Pitäiskö

Menehän rohkeasti juttelemaan terveydenhoitajalle, on vain etua siitä,että on jo valmiksi tuttu sinulle! Hän on kuullut monelaisia asiota ja voit puhua hänelle luottamuksellisesti.Stemppiä sinulle, on kurja elää pelkojen kanssa. Onko joku asia järkyttänyt sinua viimeaikoina tai onko sinulla muuten vain jotain stressiä.Minusta aika tavallisia pelkoja, ihminen on välillä herkempi. Menethän juttelemaan, isäsi ei olisi saanut nauraa sinun peloillesi, ehkä hän ei ymmärtänyt sinun puhuvan tosissaan.

minusta sinun pitäisi ehdottomasti kertoa tuntemuksistasi jollekin aikuiselle, tilanteesi kuulostaa nimittäin sen verran vakavalta. kouluterveydenhoitaja kieltämättä olisi paras vaihtoehto, mutta jos koet ettet pysty puhumaan hänelle käänny koulukuraattorin tai opettajasi puoleen. kuitenkin, jos koet heidätkin sellaisiksi keille et kykene puhumaan, sinun olisi kuitenkin ehdottomasti löydettävä joku aikuinen jolle voit puhua aivan avoimesti ja jonka avulla ja tuella pystyt viemään asiaa eteenpäin. en tiedä onko sinulla masennusta, mutta se selviää ainoastaan kääntymällä jonkun puoleen ja sitä kautta terveydenhuollon ammattilaisten luo. itselläni on ollut masennusta jo monia vuosia enkä ensin uskaltanut kääntyä kenenkään puoleen. hakiessani ensimmäisen kerran apua minuakin vähäteltiin. mutta lopulta olen päässyt hoitoon kavereitteni tuen avulla ja enkä ole enää yksin. uskalla luottaa, se on ensimmäinen askel.

Ei sinulla ole masennusta ainakaan kirjoituksesi mukaan. Olet vielä nuori ja siihen kuuluu epävarmuutta, kuvittelua, joka saattaa paisua kohtuuttoman isoksi. Tietysti onhan sinulla melkoinen määrä pelkotiloja, mutta uskon, että pääset niistä yli iän karttuessa. Ajattele mukavia asioita, jotka helpottavat foobista käytöstä. Miksi et voisi mennä vessaan eteisen valot päällä. Kellari on pelottava paikka ihan normaaleillekin ihmisille. Kun menet suihkuun, niin ota vaikka, mieli musiikkiasi mukaan. Se, että luet muista kirjoista tai esim. lääkityksestä, niin tulee tunne, että minullahan on nuo kaikki. Älä pelästy siitä, sillä useat kokee samanlaisia oireita.

Unohdin myös sen sanoo että joskus tuntuu että en uskalla kattoo edes peiliin,kun oon ihan varma että sieltä kattoo joku muu esimerkiks takana tai jossain nurkassa, tilanteessa missä on kavereita asia ei pelota,mutta yksin..

Mene ihmeessä puhumaan jollekin ammattilaiselle, jos sinusta tuolta tuntuu! Vaikka joku sanoisikin, että tuo on aivan normaalia tuossa iässä ja kaikillahan tuollaisia pelkoja on, kyse on kuitenkin siitä mitä SINÄ tunnet.
Harmi ettet voi puhua terkkarille, mutta onko koulussasi koulukuraattoria? Tai varaat ajan terveyskeskukseen lääkärille, hän kyllä toivottavasti ohjaa sinut oikeaan paikkaan. Terveydenhoitajakin tai vanhempasi voivat varata ajan..