Miten koitte eronne koiran tai koirienne kannalta?
Jos en muistele ikäkymppisenä lähimenneisyyttä, muistelen aikaa kun oltiin parikymppisiä lähellä kolmeakymppiä ja hankittiin koira ja koiria, yritettiin perustaa perhettä siinä onnistumatta.
Ero koirien kannalta on aina ikävää. Toinen sysää vastuuta toiselle ja toinen vastuuntuntoisena veivaa miten vain, kunhan koirilla olisi hyvä olla.
Yksi tarina nyt jo 24-vuotta sitten oli nuoruuden poikaystävän kanssa joka oli yrittäjä ja joka kykeni hyvin siirtämään ja ulkoiluttamaan koiraa/ koiria hyvin venytetyin ajankohdin. Meille kuitenkin tuli ero. Kaksi kolmesta sai kodin sieltä mistä oli tullut ja kolmannen ex halusi.
Kerroin hänelle sen minkä rodusta tulee eli että vaikka koira on pienisuurikoira, täytyy tajuta että se on myös sitä käytännössä.
Meni aikaa ja koiran sai tassujen pesuun lakana päänyllä (raivoten) tai kurrarin kanssa heivaamalla ammeeseen. Samalla koiraa käytettiin paikallisessa koirashampoossa jossa sitä kehuttiin erittäin paremmin pidetyksi kuin ennen. Koira sai parasta hallin lihaa ja turunmaajuustoa & froliccia ruuakseen.
Mitä ei kerrottu että koira oli vetänyt kuusi tikkiä huuleen vain sen vuoksi että isoäiti mökillä oli sytyttänyt valon lamppuun kimppahuilailun päätteeksi. Vaadittiin pallien poistamista. Isoisä lääkärinä puhua paapatti sukusiitoksesta koirissa vaikka koira oli käyttäytynyt siihen asti hyvin.
Tahdottiin hyvin käyttäytyvä koira. Niin kuin se edellinen oli ollut.
Myöhemmin koira joka oli ennen leikkinyt lasten kanssa iloisena ja JA JOO tiedän oli leijonanluonteinen ja eikä antanut mitään mietteitä, en tiennyt mitä ajatella.
Olin hoitanut koiran kirsusta turkinkautta hännänpäähän tätä ennen ja nyt tultiin sanomaan että se on kapea geenivarasto mikä teki koirasta sen mitä se oli. Ehkä ja pah, mutta miksei minulla?
Mielestäni ei. Ystäväni muisteli aina sitä miten illan tullen keskustan öljyn likaamat tassut pestiin ensin fairyn liuoksella, sitten huuhdeltiin ja kuivattiin föönilla. Myöhemmin turkin annettiin olla lyhyempi koska koira ei ollut näyttelyversio.
Ei pahalla.
Miksi koira tuli greisiksi vaikkei se sitä ollut aiemmin. Miksei toinen kuunnellut neuvoja siitä että kyseessä oli suuripienikoira?
No aika menee eteenpäin ja ihmiset. Yksi pahimpia mogia on verrata koiraa edelliseen lapsuuden koiraan joka oli niin ihana.
Myöhemmin minä ja TÄMÄ ex aloimme vihaamaan toisiamme ja vannoin etten koskaan enää hanki koiraa.
;-)
Jos en muistele ikäkymppisenä lähimenneisyyttä, muistelen aikaa kun oltiin parikymppisiä lähellä kolmeakymppiä ja hankittiin koira ja koiria, yritettiin perustaa perhettä siinä onnistumatta.
Ero koirien kannalta on aina ikävää. Toinen sysää vastuuta toiselle ja toinen vastuuntuntoisena veivaa miten vain, kunhan koirilla olisi hyvä olla.
Yksi tarina nyt jo 24-vuotta sitten oli nuoruuden poikaystävän kanssa joka oli yrittäjä ja joka kykeni hyvin siirtämään ja ulkoiluttamaan koiraa/ koiria hyvin venytetyin ajankohdin. Meille kuitenkin tuli ero. Kaksi kolmesta sai kodin sieltä mistä oli tullut ja kolmannen ex halusi.
Kerroin hänelle sen minkä rodusta tulee eli että vaikka koira on pienisuurikoira, täytyy tajuta että se on myös sitä käytännössä.
Meni aikaa ja koiran sai tassujen pesuun lakana päänyllä (raivoten) tai kurrarin kanssa heivaamalla ammeeseen. Samalla koiraa käytettiin paikallisessa koirashampoossa jossa sitä kehuttiin erittäin paremmin pidetyksi kuin ennen. Koira sai parasta hallin lihaa ja turunmaajuustoa & froliccia ruuakseen.
Mitä ei kerrottu että koira oli vetänyt kuusi tikkiä huuleen vain sen vuoksi että isoäiti mökillä oli sytyttänyt valon lamppuun kimppahuilailun päätteeksi. Vaadittiin pallien poistamista. Isoisä lääkärinä puhua paapatti sukusiitoksesta koirissa vaikka koira oli käyttäytynyt siihen asti hyvin.
Tahdottiin hyvin käyttäytyvä koira. Niin kuin se edellinen oli ollut.
Myöhemmin koira joka oli ennen leikkinyt lasten kanssa iloisena ja JA JOO tiedän oli leijonanluonteinen ja eikä antanut mitään mietteitä, en tiennyt mitä ajatella.
Olin hoitanut koiran kirsusta turkinkautta hännänpäähän tätä ennen ja nyt tultiin sanomaan että se on kapea geenivarasto mikä teki koirasta sen mitä se oli. Ehkä ja pah, mutta miksei minulla?
Mielestäni ei. Ystäväni muisteli aina sitä miten illan tullen keskustan öljyn likaamat tassut pestiin ensin fairyn liuoksella, sitten huuhdeltiin ja kuivattiin föönilla. Myöhemmin turkin annettiin olla lyhyempi koska koira ei ollut näyttelyversio.
Ei pahalla.
Miksi koira tuli greisiksi vaikkei se sitä ollut aiemmin. Miksei toinen kuunnellut neuvoja siitä että kyseessä oli suuripienikoira?
No aika menee eteenpäin ja ihmiset. Yksi pahimpia mogia on verrata koiraa edelliseen lapsuuden koiraan joka oli niin ihana.
Myöhemmin minä ja TÄMÄ ex aloimme vihaamaan toisiamme ja vannoin etten koskaan enää hanki koiraa.
;-)
Vastaukset 2
Vanhimmat
*raapii päätään*
sanattomaks veti.