Eräs poika tuli luennolla viereeni istumaan, sali tuli ihan täyteen ja tuolit ovat tosi lähekkäin. Kuitenkin ns. "omalla reviirillä" on mahdollista pysyä. Minulla oli reppu jaloissa, siksi jalkani olivat enemmän toiseen puoleen vinossa, mutta eivät hänen puolellaan. Hän liikautti oman jalkansa kiinni omaan jalkaani (siis polvesta alaspäin), eka fiilis oli että vahingossa, että oho... mutta en sitte jaksanut liikauttaa jalkojani pois, kun jaloissani makaava iso reppu olisi pitänyt siirtää, joten oletin että hän siirtää jalkansa, mutta eipäs siirtänytkään vaan siinä sitten oltiin 2 tuntia jalat kiinni toisissamme. Mukavasti se lämmitti :) (jalkaa ja sydäntä) ja sitten myöhemmin tämä poika juoksi perääni (n. viikko sen jälkeen) kun ilmeisesti halusi kävellä kanssani pysäkille.
Niin että onko se nyt vaan sattumaa vai pitäisikö tästä ajatella jotain muuta?
Niin että onko se nyt vaan sattumaa vai pitäisikö tästä ajatella jotain muuta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En sinuna ainakaan heti naimisiinmenoa suunnittelisi. :)
Ehkäpä voisit ihan rohkeasti kysäistä, että mitä poika tahtoo, olisiko halukas lähtemään kahville tms.? Siis mikäli itseäsi kiinnostaa kyseinen poika, kiinnostaako?
Tuollainen pieni kosketus tuntuu mukavalta, mutta saattaa silti olla tahatonta. Tosin tuo perään juokseminen antaa jonkunlaista osviittaa siitä, ettet ainakaan ilmaa hänelle ole. Kuinka paljon muuten olette olleet tekemisissä? Vai ainoastaan sen kerran, kun hän tuli kanssasi pysäkille?
Ota härkää sarvista ja kysy pojalta, missä mennään. Sitten voitte kenties kosketella toistenne jalkoja (ja muitakin ruumiinosia :) muutenkin kuin vain vaivihkaa.