tää on ihan hirveetä joka päivä tuntuu tuskaiselta ja mitään iloa ei elämässä näy..ennen kaikki niin hyvin kävin koulussa töissä mut nyt oon sairaslomalla ku en jaksa enää, itkettää mut mitään ei enää tule..en jaksa nousta enkä mennä minnekkään, hyvä jos ulos menen tai kauppaan, syöminen ei maistu ja kaverit kadonneet..mut tiedän että ansaitsen tämän, en ole mikään paras ystävä, kun en jaksa nousta puhelimeen..olen 22vuotias.
olen saanut Seroxat 20mg lääkityksen, onko tietoa että onko teitä auttanut samanlainen lääke?
Ensi keskiviikkona ois ensimmäinen psykologi käynti,pitää kai stempata sinne asti...
tämä on niin väsyttävää taas sairaslomalla, olen sairastanut vakavan masennuksen ennenkin, sekä syömishäiriön ja olin itsetuhoinenkin 16-18-vuosien välillä ja olen ollut sairaalassa kahteen kertaan itsetuhoisuuden ja masennuksen takia! ja nyt taas..en vaan jaksa enää, elämä on niin raskasta! anteeksi kun valitin mutta en oikein muutakan keksinyt...
olen saanut Seroxat 20mg lääkityksen, onko tietoa että onko teitä auttanut samanlainen lääke?
Ensi keskiviikkona ois ensimmäinen psykologi käynti,pitää kai stempata sinne asti...
tämä on niin väsyttävää taas sairaslomalla, olen sairastanut vakavan masennuksen ennenkin, sekä syömishäiriön ja olin itsetuhoinenkin 16-18-vuosien välillä ja olen ollut sairaalassa kahteen kertaan itsetuhoisuuden ja masennuksen takia! ja nyt taas..en vaan jaksa enää, elämä on niin raskasta! anteeksi kun valitin mutta en oikein muutakan keksinyt...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todelliselle ystävälle voi sanoa, ettei jaksa nyt jutella. Ystävät ovat sitä varten, että heille voi rehellisesti kertoa omista asiostaan, ystävä ymmärtää ja yhdessä voi jakaa asiota. Voi itkeä tai nauraa.... yhdessä ja myös välillä itselleen.Nuorena on liian ankara itselleen, kun ikää tulee oppii olemaan itselleen armollinempi.
Googletapa sellainen paikka kuin Tukiasema, siellä voit kysellä toisilta joilla on sama lääke. Kuitenkin joskus kestää löytää se oikea lääke. Tiedät varmaan, ettei lääke auta heti, vaan voi kestää muutamia viikkoja enenkuin positiiviset vaikutukset alkavat tuntua. Stemppiä sinulle, älä jää yksin, tarvitset ystäviä, meistä jokainen tarvitsee !
Terve! Minulla on aika lailla samanlaiet ongelmat. Vakavia masennusjaksoja on ollut jo useita, olen itsetuhoinen edelleen ja myöskin kaksi sairaalakeikkaa on takana. Ymmärrän siis jo melko hyvin näitä masennuksen koukeroita. Oman kokemukseni kautta tiedän miten voimakas oloila se on, ja miten vaikea ajatuksia on suunnata positiivisempaan suuntaan. Joka tapauksessa minua on auttanut kun olen vain juurruttanut mieleeni ajatuksen että masennus, väsymys ja tuska menee ohi. Se hyvä mitä elämässäsi ennen oli tulee vielä takaisin, kunhan jaksat vain ponnistella eteenpäin.
Kerrot että olet ennenkin sairastanut vakavan masennuksen. Olet siis ilmeisesi myös kokenut toipumisen? Yritä kaivaa esiin muistoja millaista toipuminen oli, mitä asioita silloin huomasit itsessäsi ja ympäristössäsi. Ole kärsivällinen itsesi suhteen.
Kaverit eivät usein ymmärrä tilannetta. Eivät minunkaan kaverini sitä ole koskaan käsittäneet, koska heillä ei ole samaa sairautta. Se ettet jaksa vastata puhelimeen ei tee sinusta huonoa ystävää, etkä varmasti ole ansainnut huonoa oloasi. Sairaus ei ole rikos etkä ole sitä itsellesi pyytänyt. Toivon vilpittömästi että löydät jälleen valon elämääsi. Toivottavasti sinulla on myös joku perheenjäsen joka ymmärtää tilanteesi. Jos olo menee sietämättömäksi ota yhteyttä sinua hoitavaan henkilöön. Yhteyttä voi ottaa myös terveyskeskukseen, yksityiselle sektorille tai kriisikeskukseen. Sittenhän on olemassa myös ilmaiset auttavat puhelimet. Voimia jatkoon sinulle ja kaunista kevätsäätä!!