tästä tulee tällainen valitusviesti, ottaa vaan yleisellä tasolla niin paljon päähän.
Mulla todettu vuonna 2005 pco.. Kiertoja ei ennen sitä ollut lainkaan, saatiin clomifen hoidoilla poika joka syntyi vuonna 2006.
Sen jälkeen sama meno jatkunut epäsäännöllisen säännöllisenä, menkat tulee milloin tulee, nyt on tullut kaksi kertaa niin että oli 11pv väliä. Ollaan yritetty toista lasta nyt reilu vuosi. Yritettiin clomifenia 4kk ajan tuloksetta, niidenkin kanssa kierto oli todella pitkä, en ovuloinut lainkaan.
Ottaa päähän. Pidetään paussia, alkaa ottaa psyykkeen päälle tämä ikuinen eläminen kuukautiskierron mukaan, tuleeko menkat? koska teen raskaustestin? mitä nyt kun menkat onkin myöhässä mutta en ole raskaana? koska otan yhteyttä lääkäriin?
Tiedän että mulla on jo yksi lapsi enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Sen voimin olenkin nyt päättänyt pitää paussin yrittämisestä, ikää on 28 joten voin vähän ottaa aikalisää.
Mutta kyllä se silti riipii... Useat ihmiset saa päättää monta lasta hankkii, mä saan päättää sen jaksanko henkisesti lähteä tähän rumbaan uudelleen. Hetken lepään, sitten käyn tämän vielä kerran läpi ja se on siinä.
Voimia kaikille muillekin ja plussaonnea!
Mulla todettu vuonna 2005 pco.. Kiertoja ei ennen sitä ollut lainkaan, saatiin clomifen hoidoilla poika joka syntyi vuonna 2006.
Sen jälkeen sama meno jatkunut epäsäännöllisen säännöllisenä, menkat tulee milloin tulee, nyt on tullut kaksi kertaa niin että oli 11pv väliä. Ollaan yritetty toista lasta nyt reilu vuosi. Yritettiin clomifenia 4kk ajan tuloksetta, niidenkin kanssa kierto oli todella pitkä, en ovuloinut lainkaan.
Ottaa päähän. Pidetään paussia, alkaa ottaa psyykkeen päälle tämä ikuinen eläminen kuukautiskierron mukaan, tuleeko menkat? koska teen raskaustestin? mitä nyt kun menkat onkin myöhässä mutta en ole raskaana? koska otan yhteyttä lääkäriin?
Tiedän että mulla on jo yksi lapsi enkä voisi olla kiitollisempi siitä. Sen voimin olenkin nyt päättänyt pitää paussin yrittämisestä, ikää on 28 joten voin vähän ottaa aikalisää.
Mutta kyllä se silti riipii... Useat ihmiset saa päättää monta lasta hankkii, mä saan päättää sen jaksanko henkisesti lähteä tähän rumbaan uudelleen. Hetken lepään, sitten käyn tämän vielä kerran läpi ja se on siinä.
Voimia kaikille muillekin ja plussaonnea!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voithan ottaa adoptio tai sijaislapsia vaikka kuinka monta, ei lapsiluku ole hedelmällisyydestä kiinni. Ja onhan se hyvä teko antaa rakkaudettomalle lapselle rakastava koti - sen sijaan että loisi uuden ihmisen tänne, ja se rakkautta vailla oleva lapsi kenties ei saisikaan rakkautta jota ansaitsee. Sinun syntymättömältä lapselta se ei ole pois, mutta se merkitsee koko elämää jollekin toiselle.
Mullakin PCOS, ja olen ajatellut että jos ei nappaa luonnollisesti niin se tarkoittaa että mut on tarkoitettu antamaan koti ja turva ja rakkaus jollekin lapselle, joka sitä vailla on nyt - vaikka se ei olisikaan biologinen lapsi, oma lapsi se on silti!
Mulla on myös pco, clomifeenejä syöty ikuisuus nyt puregon piikittelyt menossa kolmatta tai neljättä kiertoa, munasarjat vaan uinuu ei rakkulan rakkulaa ole kasvanut :( ottaa niin paljon päähän ja kadetuttaa kaikki katuh..rat jotka tulee paksuks ku mulkun näkeeki.. itse saa laittaa satasta tiskiin ja silti ei tapahdu mitään.. tuntuu että sairaalassaki pidetään lähinnä koekaniinina.. jospa nyt söisit näitä diapeetteslääkkeita, otappa nyt viis päivää noita rintasyöpälääkkeitä!! Ihan ku niillä ei olis kokemusta et miten ne sais uinuvat munasarjat heräilee....
Niin tosta siaislapsesta, jos olis "jonkun muun" lapsi ja esim. arkisessa elämässä ihmiset kyselis aina et onko tämä lapsi enemmän isän näköinen ku ei äidiltä näytä yhtään, joo vi**u ei hän näytä isältäkään ku meillä sattu niin et 6 vuotta yritettiin lasta ja siinä palo jotain 5000e et sitte tyydyttiin tälläseen sijaislapseen.. ei kenenkään sukulaisen näköiseen mut kyllä se on niin rakas meille.. Ei sopis meille.. ehkä jollekkin mut ei meille. melkeen sit ilman ku vieraan lapsen kanssa!! Onneksi kummankin sisaruksilla on lapsia niin voi niitä hyysätä jos ei omia tuu ikinä!!
Maanantaina on taas viisaampi ku meen käymään sairaalassa!!
Kuulostat yksinkertaisesti niin kamalalta ihmiseltä kun katuhuorittelet muita ja lapsessakin vissiin tärkeintä sulle on vaan että se näyttää sulta tai äijältäsi..niin että ehkä on ihan hyvä että sä et lisäännyt sitten lainkaan.
Ja BTW ei ne munasarjat mitenkään uinu PCO:ssan vaan päinvastoin monirakkulaisissa munasarjoissa on rakkuloita vaikka muille jakaa, yksikään niistä vain ei kehity munasoluksi asti. Ongelma on kehittymisessä, ei siinä että munasarjoissa ei olisi minkäänlaista elämää...
Toinen vastaaja tuossa jo kirjoittelikin (tosin negatiiviseen sävyyn) noista diabeteslääkkeistä. Ne eivät ole pco:n hoidossa mitään humpuukia, vaan niistä on oikeasti apua!
Itselleni metformiini toi kuukautiskierron takaisin! Aiemmin ilman lääkkeitä menkat saattoivat jäädä puoleksikin vuodeksi pois. Metformiineillä aikaan saatu kierto oli pitkä (n. 35-40 vrk), mutta minulle sekin oli suurta plussaa. Metformiiniä jatkettiin clomien aikana ja lääkäri sanoi, että niiden avulla clomit tehoavat paremmin, eikä tarvita niin suurta annostusta.
Onko lellu sinulla ollut clomien yhteydessä seurantaultria? Tuntuu hieman hassulta, että annetaan mennä 4 kk vaikka ovulaatiota ei tapahdu... Tietysti jos joka kerta on nostettu annostusta tai tehty muuta muutosta, jonka on toivottu muuttavan tilanne niin ymmärrän tuon.
Koita kestää. Ja kun tauon jälkeen jatkatte yritystä, niin kysypä lääkäriltäsi tuosta metformiinista, siitä voisi olla apua!
En ole kyseistä lääkettä kokeillut, ei ole tullut lääkärin kanssa se puheeksi... Täytyy ottaa se puheeksi kun syksyllä menen lääkärin puheille.
Seurantaultrat mulla oli ekaa yrittäessä, otettiin verikokeet sun muut ja silloin yksi 3-7 päivinä otettu clomifen toimi. Ehkä lääkäri ajatteli että kun on ennenkin toiminut niin toimii nytkin? Mutta vaan ei toiminut.. Ehkä jos olisin mennyt valittamaan tuon 4kk jälkeen olisin saanut ne ultrat ja tarkemmat tutkimukset miksi ei homma toimi.. Mutta niin kuin alkuperäisessä viestissäni sanoin, mulla on tällä hetkellä sellainen yritysväsymys päällä että en sinne lääkäriin halua vielä mennä.
Ja ihan tuon tokan kirjoittajan puolustukseksi, niin olen mäkin tuntenut katkeria tunteita muita maailman ihmisiä kohtaan jotka saa lapsia suurin piirtein kättelemällä... Olen ajatellut adoptiotakin, mutta jotenkin se luonto on mulla vaan vahvassa että haluan kokea sen raskauden, imetyksen ja sen miltä tuntuu rakastua vastasyntyneeseen vauvaan...
Tietenkin jos omasta yrityksestä ei tule mitään niin pitää asennoitua tähän elämään uudella tavalla.