdä sellaista kolmen suden keskellä. Olin kauhusta soikeana, enkä tiennyt mitä tehdä. Sitten kuulin helpotuksen!

Mies tuli paikalle ja huusi susia nimeltä. Ne olivatkin alaskanmalamuutteja, eli koiria! Ne menivät suoraan isäntänsä luokse ja menin vähän juteskelemaan. Niiden isäntä sanoi, että on vain niiden kanssa retkellä ja ne saattavat välillä käydä omilla teillään. Ja että siksi ne tulivat minun luokseni, koska ovat todella ihmisrakkaita ja tykkäävät ihmisten seurasta. Ja kyllä ne ystävällisesti minua kohtaan loppujen lopuksi käyttäytyivätkin.

Hyi helvetti, miten aluksi pelkäsin. Kolme suden näköistä valtavaa eläintä pyösi ympärilläni ja nuuskiskeli minua jopa kasvoista! Kyllä se tilanne lisäsi luontaista susikammoani entisestään, vaikka turhaa taitaa ollakin.

Mutta kyllä se väärinkäsitys lopulta iloksi muuttuikin, kun pääsin tutustumaan läheltä minulle ennestään vieraaseen koirarotuun, josta sain positiivisen vaikutelman. Olivat loppujen lopuksi ihania eläimiä!

Sanomalehdissä olisi paraikaa väärin käsitetty susijuttu tästä tapauksesta, jos ne koirat olisivat menneet muualle ilman että olisin nähnyt tai kuullut niiden omistajaa. Ja olisin jälleen alkanut uskoa aggressiivisiin susiin!

Niinpä tietysti, nyt minua aletaan täällä syyttää valehtelijaksi. Jos en voi todistaa, niin minkäs sille mahdan? Haluan nyt vain kertoa teille hirvittävän tuntuisesta tapahtumasta, jolla olikin onnellinen loppu! Tiedän kyllä, että minua tuskin uskotaan, mutta totta on koko tapaus...