En jaksa enää. Taas pitäisi mennä kaupaan...lihaksia särkee ihan kamalasti enkä tiedä miksi...väsyttää niin että silmiin sattuu...mitä kun raja tulee vastaan...mitä sitten tapahtuu...siis jaksamisen raja...vatsakin tuntuu niin kamalan painavalta...
mitä kun raja tulee
vastaan...
6553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei jaksais..ei jaksais..
Sitten vaan täytyy levätä. Kyllä sitä itsekin on joutunut nyt tunnustamaan, että ihan kaikkea ei jaksa. Ennen niin siisti koti ja täysi jääkaappi jää nyt aina välillä oman onnensa nojaan jos mies ei ehdi. Jostain on pakko tinkiä, kun ei jaksa. Kai se on tämä lapsosen voima laittaa äiti lepoon jos ei muu auta.
Kun pakko se on kaupassakin käydä ja lapsen masu saada kylläiseksi...ei lasta voi hoitamatta jättää vaikka kuinka väsyttäisi. En ehdi oikeastaan levätä lainkaan lapsen ja kodin hoidolta...Minä en voi koskaan pyytää ketään auttamaan, koska auttajaa ei ole...ei ole mistä tinkiä...Kuumeisenakin jouduin kodin ja lapsen hoitamaan, enkä paljon silloinkaan voinut levätä...Masussa olevalla lapsosella ei nyt kyllä ole paljon voimaa tässä asiassa...Kauhulla mietin viimeisiä viikkoja ja sitä miten tulen pärjäämään, kun varmaan pitää kaupassa käydä silloinkin kun jo lapsivedet valuu ulos...kuka muu lapselleni ja itselleni ruoan hankkisi? Nyt vasta rv32 ja näin uupunut.
pakasteeseen rasioihin. Eli teet ison satsin ja voit syödä koko viikon samaa ruokaa. Tai tee kaksi isoa satsia jotain erilaista. Niin ei ainakaan jokapäivä tarvi käydä kaupassa. Osta maitoa, joka säilyy pidempään yms.
Tekemään isoja ja isompia satseja pakkaseen.
Maitoa saa ostettua jauheena, tosin ei ole niin hyvää kuin tölkkimaito, mutta sopii hätätilanteissa, puuroon, muroihin, ruuanlaittoon ja juomiseen, tosin silloin oltava erittäin kylmää.
Tiedän mitä on äärimäinen väsymys, itselläni se lopulta meni siihen, että nukahdin sanat suussani, herätessä tarkasteltiin missä lapsi on, toinen toki mahassa, mutta..
Oispa ihanaa kun olisi hyvä suku ja ystäväpiiri, jotka voisivat vaan ajatuksenvoimalla rientää apuihin..
Kerran kaverini oli käymässä, menin nukuttamaan lasta päikkäreille ja olin nukahtanut itse, siellä se kaveri tunnin oli melkein istuskellut itekseen, oli itellänikin tosi pahamieli, että sillein nukahdin, mutta kun muta en voinut.
Näitä lukiessani tulee mieleen, että ilman miestä en olisi itsekään selvinnyt raskaus-ajoista enkä varsinkaan kuopuksen odotuksesta ja pahimmasta allergiajaksosta.
Ymmärrän kyllä, että kaikilla ei ole miestä, tai ainakaan hyvää miestä, joten silloin on löydettävä apu jostain muualta. Neuvolassa kannattaa kysellä, olisiko mahdollista saada vaikka joku perhetyöntekijä silloin tällöin käymään, jotta saisit levätä.