Ainakin tällaiselle 70 miehelle, tarkemmin sanottuna 71 vee.
Viimeisen kahden vuoden aikana jokainen raajani "on saanut siipeensä".
1. Kaksi vuotta sitten tammikuussa kaaduin talven ensimmäisellä hiihtolenkillä vasemman olkavarteni, jota podin noin puolitoista vuotta.
2. Vuosi siten huhtikuussa pyöräkolarin seurauksena, toisen pyöräilijän kanssa, oikea polveni joutui leikkauspöydälle, paraneminen alkaa olla jo hyvällä loppusuoralla. Viime kesä meni "keppikävellen".
3. Viime marraskuussa nostin auton talvirengasta vajan seinältä, jotain kipeytyi oikeassa olkavarressa, tuntuu kuin ei mitään paranemista olisi vielä tapahtunut.
4. Ja sitten tänään irtosora asfaltilla luisti pyöräni eturenkaan alla kurvissa ja kupsahdin kyljelleni, aivan vähäisessä vauhdissa, nyt vasemmassa nilkassa on lievää turvotusta ja polvijänteissä jäykkyyttä, ontuen taas linksuttelen eteenpäin.
Liikunta tekee ihmisen sairaaksi, ainakin minut, mutta kuinka sairas olisinkaan, jos en sepelitautisena lainkaan liikkuisi?
En valita, otan tyynesti vastaan mitä annetaan...
Kysynkin onko teillä muilla, 70 ihmisillä, tällaiset tapahtumat lisääntyneet iän myötä?
Viimeisen kahden vuoden aikana jokainen raajani "on saanut siipeensä".
1. Kaksi vuotta sitten tammikuussa kaaduin talven ensimmäisellä hiihtolenkillä vasemman olkavarteni, jota podin noin puolitoista vuotta.
2. Vuosi siten huhtikuussa pyöräkolarin seurauksena, toisen pyöräilijän kanssa, oikea polveni joutui leikkauspöydälle, paraneminen alkaa olla jo hyvällä loppusuoralla. Viime kesä meni "keppikävellen".
3. Viime marraskuussa nostin auton talvirengasta vajan seinältä, jotain kipeytyi oikeassa olkavarressa, tuntuu kuin ei mitään paranemista olisi vielä tapahtunut.
4. Ja sitten tänään irtosora asfaltilla luisti pyöräni eturenkaan alla kurvissa ja kupsahdin kyljelleni, aivan vähäisessä vauhdissa, nyt vasemmassa nilkassa on lievää turvotusta ja polvijänteissä jäykkyyttä, ontuen taas linksuttelen eteenpäin.
Liikunta tekee ihmisen sairaaksi, ainakin minut, mutta kuinka sairas olisinkaan, jos en sepelitautisena lainkaan liikkuisi?
En valita, otan tyynesti vastaan mitä annetaan...
Kysynkin onko teillä muilla, 70 ihmisillä, tällaiset tapahtumat lisääntyneet iän myötä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tänä talvena vasta olen huomannut olevani kömpelö. Muutaman kerran kupsahdeltuani (onneksi ei ole pahasti sattunut) olen ottanut liikunnan tosi varovasti. Pyörällä en ole uskaltanut reumani takia ajella vuosiin, mutta kävellyt olen lähes päivittäin. Nyt en liukkaille lähde enää ilman liukuesteitä.
:-))
eikö ole jo sinulla selviä näyttöjä siitä,että pyöräilyt on pyöräilty.Mutta kun miehet on niin itepäisii että kärsi vaan kun oot ite aiheuttantkin.
Kyllä se vaarallisempaa on, tasapainoelimemme varmaan heikentyy sekä huomiointi kykymme. Minäkin huomaan tuulleeni niin varovaiseksi että kun lenkillä käyn koko aika eteeni maahan katson. Pyöräilyn olen myös jättänyt,,neljällä pyörällä liikun,,siis autolla.
On olla liikkumatta. kerron tosielämän tarinan ystävästäni, joka kehoituksestani huolimatta vältteli liikuntaa. Uimahallissa kävimme yhdessä
ja hän kehui kuinka hän ui kilometrin.
Jatkuvasti hän kehui kuinka hä osti sitä ja sitä ruokaa kotiin ,makkaraa monta tankoa kerralla
ja joulun jälkeen pakassteet täyteen kinkkuja
kaupan alennusmyynneistä. Ylipaioa oli rutkasti
miehellä ja aivan yllättäen kuolema kohtasi
kotisohvalla. Ruumiinavaus kertoi,että verisuonet
olivat tukeentuneet rasvan paljoudesta.
Liikun olissi jatkanut hänenkin elämää ja vähempi mässäily ruualla.
Jokkainenhan meistä vuorollaan kupsahtaa kuka mihinkin.Hyvä puoli sinänsä jos ihan yllättäen noutaja tuli,ei tarvinnu kitumaan ja sairaalaan laihutuskuurille.
Liikunta tässä iässä ei ole enää vauhdikasta, hitaammat ovat askeleet ja hyvä niin, ei se vauhti ole pääasia.
Kyllä kävelykin mitä 10v sitten tunnissa meni 5-6 km nyt siihen km määrään tarvitsee kaksinkertaisen ajan, ja mikäs aikaahan meillä toki on.
Talvella varsinkin, olen kaatunut liukkaalla ja siitä jäi lopun ikäinen pelko, hiipimällä on liukkailla liikuttava!
aikoinaan sanoi kun häneltä kysyttiin pitkän elämän salaisuutta:"vältä turhia liikkeitä". Samoin sanoi presidenttiehdokkaanakin ollut Virkkunen kun häneltä kysyttiin, että lenkkeileekö hän. Hän vastasi, että: Minulla tulee siitä tarpeeksi liikuntaa kun saattelen hautaan lenkkeileviä ystäviäni.
Vammasi eivät suinkaan tulleet liikunnasta vaan kaatuilusta. On siis vältettävä kaatuilua. Valtaosa meidän ikäisten vammoista syntyy kaatuilemisesta - usein kotiympyröissä.
Kun itse olen ahkera liikkuja, pyrin "päivittämään" mahdolliset kaatumisen uhkat. Se merkitsee esim. likuesteiden käyttämistä, pyöräilyreittien valintaa, suojakypärän käyttöä ym.
Pahinta on liikunnan lopettaminen. Eihän syömistäkään auta lopettaa liikalihavuuden pelosta.
Hänhän sanoi, että jokainen syy, mikä estää meitä liikkumasta on tekosyy olla liikkumatta. Vetreähän tuo Urkki oli lähes looppuunsa saakka, paitsi se dementia..
Minä olen liikkunut koko elämäni ja jatkan niin kauan kuin pystyn. En omista autoa, kaikki kauppareissut, työmatkat jalkaisin, siinä tulee koiralenkin jälkeen joka päivälle ainakin 5-8 km köpöttelyä. Kesällä pyöräilen, tulee satoja kilometrejä ja talvella hiihdän.
No siinä kehumiset, mutta sitten sitä ruikutusta pääle. Olen kaatunut jäätikköisellä kadulla kahdesti ja kerran metsässä kivelle hypättyäni - luita on ollut poikki, mutta onhan nuo onneksi parantuneet eikä ole jättäneet liikkumiskammoa.
Onneksi en ole pyörällä vielä kaatunut, vaikka aika haipakkaa poljen.
Lasselle terveisiä: Liikkuminen on vaarallista, iän myötä pitää liikkua varovaisemmin, mutta liikkumattomuus on paljon vaarallisempaa!
Olen Lasse Liikuskelijan kanssa koko lailla samaa mieltä, 70v jälkeen olen kaatuillut useamman kerran ja aina jää jotain vikaa siihen jäseneen, mutta liikkumaan kehoitellaan että lihakset pysyisivät jonkinmoisessa kunnossa , mutta ainakin näin talvella pelottaa joka kerta kun ulos lähtee ja olen kaatuillut sisälläkin,
Joten oikeassa olet. Tähdykkä.
Harrastan jonkinlaista liikuntaa sisällä ja ulkona harva se päivä.
Menoillaan 72:s vuosi. Kulunut kroppa ei kestä paikalleenjääntiä edes päiväksi.
Ympäri vuoden on pientä askaretta osin puulämmitteisen kotimökin kaa.
Sen huomaa, että pienetkin projektit vievät vuosivuodelta enemmän aikaa.
Kun harrastaa, niin voi myös sattua, mutta se riski kannataa ottaa.
Kuntoilla kannattaa niin kauan, kuin kuntoa on. Kun kunnon kerran karkuun päästää, niin vaikea sitä on tässä iässä enää kiinni saada.
Väitän, että pyöräily talvella on turvallisempaa kuin kävely. Varusteiden tulee tietysti olla olosuhteiden mukaiset.
Hiihtäminen voittaa uimisen, mutta kyllä uiminenkin on poikaa.
Polviproteesi on sen verran tiukka, että pyöräily onnistuu paremmin.
Ilman nastarenkaita en enää lähde liukastelemaan. Jäisessä alamäessä kaaduin pahasti.
Sääriluu poikki keskitalvella, että sikäli ketjunavaajan kaa samaa mieltä vaaratilanteista.
Jalkineisiin kiinnitettävät turvapiikit vähentävät tuhansittain luunmurtumatapauksia.
Pyöräilen kuutena päivänä viikossa, tunnin pari päivässä, ympäri vuoden. Säätkin ovat nykyään sellaiset täällä Espoossa, että ei juuri tarvitse sään takia pyöräilyä väliin jättää.
Liikunta on lääke, oikein annosteltuna.
P.S Tuo viime perjantain kupsahdus ei onneksi ollut vakavaa, tänään jo taas tein pyörälenkin.
Laitetaan hiihto-, tai juoksutrikoot ylle, ollaan kovassa trimmissä kun lähdetään ulkoilemaan.
Sattuipa jälleen 47v hyväkuntoinen mies jäi hiihtoladulle ja vauhti ei ollut edes kova. Siinä kaveri ihmettelemään miksi otti maihin ja huomasi tapahtuneen.
Samoin käy joskus näin kevätkaudella lenkkipoluilla juostessa. Kun on kunto päällä jokainen haluaa sitä pitää yllä. Ei näille äkkitapahtumille mitään voi eikä niitä voi ennakoida.
Joka tuutista tulee pitää ulkoilla, pitää pitää kuntoa yllä, siispä miehet ja naiset kuntoilemaan.
Onko fyysisen kunnon merkitys yliarvostettu mainostettu kun kaikkialla kiirii kehoitus, kuntoile, kuntoile, pysyt terveenä kaiken ikää. Mutta voi se olla toisinkin päin. Maltti on valttia kuntoillessa kaikissa ikäryhmissä, kaikissa lajeissa.