Tällä palstalla ja tansseissa törmää siihen, että mustasukkaisuus tuntuu sekä fyysisesti että psyykkisesti. En koskaan olisi kuvitellut, että se tunne omalla kohdalla on niin rankka.
Mutta mitä tehdä, kun toinen (olen siis mies, mielestäni jopa fiksu) on niin salaperäinen eikä oikein puhu omista menoistaan ja tekemistään (emme asu yhdessä) mitään tai ainakin aika valikoidusti ja varsinkin kun Hän on ulkoisesti tosi haluttu tai ainakin niin kuvittelen.
Yritän sanoa sitä, että kun toisesta todella pitää ja välittää niin se menettämisen pelko on niin suunnaton, ettei sitä pysty hallitsemaan - vaikka järki sanoo, että siihen ei ole mitään syytä.
Mutta mitä tehdä, kun toinen (olen siis mies, mielestäni jopa fiksu) on niin salaperäinen eikä oikein puhu omista menoistaan ja tekemistään (emme asu yhdessä) mitään tai ainakin aika valikoidusti ja varsinkin kun Hän on ulkoisesti tosi haluttu tai ainakin niin kuvittelen.
Yritän sanoa sitä, että kun toisesta todella pitää ja välittää niin se menettämisen pelko on niin suunnaton, ettei sitä pysty hallitsemaan - vaikka järki sanoo, että siihen ei ole mitään syytä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Monet tunteet ovat sellaisia, ettei tiedosta ja neuvoista ole mitään apua. Tunteet pitää tuntea vahvasti, ja jokaisen pitää löytää omat keinonsa hallita niitä sen verran, etteivät ne vallan sekoita ihmisen elämää.
Liika on todellakin liikaa...oletko koskaan ajatellut, etta ehka se tyttoystavasi tms. haluaa vain pitaa tietyn alueen "omana alueenaan"? Onhan ihmisella myos oikeus yksityisyyteen. Ei kaikista "sielun sopukkojen asioista" halua valttamatta puhua edes oman miesystavansa kanssa.
Tietysti, ehka tyttoystavasi onkin suosittu jne., mutta asia sinua tosiaan hairitsee, ota asia puheeksi ja harkitse viela kerran, onko han "se oikea" sinulle.
"Hän joka on rakastanut tietää mitä alituinen levottomuus on."
...piilee tuo sama tunne.
Olen eronnut eikä mun tullut mieleenikään olla exästäni mustis, ei koskaan, ei löytynyt sellaista tunnetta.
Nyt olen hieman samanlaisessa tilanteessa kuin sinä (no en tiedä onko tuo mies niin haluttu),
olen äärettömän rakastunut ja joskus tunnen
valtavan piston sielussani, tunnistin mustishan
se siellä...
Tiedän tunteideni kohteenkin olevan mustis minusta
sen näkee kun joku muu mies tulee juttelemaan minulle hänen nähtensä.
Kun tunteet jylläävät kahden ihmisen välillä vahvoina löytyy itsesä uusia piirteitä.
Itse en voi antaa mustille valtaa, pidä sen tiukassa itsekurissa, hiljaa sisälläni, mutta
kyllä kalvaa ja raastaa.
Olen nyt 39-vuotias ja ollut naimisissa vajaa viisitoista vuotta. Olen kuitenkin nykyään enemmän mustasukkainen vaimostani, inhoan esimerkiksi sitä kun hän tanssii jonkun toisen kanssa. En kuitenkaan koskaan kiellä häntä niin tekemästä.
Minulla on paljon nuoruusajoilta kokemuksia naisista ja huomasin, että useat naimisissa olevat naiset olivat paljon enemmän miesten perään kuin vapaat naiset. Inhosin itseäni,joka kerta kun lankesin naimisissa olevaan naiseen. Tunsin itseni todella törkyiseksi. Yritin mielessäni laittaa sitä humalan syyksi koska en ikinä lähtenyt selvänä varatun naisen matkaan. Olin kuitenkin moraaliton ja jossain mielessä hyväksikäyttäjäkin. Häpeän tuota aikaa.
Naimisissa ollessa olen ollut uskollinen lukuisista tarjouksista huolimatta. Kuitenkin pelkään, että jos maailmassa on oikeutta, kohtaan omakohtaisesti tuon petetyn roolin jossain elämäni vaiheessa. Rakkauteni vaimooni on syventynyt aviovuosiemme aikana ja minä todella pelkään menettäväni hänet vaikka mitään syytä sellaiseen ei näyttäisi olevan. Pelkään vanhojen pahojen tekojeni sekä huonon omatuntoni takia.
En voi puhua tästä tuskastani vaimolleni hän tietää kyllä, että minulla on ollut suhteita ennen häntä. Mutta hän kauhistuisi niiden määrää ja varmasti laatuakin jos kertoisin.