En enää jaksa

Totta ihmeessä se miehesi raivoaa ja mököttää, koska hän tietää vallan hyvin, että sinä sallit se. Hänhän toimii viisaasti! Hän saa tahtonsa läpi ja sinut toimimaan, niin kuin hän haluaa! Miksi hän toimisi muuten. Ainut keino sinulle tilanteesta ulos on se, että et suostu hänen tahtoonsa raivosipa hän tai ei.

Jos et halua kengän kuvia naamallesi, älä makaa kynnysmattona! tai Sitä saa, mitä pyytää! Sinun on muutettava käyttäytymistäsi eikä odottaa mitä muilta!

lähihuoltajuus itsellesi. Vähenee epämääräisyys.

ja lähde selvittämään viranomaisten avulla, jos miehen kanssa ei normaali puheyhteys toimi. Laita ylös kalenteriin tai muistikirjaan milloin sopimukset ovat pettäneet ja milloin on ollut riitaa, niin lastenvalvoja pääsee jyvälle, millaista teidän huoltotaistelu on. Voimia!

Vain yhteen asiaan otan kantaa. Tuosta lapsen sairastumisesta...kolme päivää saa palkallista vapaata lapsen sairauden vuoksi...siis totta kai voit sysätä työsi sivuun kun lapsesi sairastuu...hän tarvitsee sinua, työ ei tarvitse sinua...työt eivät koskaan tästä maailmasta lopu mutta rakkaus on ainutkertaista. Kun lapsesi kasvaa tulet olemaan onnellinen, että annoit hänelle ne hetket...ja voin vakuuttaa sinulle yhden asian...kuolinvuoteella et mieti työtäsi vaan lastasi. Rakkaus on elämän ydin.
Itse elän yhden ja kohta kahden pienen lapsen kanssa ja minulla on myös vaativa täyspäiväinen työ ja minun on elätettävä lapseni ja itseni ilman ulkopuolisen apua...mutta aina minulta riittää aikaa lapselle ja pian lapsille :). Pienemmällä ei tule edes olemaan isää, jonka luokse voisi mennä viikonloppuisin ja isommankin isä on aina kiireinen, mutta en valita...he ovat pikkuisia vain pienen hetken. Nyt ehkä olen väsynyt, mutta ei tämä aika tosiaan ole kuin väliaikaista...lapset kasvavat isoiksi ja kuolemakin siellä jossain häämöttää. Nyt pitää vain rakastaa niitä rakkaimpia niin paljon kuin voi :)...silloin ei kuolinvuoteella kaduta...

Et voi muuttaa miehesi käyttäytymistä vaikka kuinka yrität jos nämä sovitut tapaamiset ja huollot ei käytännössä suju niin sun pitää etsiä toinen keino pitää huolta lapsestas. Etkö ole huomannut jo että hän ei tee niinkun haluat ja on oikein niin anna olla ja etsi toinen ratkaisu. Voi tuntua ehkä että sinä annat periksi ja niin pois päin mutta älä tuhlaa energiaasi tappeluun exän kanssa. Tämä on aika tyypillistä muutenkin ero pareille. Lapsi on muuten ihanassa iässä ja kiukuttelut tulee aika paljon sen takia että äiti tai isä on hermona ja kaikki ei oo hyvin ja lapsi sen imee itseensä. Yritä etsiä kolmas tuki henkilö joka voi hädän tullen huoltaa lastasi. Lapselle tää ei ole hyväksi ollenkaan ja hyvin pian huomaat että hän ei ole enää pieni lapsi ja se siitä. Nämä huolet vaikka ei siltä nyt tunnu ovat kohta ohi.

Lähi saa elatukset, ei etä. Jos olet etä niin miten voit sanoa "En saa elatusmaksuja lapsen isältä, joten pakko tässä jonkun on käyttää rahaa järkevästi.". Sinun niitä elatuksia kuuluisi maksaa? Jos elatukset kuuluisivat sinulle, voisit niitä vaatia. Ja tuohon itse asiaan sanon samaa kuin muutkin. ÄLÄ OLE KYNNYSMATTO.