Lueskelin Parikan kirjaa "Myrskylintu nousee siivilleen" (Muuten, hyvä kirja!) ja jäin pohtimaan tuota kutteritakilaa. Siinähän on ikään kuin kaksi keulapurjetta (fokka ja klyyvari) ja normaali isopurje. Etuna kai tuossa on se, että saadaan sama purjeala matalammalla mastolla, kuin tavallisessa sluupissa.
Nykyveneissä noita ei juuri näe. Onko se siis jotenkin huonompi ratkaisu, vai vaan vanhanaikainen, kun on aika kadonnut? Onko vaikeampi käsitellä?
Kertokaapa jotain eroista sluuppiin.
Nykyveneissä noita ei juuri näe. Onko se siis jotenkin huonompi ratkaisu, vai vaan vanhanaikainen, kun on aika kadonnut? Onko vaikeampi käsitellä?
Kertokaapa jotain eroista sluuppiin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onhan eräässä täälläkin paljon esillä olleessa veneessä, nimittäin CA:ssa ainakin useinmiten kutteritakila. Kyllä niitä kesälläkin näkee joissain hieman tukevammissa veneissä asennettunina. Varmaankin yksi suurimmista syistä kutteritakilan vähäiseen määrään on sen paras mahdollinen käyttöalue, eli suuri avomerialue, jossa saatetaan ajaa samaa tuulensuuntaa päiviä, taikka viikkojakin, usein myötätuuleen, jolloin ulommalle staakille rullattu purje vedetään auki. Luovittaessa taas käytetään sitä pienempää, taaempaa purjetta, fokkaa, sillä luoviminenhan hankaloituisi mielettömästi, jos keulapurjetta olisi jatkuvasti veivattava staakien välistä. Suomen saaristo-oloissa tästä ominaisuudesta ei taasen olisi hyötyä kapeilla saaristoväylillä verrattuna suurehkoon genuaan, tuulensuunnan vaihdellessa suuresti. Katso esim. Volvo Ocean Race- tai Vendeé globe- veneitä, joissa on 3 keulastaakia: Uloimmalla epäsymmetrinen, keskimmäisellä sivuvastaiselle sopivat purjeet, sisimmällä sitten luovi- ja myrskypurjeet.
mielikuva, että noita molempia purjeita olen nähnyt käytettävän myös luovilla, tai ainakin sivutuulessa. Luoviosuuksien pituuksista en tiedä.
Mitenkä tuon mastonkorkeuden laita on, pärjääkö saman "tehon" kutteritakila matalammalla mastolla, vai ovatko esim. nuo Skyllat alirikattuja ihan tarkoituksella?
Joka tapauksessa kaunis on katsella tuollainen perinteinen kutteritakila, vielä hienompi olisi mesaanimastolla (jooli tai ketsi) mutta aika harvinaisia ovat.
http://www.jalsea.co.uk/images/Swn-Y-Mor/P1030145.jpg
Omassa veneessäni on ns. moderni kutteritakila: etummaisessa staagissa on iso genua ja sen takana itseskuuttaava fokka. Näitä käytetään harvoin yhtäaikaa, yleensä vain jompaakumpaa.
Perinteisessä kutteritakilassa on kaksi pienehköä keulapurjetta, fokka ja klyyvari. Etuna ei ole pelkästään purjeala vaan ennen kaikkea se, että kahta pientä purjetta on helpompi käsitellä kuin yhtä suurta. Pitää muistaa, että skuuttivinssit ovat verraten uusi keksintö.
Satakunta vuotta sitten colinarcher-tyyppisiä ja vastaavia 15-30-tonnisia luotsiveneitä oli usein purjehtimassa vain kippari ja noin 12-vuotias laivapoika. Jättigenuan sisäänveto olisi ollut mahdoton tehtävä. Ja genuan rullaamisen sijaan pudotettiin toinen keulapurje alas, kun keli koveni. Kätevä, helposti hoidettava takilaratkaisu.
Nykyveneissä fokka-klyyvari-yhdistelmää ei juuri näe, koska sen teho on paljon heikompi kuin genuan, joka sitäpaitsi voidaan vaivattomasti rullata pienemmäksi.
on irroitettava kutteristaagi (välistaagi). Se on siitä kätevä, ettei ole tiellä saaristo- ja rannikkopurjehduksissa. Kutteristaagi pannaan paikalleen avomerilegejä varten ja staagiin kiinnitetään pienempi fokka, kryssi- tai myrskyfokka, nostovalmiiksi. Itselläni tämä ratkaisu on ollut kolmessa viimeisessä veneessäni.
Jos tarkkailet pitkänmatkan pursia, huomaat että sittenkin aika monet ovat kutteririkattuja tai niissä on irroitettava kutteristaagi, jonka säilytysasento on sivuvantin rustiin tai maston etureunaan kiristettynä.
Olen itsekin suunnitelemasa 29-jalkaiseen toppirikattuun purteeni kutteristaagia. Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia staagin asentamisesta. Mille korkeudelle olette kiinnittäneet ylähelan? Miten helan kiinnitys on toteutettu? Entä alapään kiinnitys: mitä nopeaa kiristyssysteemiä olette käyttäneet?
Onko balanssi ollut kutteristaagilla hyvä, erityisesti kovan tuulen luovilla? Itse olen asentamassa purteeni ekaa rullagenuaa, enkä haluaisi tinkiä veneeni hyvistä kovan tuulen luoviominaisuksista. Siksi mietin kutteriviritystä..
Osavastaus tähän on, että staagit kannattaa asentaa samansuuntaisiksi, eli keskenään samaan kulmaan. Näin ainakin, mikäli joskus aikoo levittää purjeet yhtä aikaa molempiin. Tällöin keulapurjeiden välinen sola on mahdollista saada oikein vetäväksi.
http://www.svsarah.com/Sarah/ewUpgradeSolentStay.htm
http://jeanneau.tripod.com/id183.htm
http://www.mailspeedmarine.com/rigging/inner-forestay-lever-8091-809269.bhtml
Edellisessä veneessäni kutteristaagi asennettiin reilusti maston toppia alemmaksi, jolloin tarvittiin barduunat. Kutteristaagi oli samansuuntainen kuin etustaagi ja kansihela oli kiinnitetty ankkuriboksin laipion kohdalle.
Nykyisessä veneessäni ratkaisu on käytännöllisempi. Mastohela on vain joitakin kymmeniä cm etustaagin alapuolella, jolloin erillisiä barduunoita ei tarvita. Kansihela on ankkuriboksin takareunan kohdalla (ankkurivinssin takana).
Staagin kiristäjiä on monen mallisia ja -hintaisia. Valinta riippuu veneen koosta. Wichardilla on hienoja, räikällä ja pelikaanihaalla varustettuja malleja.
Purjebalanssi kovassa tuulessa on parempi verrattuna etustaagissa olevaan keulapurjeeseen. Kun keulapurje on välistaagissa ja genua rullattu kokonaan siään, on isopurjekin siinä vaiheessa reivattuna. Omasta mielestäni kovan tuulen kryssiominaisuudet paranevat huomattavasti. Peräsimessä ei tunnu painetta. Kryssikorkeus on tietenkin parempi, jos sitä verrataan pussikkaaksi rullatulla genualla kryssimiseen.
Pitkillä navakan tuulen myötätuulilegeillä laitan välistaagiin kryssifokan, jonka spiiraan puomilla. Toisella spinnupuomilla spiiraan genuan. Isopurje on laskettuna. Jos tuuli kovenee, rullaan genuaa pienemmäksi. Helppoa.
Hyvä kryssikulma tietysti edellyttää että väliharuspurjeelle on omat jaluskiskot vanttien sisäpuolella esim. ruffin päällä tai vaihtoehtoisesti barberien käyttöä. Ellei kansikiinnikettä saa jonkin laipion kohdalle, täytyy kannen kestävyys varmistaa jotenkin muuten.
Tietenkin väliharuspurjeelle tarvitaan omat skuutit ja skuuttipisteet. Joissakin veneissä ne on jo olemassa myrskyfokkaa varten, vaikka väliharusta ei ole.
Aika monissa veneissä on keulassa laipio, johon väliharuksen hela voidaan kiinnittää (kuten esimerkkikuvissa taisi olla).
Jos mitään tukevaa paikkaa ei ole, voi kannen alapuolelle vaikkapa asentaa haruksen suuntaisen vetotangon kannesta runkoon.
Tuossa tuli just olennaiset asiat esiin. Ja webbilinkit olivat hyviä..
Itselläni on vakaa aikomus viritellä staagi ensi kesäksi. Kansiheelaatkaaan eivät ole ongelma. Myrskyfokan skuuttikiskot löytyvät ja tukevasta kannesta löytyy varmasti pienellä vahvistamisella hyvä paikka skuuttikulmalle.
Yläkiinnitys pitää jossain teettää. Valmiina niitä heloja tuskin löytyy - jos aikoo kunnollisen hankkia.
mesaanimasto, oikeissa purjeveneissä ei!
Joissakin uudemmissa veneissä näkee eräänlaisia kutteritakilan evoversioita etenkin cruisailuutarkoituksessa. Niissä on normaalin keulapurjeen lisäksi pienen keulapuun päässä rullalla genaakkeri, joka vedetään avuksi avotuulilla ja sivutuulessakin. Yhdistettynä itseskuuttaavaan fokkaan saadaan purjehdus helpoksi, mutta kuitenkin heikoilla tuulilla päästään ainakin välillä jonkinlaiseen vauhtiinkin.
Kyllä kutteritakila on tulossa takaisin. esim. Volvo70 veneissä löytyy pari etupurjetta genakkeri. Mielestäni nähnyt kuvan jossa kaikki kolme purjetta ylhällä samanaikaisesti.
Edellä olevissa postauksissa on jo kaikki oleellinen kirjoitettu. Pistän tässä nyt kuitenkin omia kokemuksia.
Plussat:
Sivuvastaisella voi molempia keulapurjeita käyttää yhtä aikaa. Se on ainoa halssi jolla ne eivät häiritse toisiaan. Ison voi reivata. Kallistus on pienempi ja vetoa on enemmän. Kyyti on tasaisempaa ja vauhtia on huomattavasti enemmän. Paras veto on, kun molemmat keulapurjeet pidetään suunnilleen saman kokoisina.
Rikin säätäminen monipuolistuu, jos (ja kun) omalla vanttiruuvilla.
Miinukset:
- Kevyen tuulen kryssaukset ovat erittäin vaikeita genoalla kutteristaagin estäessä slaagit. Mikäli genoa on rullalla, on slaagi käytännössä aina tehtävä vetämällä rulla kokonaan sisään ja sitten avattava uudelleen toiselle puolelle. Muussa tapauksessa saa keulagasti käydä väkisin hakemassa purjeen toiselle puolelle.
- Barduunat vaikeuttavat ison jippaamista.
Muuta:
Kutteristaagi rasittaa tolppaa todella paljon, eli kiinnitys barduunoiden kohdalle. Vaihtoehtoisesti barduunoiden kiinnitys kutteristaagin kohdalle.
Kutteristaagi ja siinä oleva fokka ei haittaa luovimista ainakaan minun veneessäni. Ehtona on että fokka on paikallaan. Tuuli kyllä vie klyyvarin fokan etupuolelta ilman ongelmia.
Minulla fokka on sekä itsejalustava että jalustettava, joten muutenkaan luoviminen ei ole sluuppia vaikeampaa. Mikäli fokka puuttuu, klyyvari tahtoo takertua staagiin. Mutta kutterillahan on fokka aina käytössä (vrt. engl. staysail).