Olen sellainen vähän pyöreä nainen...ja kärsin suunnattomasti kiloistani.Liikun jonkin verran.Mutta miten jaksan elää näiden kilojen kanssa,,,kun kokoni harmittaa kovasti.Olen ollut lapsesta saakka normaalia kookkaampi.laihdutukset on kokeiltu ja olen saanut painoa pois.Tulee joku elämän muutos ja taas paino nousee.
Itsekuri kait puuttuu.
Mutta kertokaapa mistä löytyy se elämänhalu näiden kilojen kanssa?
Edellisessa työpaikassa minulle kerrottiin että määräaikainen työsuhde ei jatku...kun en ole ominaisuuksiltani imagoon sopiva.Työpanokseni oli kuulema hyvää jne.ELi ylipainoko vei työn.Olen kokoa 44-46.Eli en edes jättimammutti.
Uskon että minua isompia ihmisiä on ja heitä ei varmaan harmita kilot yhtään.
Tuleeko tämä harmitus ja itseinho ihan lapsuudesta saakka.Koulussa olin koulukiusattu kokoni takia,ja varmaan kiusasin kiusaajia takaisin minkä ehdin.Meillä oli sellainen sairas sukulaisen puoliso jonka ensi sanat oli aina minut nähdessään...että aina sinä vaan lihot.(vaikka olin teini-iässä ihan suht normaalikin)
Sitten tässä sattui vielä muutama vuosi sitten varsin kummallinen juttu.Jäuduin kipujeni kanssa lääkärille joka passitti minut gynelle.Menin sitten gynelle ja kun tämä nainen avasi oven hän aloitti siinä ovella" sinun ei tarvitse tänne tulla,laihduttat,jätät viinat pois ja muutat elämääsi".Olin ihan pölkyllä päähän lyöty.Sitten sain jotenkin sille naisgynelle kerrottua,että pitäisi saada sisätutkimus ja lopulta hän sen teki..mutta sanoi että lääkäri on tehnyt minusta ihan väärät päätelmät,ei minussa voi olla mitään vikaa,tutkimukset on turhia.
Lopulta häne tutki ja löysi vian...ja sanoi,"en anna sinulle lääkkeitä koska niillä vai lihot entisestään".
Kyllä olin hölmistynyt.Kun tulin ulos kadulle ko paikasta minua vastaan käveli varmaan 2 kertaa kokoiseni nainen...ajattelin mitä se lääkäri hänelle sanoisi?
Jopa oli vuodatus..mutta sitten tässä vaan pitäisi yrittää elää eteenpäin.pudottaa painoa.
Olla välittämättä muiden arvosteluista.
Onko muilla harmeja kiloista???
elämänhalut
30
2041
Vastaukset
- harmittaa minuakin
Kyllä mun on myönnettävä että painolla on kamalan suuri merkitys siihen mitä ajattelen itsestäni, miten hyvä minulla on olla nahoissani...ja kun paino nousee, alkaa kaikki muukin jotenkin kummasti mennä "päin persettä". Itseinho tulee peliin ja tuntuu että pienetkin asiat hermostuttavat ja suututtavat, on paha olla.
Ja sitten kun painoa saa alas, niin olo on niin hyvä ja kevyt ja varmasti sillä on vaikutusta ihan koko elämään ja elämänhaluun.
Uskon että on lihavia joita ei varsinaisesti paino harmita, koska he eivät jaksa välittää, mutta en usko että on kovin montaa lihavaa joka olisi onnellinen lihavuudestaan tai omasta vartalostaan. Ja jos ihminen ei ole onnellinen omassa vartalossaan, se näkyy varmasti ulospäin. Moni väittää että ei ulkomuodolla ole merkitystä, vain sillä mitä on korvien välissä mutta minä olen eri mieltä. Ihminen ON psyko-fyysinen kokonaisuus ja se fyysinen osuus on myös osa meistä jokaista. Ei kukaan voi kieltää omaa vartaloaan, ei se muutu sillä olemassa olemattomaksi. Kyllä vartalo on sellainen asia että siitä on pidettävä huolta ja sen pitää tuottaa iloa ja olla toimintakykyinen ja jos sitä vielä pitää kauniina ja seksikkäänä, niin mikäs sen mukavampaa... - kokoa 52-54
ja kärsin todella paljon kiloistani. Joka päivä kun herään, ne kilot on mielessä ja lähes kokoajan, masentaa, enkä jaksa tehdä mitään asialle. Mulla ei ole mitään syömisen/juomisen tilalle mikä toisi edes jotain mielekkyyttä elämään. Ja en ole töissä, kukapa huolisi "laiskan" läskivuoren. Itsearvostus on täysin nollassa läskien takia, mikään ei kiinnosta ja muut naiset tuntuu kuningattarilta verrattuna minuun, niin kauniita, iloisia ja hoikkia, joille seksikin maistuu, ja ovat täynnä elämänhalua. Olen toki kateellinen, mutta en nyt jaksa muuta kun maistaa katkeruuden vahvaa myrkkyä.
- vaatekoko
mutta aina on töitä ollut. Kaikki työnantajat ei ole läskirasisteja. Muuten kyllä samat murheet kuin muilla.
- jokunakki
Mun mielestä sun kannattaisi hankkia joku sellainen harrastus, mistä oikeasti itse nautit! Se auttaa elämän vaikeina aikoina. Jos oma koko häiritsee (ja et todellakaan ole mikään jättimammutti), niin kannattaa harrastukseksi ottaa joku liikunnallinen laji. Suosittelisin uimista, se on ihanaa, vapauttavaa, ja polttaa mukavasti rasvaa.
Ja ei kannata yhtään pelätä sitä, että mitä jos muut tuijjottaa siellä uimahallissa, antaa tuijottaa! Jos ei ole ennen nähnyt naista uimapuvussa niin johan on jo aikakin ;D ja kaikki on erikokoa, erinäköistä sakkia löytyy jo jokin miljoonabiljoona tältä pallolta.
Ja kun tulee elämässä suuri tömmähdys tai kömmähdys, älä ota herkkuja tueksesi, vaan ota tukea silloin ystävistäsi, tai elokuvista, ja leffanaposteltavaksi napostelet vaikka porkkanoita ja kurkun paloja, oikeasti ovat hyviä!
Voimia sulle, ja kyllä aurinko paistaa aina pimeimpäänkin koloon :3- aloittaja2
Kiitos.Sinäänsä tosi kiva että muillakin samanlainen ongelma.Joka ilta sitä miettii että huomenna aloitan ja sitten aamulla ensimäisenä mielessä miten saisi syömisen kuriin.
Mulla vielä vatsassa sellainen sairaus joka pahenee jos vatsa tyhjempi.
Liikun jonkin verran.Uimassa (vesijuoksua)käyn.Mutta kun asun täällä syrjemmässä ei huvita oikein ajella autolla pitkiä matkoja usein jonnekin uimaan.Senkin ajan kun kävelee niin on jo parempi.
Tässä näihin läskeihin on muutamia syitä...mulla oli 3 v jalka etten päässyt aina kävelemäänkään...sitten leikkaus vei oman aikansa.Oli siis tapaturma jossa jalka meni ja ennen kun lääkärit uskoivat että se menee paikoiltaan itsestään siinä meni 2 vuotta ja jonossa melekin vuosi toipumiset.
Sitten toinen vika joka on nyt leikattu,mutta joka myös hankaloitti urheilemista.
Eli nyt vaan pitäisi löytää se millä pääsee kiinni painon alas menoon.
Niin ja kuntopyöräily on kivaa ja sitäkin harrastan aina silloin kun ehdin.
Tappavia nämä läskit on....vaikka ei ole sokeritautia,ei verenpainetta eikä kolestroli kovin korkea ollut(vaikka se on sukurasite)
.Tappavaksi tämän tekee juuri se itseinho.
Kiitos kun vastasitte ja kerroitte omia tuntemuksia myös. - se menee
aloittaja2 kirjoitti:
Kiitos.Sinäänsä tosi kiva että muillakin samanlainen ongelma.Joka ilta sitä miettii että huomenna aloitan ja sitten aamulla ensimäisenä mielessä miten saisi syömisen kuriin.
Mulla vielä vatsassa sellainen sairaus joka pahenee jos vatsa tyhjempi.
Liikun jonkin verran.Uimassa (vesijuoksua)käyn.Mutta kun asun täällä syrjemmässä ei huvita oikein ajella autolla pitkiä matkoja usein jonnekin uimaan.Senkin ajan kun kävelee niin on jo parempi.
Tässä näihin läskeihin on muutamia syitä...mulla oli 3 v jalka etten päässyt aina kävelemäänkään...sitten leikkaus vei oman aikansa.Oli siis tapaturma jossa jalka meni ja ennen kun lääkärit uskoivat että se menee paikoiltaan itsestään siinä meni 2 vuotta ja jonossa melekin vuosi toipumiset.
Sitten toinen vika joka on nyt leikattu,mutta joka myös hankaloitti urheilemista.
Eli nyt vaan pitäisi löytää se millä pääsee kiinni painon alas menoon.
Niin ja kuntopyöräily on kivaa ja sitäkin harrastan aina silloin kun ehdin.
Tappavia nämä läskit on....vaikka ei ole sokeritautia,ei verenpainetta eikä kolestroli kovin korkea ollut(vaikka se on sukurasite)
.Tappavaksi tämän tekee juuri se itseinho.
Kiitos kun vastasitte ja kerroitte omia tuntemuksia myös.Laihduttamisen(elämäntapa muutos) tärkein on RUOKAVALIO ei liikunta, sillä liikkumalla ei paino tipu jos syöt niinkuin ennen .
Tämän itse tajusin viime marraskuussa ja siitä lähtien tein kokonaan ruokaremontin ja painoa lähtenyt -13kg. Liikuntaa olen sitten alkanut harrastamaan ja se tulee hyvänä apuna tässä painonhallinnassa.
Itse jokainen on vastuussa itsestään ja syömisistään. Kyllä onnistut jos oikeasti haluat !
- riitti minulle
ja siitä lähti pudotus!
Liityin kalorilaskuriin (30€/vuosi) ja olem päässyt 80 kiloon. Laskemalla. - Pieni pyöreä
Kirjoitin näin mielenterveyspalstalla:
"Ehdotin lääkärille, että vaihdettaisiin Seroquel Abilifyyn, sitä kun en ole vielä kokeillut. Lihoin Seroquelin käytön aikana yli 20 kg. Vihaan lihavuutta, vihaan laihduttamista, kaloreiden laskemista, hampaat irvessä treenaamista. Viimeisin masennusjakso kestänyt 3 vuotta lukuunottamatta 4 kk jaksoa viime syksynä, jolloin Triptyl vähän auttoi. Vaikka Triptyl saattaa lisätä ruokahalua ja vaikeuttaa laihduttamista eikä enää tehoa masennukseeni, lääkärin mukaan sitä ei kannata tässä vaiheessa lopettaa. Olen kertonut itsemurhatoiveistani."
Painonnousu lääkityksen seurauksena on inhottavaa ja niitä kiloja on vaikea saada pois. Nyt joudun mielisairauden lisäksi kamppailemaan koko loppuelämäni myös ylipainon kanssa, jippii.- yllä kumpaa
NIinpä kumpi pitää yllä lihavuus masennusta vai masennus lihavuutta.
Masennuslääkkeet ei kuulema lihota..mutta joskus epäilen asiaa. - lääkäri sanoi....
yllä kumpaa kirjoitti:
NIinpä kumpi pitää yllä lihavuus masennusta vai masennus lihavuutta.
Masennuslääkkeet ei kuulema lihota..mutta joskus epäilen asiaa.mulla oli kovat mahakivut ja menin lääkäriin ja se paineli mun mahaa ja sanoi: ei täältä läskien seasta mitään löydy " ja yks kylähullu höpöttäjä sanoi, että "oot noin lihava ja ton ikänen ja että oot varmaan vielä neitsyt"
Ja kaikki katsoo, mua kahdesti ja niillä on silät pudota päästä, kun lyllerrän.. olen ajatellut ostaa vahvaa köyttä ja katella paksun puunoksan .... - Pieni pyöreä
yllä kumpaa kirjoitti:
NIinpä kumpi pitää yllä lihavuus masennusta vai masennus lihavuutta.
Masennuslääkkeet ei kuulema lihota..mutta joskus epäilen asiaa.tässä on menossa. Masennuslääkkeistä tiedetään, että trisykliset masennuslääkkeet lisäävät ruokahalua ja niiden käyttö johtaa usein painonnousuun. Olen poikkeus, koska onnistuin laihtumaan 6 kg aloitettuani Triptylin: masennus katosi vähäksi aikaa ja jaksoin urheilla paljon. Niistä on 2 kg tullut takaisin, kun masennuin uudestaan. Nykyisin käytetyimmät masennuslääkkeet eli SSRI-lääkkeet eivät tiettävästi aiheuta lihomista. Psykoosilääkkeet ovat hankalimpia. Uusi lääke, Abilify, johon olen itse siirtymässä, ei aiheuta painonnousua ja jotkut käyttäjät ovat jopa laihtuneet.
Lääkärit ja kokeneet potilaat ovat selvillä lääkkeiden ja painonnousun yhteydestä ja kliinisiä tutkimuksia on olemassa. - kiitos100+
Pieni pyöreä kirjoitti:
tässä on menossa. Masennuslääkkeistä tiedetään, että trisykliset masennuslääkkeet lisäävät ruokahalua ja niiden käyttö johtaa usein painonnousuun. Olen poikkeus, koska onnistuin laihtumaan 6 kg aloitettuani Triptylin: masennus katosi vähäksi aikaa ja jaksoin urheilla paljon. Niistä on 2 kg tullut takaisin, kun masennuin uudestaan. Nykyisin käytetyimmät masennuslääkkeet eli SSRI-lääkkeet eivät tiettävästi aiheuta lihomista. Psykoosilääkkeet ovat hankalimpia. Uusi lääke, Abilify, johon olen itse siirtymässä, ei aiheuta painonnousua ja jotkut käyttäjät ovat jopa laihtuneet.
Lääkärit ja kokeneet potilaat ovat selvillä lääkkeiden ja painonnousun yhteydestä ja kliinisiä tutkimuksia on olemassa.juuh eli muutkin ajattelevat näitä paino asioita yhtä vakavasti kun minäkin.
Sain muuten työpaikan ainakin kesäajaksi...eli ei katseltu ulkonäköä yhtään ja ihan toinen fiilis kaikin puolin kun viimeisessä työpaikassa.
Hirveä stressi painosta mutta toisaalta lohsutti kun luin laihan kirjoitusta..että ei se ole niinkään kovin hyvä. - liikuntaa
kiitos100+ kirjoitti:
juuh eli muutkin ajattelevat näitä paino asioita yhtä vakavasti kun minäkin.
Sain muuten työpaikan ainakin kesäajaksi...eli ei katseltu ulkonäköä yhtään ja ihan toinen fiilis kaikin puolin kun viimeisessä työpaikassa.
Hirveä stressi painosta mutta toisaalta lohsutti kun luin laihan kirjoitusta..että ei se ole niinkään kovin hyvä.Tänään tunnen kauheaa syyllisyyttä kun oli juhlat ja siis synttärit(kakkua ja kekseja,,,)
Sitten jäi tämän päivän liikunta väliin ja nukuin usean tunnin.
Nyt on sitten suorastaan ilkeä olo...että miksi en mennyt lenkille.Niin kun maailma kaatuisi tähän päivä ilman lenkkiä tai että nyt tuli herkuteltua.
Onhan päivä huomennakin....
- aurinko paistaa
aurinko paistaa kauniisti ja eka ajatus oli tänäkin aamuna..KILOT.
Kovasti yritän näistä päästä eroon vaan on se vaikeaa.
Tilasin lääkärille ajan kun on pari kolme kuukautta ollut tuossa sydämen alla sellainen kovettava kipu....mutta sitten tulee aina mieleen,että jospa diagnoosi onkin liika kilot!?
Moni törmää tai tyrmää kivut juuri kokoon...ei ole kun läskiä eikä muuta vikaa voi olla.
Entäs jos kivut pitää yllä syömistä tai jos onkin joku vika mikä pitää painon ylhäällä.(muu kun masennus)
Entäs jos näillä kiloilla on joku pirun tehtävä tässä maallisessa vaelluksessa...ensin oppia hyväksymään omat kilot ja kanssakavereiden kiusana testaamassa hyväksytäänkö minut kiloineni.
Ei sitä nuorempana uskonut millaista henkistä painia voi liikakilot olla.
Sitä kun näki lihavan ihmisen ajatteli,että onpa päästänyt itsensä surkeaan jamaan,liikkuisi edes vähän.JA nyt on itse samassa jamassa...vaikka liikun ja pidän itseäni elämässä kiinni.
Hmmm...
oliko tämä sitä,että älä tuomiste toisia niin ei sinuakaan tuomita...eli mitä halveksit toisissa saat sen itseesi.
Tosin eipä sitä nuorempana loppuejn lopuksi tästä elämästä tienyt mitään,,,siitä että keho muuttuu jne.Tai tottakai sen näkee että ihmiset vanhenee,mutta sitä ei usko että se koskee myös itseään.
Ja nämä kilot....ULOS ja lenkille lähden.
Kirjoitelkaa !!!- läskileidi
onneksi, voi onneksi mulla ei ole liikakiloja, kun mulla on kaikki muut ongelmat (masennus, sosiaaliset pelot, yksinäisyys, koulukiusaaminen ym ym) mutta nyt kun olen aikuinen, olen sairaanloisesti lihava, aivan valtava, eli sekin piti vielä tulla kehiin, eikä edes lievänä. Toki, olen syönyt kuin sika, on ollut syömishäiriöitä yms, olen riippuvainen ruuasta ja monista muista asioista..huoh, tämä on sitä elämää, ei sen enempää. Ja olen sitä mieltä, että naiset kokee olevansa sitä parempia mitä laihempia ovat. Olin ennen ihan kivannäköinen, nyt näytän myrtsiltä mummelilta, vaikka nuori olenkin. Myös kilot on suoraan verrannollinen itsetuntoon ja libidoon. Miksikö en laihduta..sillonhan mun elämässä ei ole mitään nautinnollista. Syöminen tuo lohtua, mutta ei sekään mikään luotettava ystävä ole, kilot vie varmaan hautaan etuajassa, tosin oisko siitäkään haittaa..?
- päivää vaan
läskileidi kirjoitti:
onneksi, voi onneksi mulla ei ole liikakiloja, kun mulla on kaikki muut ongelmat (masennus, sosiaaliset pelot, yksinäisyys, koulukiusaaminen ym ym) mutta nyt kun olen aikuinen, olen sairaanloisesti lihava, aivan valtava, eli sekin piti vielä tulla kehiin, eikä edes lievänä. Toki, olen syönyt kuin sika, on ollut syömishäiriöitä yms, olen riippuvainen ruuasta ja monista muista asioista..huoh, tämä on sitä elämää, ei sen enempää. Ja olen sitä mieltä, että naiset kokee olevansa sitä parempia mitä laihempia ovat. Olin ennen ihan kivannäköinen, nyt näytän myrtsiltä mummelilta, vaikka nuori olenkin. Myös kilot on suoraan verrannollinen itsetuntoon ja libidoon. Miksikö en laihduta..sillonhan mun elämässä ei ole mitään nautinnollista. Syöminen tuo lohtua, mutta ei sekään mikään luotettava ystävä ole, kilot vie varmaan hautaan etuajassa, tosin oisko siitäkään haittaa..?
Voi kuvitella ajatusmaailmaasi..otan osaa.Miten me päästään pois tästä lohtusyömisestä.SItten lääkäri ilkeää vielä sanoa,että ei voi esim olla sokeririippuvuutta! Varmasti on...sielu huutaa makeaa joskus.Onneksi ei ihan aina.
No onneksi ei ole tuota alkoongelmaa...vielä.
Entäs jos me nyt ollaan niitä aikuisia???
Että ok,nyt on mitta tullut täyteen..siis pituus ja leveys...ja meidät on vaan luotu tälläiseksi.
Jos pikkuhiljaa alkaisimme ajatella,että olemme hyväksyttyjä...sitä hyväksyy melkein mitä muuta vaan paitsi itseään näine kiloineen.
No kyllä sitten joskus on tullut sellainen laiheliini vastaan,että puistattaa.
Ei päätä eikä häntää tässäkään kirjoituksessa...
mutta taisteluun taas läskejä vastaan.
Joskus olen ajatellut että jos kuolen niin muistavatpa sitten sukulaiset minut siitä että hikiotsassa ovat hautaan kantaneet...heheee.
- läskiäkö?
Jaa-a, omien sanojesi mukaan olet "vähän pyöreä" ja vaatekoko vain 44-46. Tuon kokoisia vaatteita löytyy vielä melkein kaupasta kuin kaupasta.
Taidat olla muutenkin tyytymätön elämääsi ja syynä pidät vain ylipainoa. Tietysti jos olet jo lapsena saanut heikon itsetunnon niin kaikkihan tuntuu sillon kamalalta.- tekstiä
eipä taida sullakaan kovin hyvin mennä?
- sopeutua
On harmeja. Ei varmasti mene päivääkään niin, ettenkö miettisi ylipainoani! Olen kyllä työkuntoinen ja liikun paljon, mutta lähinnä minua hämääkin ulkonäkö, vaateasiat ja oma fiilis itsestäni. Olen kuin vankina omassa kropassani. Se on tosi raivostuttava tunne!
En ajattele itseäni niin läskiksi kuin olen, ajatuksissani olen hoikempi. Peili, vaatteet ja valokuvat vain puhuvat toista. Johtuu varmaan osittain siitäkin, että painoa tuli sairauden takia reippaasti tosi nopealla tahdilla. Jos olisin syömällä syönyt itseni tällaiseksi, niin en olisi edes lihonut näin paljon! Nyt on tosi vaikea sopeutua, koska päässäni ajattelen, että en ole oikeasti tällainen. Kiukuttelen tavallaan sitä sairauden oiretta vastaan, edelleen.
Ehkä joku pystyy olemaan kilojensa kanssa sujut ja oikeasti onnellinen. Hyvä niin. Minulle asia on tosi paljon vaikeampi! Toivon olevani taas joku päivä hoikempi, saavani hauskempia vaatteita, tuntea itseni kauniimmaksi. Ei se ehkä mitään lopullista onnea tuo, sillä enemmän kaikki on kiinni omasta ajattelutavasta, mutta nyt minun on todella vaikea sopeutua omaan vartalooni. En kuulu tähän!- hienosti!
Voi jestas! veit sanat suustani.noin minäkin tunnen...ja myös minulle osa kiloista tullut sairauden takia.
Juuh just tuo vankina olo "lihojen" keskellä.
Ihanaa että meitä muitakin on...en ole ainut.se jo auttaa paljon.
Ja uskon että me ollaan fiksuja ihmisiä kiloista huolimatta!!!
- huokaus.....
Olin tänään vapaapäivällä ja shoppailemaasa. Paljon ihania vaatteita kaupoissa. Mutta ei mun päälle. Vaikka mua ei varsinaisesti voi sanoa ylipainoseks, bmi 24 - 24,5 mutta kun olen lyhyt ja kurvikas. Sovittelin mekkoja, jos vyötärö oli ok niin lantiosta tiukka ja rinnan kohdalta kiristi. Ja kun otin isomman koon niin vyötärö ei ollu kohdallaan ja helmasta olis pitänyt lyhentää paljon.
Monta ihanaa paitapuseroa mutta kun napit ei rinnan kohdalta menneet kiinni. Jakkujen kanssa sama juttu. Ja kun löysin lantion kahdalta sopivat housut niin vyötäröllä oli tyhjää ja lahkeissa 15 cm liikaa.
Ei tääkään ole kivaa. - huomenta tänäänkin
tiedättekö...!tuntuu kivalle kun olen saanut lukea muidenkin ajatuksia...ja uskokaa vaan niin ihan kun pikkuisen helpottaisi oma olo.Ja se että on asiaa pikkuisen voinut jakaa.
Tuolla oli kiva kirjoitus myös vaatteista.
Itse sain ostettua 2 kaunista puseroa pari vk sitten...ja siellä pukukopissa sitten tuli taas se itseinho.
Löysä vatsa,ei rintoja...tässä muuten mulla aina se ongelma...kun pusero olisi ihana niin siinä on sitten varattu sitä rintamusta oikein toden teolla,,,ei mulla ole sitten niitä rintoja NIIIIIN paljon,,,ja taas jää pusero ostamatta.
Sitten kun housut mahtuu yläosasta,niin lahkeet on hehtaarin leveät...tosin toisilla niin päin että kun housut mahtuu reisistä niin yläosaan ei ole mitä laittaa.
Oikeastaan aika hauskaa kun tätä vaateasiaa alkaa ihan laittaa tällein ylös....loppujen lopuksi löytääkö monikaan helposti vaatteita jotka olisi joka kohdasta just passelit.
Mutta nyt taas puurtamaan kotitöitä ja liikkuntaa kun on noin kaunis päivä.
Jaan vielä sen verran että kävin eilen lenkillä ja iiukastuin liukkaalla kohdalla ja siitä pääsin äkkipysähdyksellä sulalle kohdalla jossa sitten lenkin suoraan polvilleni karkean soran päälle.Housut rikki polvista!!! ja nyt polvet verillä ja pelkään että tämä leikattu polvi kärsi kovin tässä rytäkässä.Polvi on leikattu siksi että kaaduin valottomalla =huonosti hoidetulla ladulla,,ei siis ylipainon vuoksi leikattu.
Kaatumisessa lohdutti koira...heti kun olin maassa itkemässä se nuoli naaman...yök! - helpottaa
Ihan kummasti on tämä viikko mennyt...ehkä vain joka toinen päivä käyneet läskit mielessä.joka se auttaa että niistä vaan tällein kirjoittaa...ja saa jopa "kohtalo"-vastauksia.Koko ajan yritän pudottaa painoa ...ja tuntuu että ehkä olisi jo 100g tippunut.Jestas :)
pitäs saada yli 20kg pois...vaikka sen jakaisi pieniin osiin niin tuntuu mahdottomalle ajatus.Niin enkä sittenkään olisi vielä normaalipainoinen.Hmm.
5 kg vuoteen.Olisi alle 500g kuukauteen joka olisi muuten aika vähän per päivä!
Jospa tästä innostuisin ihan tosissani!
Kuka lähtee kaveriksi?!- yksi laihistelija
olen normaalipainoinen tällä hetkellä, hurjan ylipainoinen en ole koskaan ollut, mutta lievästi ylipainoinen ja kilojeni vanki siinä mielessä että kärsin niistä kovin paljon, nyt kuitenkin voiton puolella jo. elämäni tulee aina olemaan painon tarkkailua. minulle saa kirjoitella sähköpostia osoitteeseen: [email protected], vaihdan mielelläni ajatuksia liittyen painonpudotukseen ja tarkkailuun, mielelläni olen myös tukena ja apuna mikäli joku on laihiskaveria vailla. kirjoitellaan :)
- suklaa!!!
no niin...ja sitten sitä retkahti taas..suklaa.päivän kun katselin tuota suklaa levyä...niin nyt sitä ei ole.
Vaikka tiedän ettei mitään pidä ostaa kotiin...ei mitään herkkuja.Miksi sitä ei opi vaikka tietää nämä asiat???
Entäs jos kerran söisi vaikka 5 suklaa levyä että kyllästyisikö siihen sitten...ja oksentaisi ja tajuaisi ettei sitä pidä koskaan syödä.
Vai olisiko edessa seuraavana päivänä sama rääkki.
Tiedän tasan tarkkaan..että jos jätän herkut pois..ei tarvitse edes liikkua enempää niin paino tippuu.Vaikka en hirveästi syö herkkuja mutta liikaa kumminkin,sillä paino pysyy korkealla.
Että sellaista tänä aamuna.
Tuliko muille mietteitä asiasta?? - mamma ...
vaatekoko housuissa 56 ja paidoissa 46 ylöspäin.
painoa 150kg. nainen.
Töitä tehdään eikä läskit haittaa, tottakai sitä aina miettii ja pähkäilee mutta ei ne saa elämisen edessä olla. sit hakeudu ihmeessä lääkärin juttusille, eiköhän sieltä joku ratkaisu löydy.
Olen laihtunut ja lihonut vuorotellen ja pikku hiljaa luovun toivosta :)tsemppiä- siis lohduttaa
tavattomasti omaa oloa kuulla että moni elää ihan ok elämää kilojen kanssa....vaikka meitä ylipainoisia syytetään vaikka mistä.
Olen kyllä itsekin sitä mieltä että ihan normaaleja loistotyyppejä meistä löytyy,ei se koko voi olla este työlle,ei ystäville jne.
Aurinkoista päivää!!!! - mamma ...
siis lohduttaa kirjoitti:
tavattomasti omaa oloa kuulla että moni elää ihan ok elämää kilojen kanssa....vaikka meitä ylipainoisia syytetään vaikka mistä.
Olen kyllä itsekin sitä mieltä että ihan normaaleja loistotyyppejä meistä löytyy,ei se koko voi olla este työlle,ei ystäville jne.
Aurinkoista päivää!!!!luulen et kaiken alku on se miten suhtaudutaan itseemme.... olen tottunut nauramaan itselleni ja aina sanonu et sit ku ei enää itse kykene ni pekka niska auttaa :))))))))
Aurinkoisia päiviä myös sinulle ja jos haluat kirjoitella ni sp on [email protected]
ja muutkin jotka haluaa vaihtaa ajatuksia ni ottakaa yhteyttä :)
- harmit kiloista...
Ei tässä tänään ole muistanut kilojaan harmitella...lenkillä liukastuin ja selkä niksahti jonnekin ..ja nyt ei ole 3 päivään muistanut muuta kun kivun.eli läskit ihan unohtui.
Syyllisyys siitä ettei pääse tai pääsee mutta ei tehokkaasti ulkoilemaan.Nukkuminen tuskaa...
Mutta läskit ....ja no vähän mielessä kun turrutin itseäni fazerin sinisellä.
:) :)O - saunanlauteella
kyllä tuolla saunassa taas alkoi harmittamaan nämä läskit...
nyt vaan on sellainen rako elämässä että en pysty laihduttamaan.Kuulostaa varmaan tahdonvoiman puutteelta..mutta näin on että kyse ei ole pelkästä tahdonvoimasta.(sairaus,5 synttärit peräjälkeen,kivut ja muut huolet jotka tuskin suklaalla häviävät)
Tavoite on sekin että yritän huolehtia ettei tule lisää painoa!!
Täytyy kait vielä odottaa että mitta tulee täyteen.Muutama vuosi sitten tuli mittari täyteen pidin kirjaa ja soin vain 1200kaloria päivässä...paino tippui,muutama vaiva paheni....mutta se vaati sen että KOKO AJAN OLI OLTAVA JOTAIN VIISASTA TEKEMISTÄ.Ettei vaan vahingossakaan tule ruoka edes mieleen.
SIis ihan hullun hommaa....tämähän on kuin alkoholisteilla.
Niin ja vielä ihan kirjoitan tähän kaikille luettavaksi...mutta uskon että joku muukin pähkäilee tälläisen asian kanssa.
Pääsiäistä!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h573585- 413396
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062791Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv462536Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.541973Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151619- 321493
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p201338Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061307- 1801241