...on uskovaisen sisimmässä taistelua Jumalan voimalla sielunvihollisen kuiskuttelua vastaan.
Profeetta Jesaja ennustaa:
Jesaja 35
4 Sanokaat heikkomielisille: olkaat turvassa ja älkäät peljätkö; katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa, hän tulee ja vapahtaa teidät.
5 Silloin avataan sokiain silmät, ja kuuroin korvat aukenevat.
6 Silloin rammat hyppäävät niinkuin peurat, ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen; sillä korvessa pitää vedet vuotaman, ja virrat erämaassa.
Näin Jesaja ennustaa Jeesuksen syntymää ja aikoja, jota silloin pitää näkemän ihmisten luonnollisin silmin.
Tässä on meidän aikanammekin se epäilyksen ies, jota jatkuvasti joudumme uskossa kokemaan, jota Johannes kastajakin joutui kokemaan, vaikka niin läheltä ja kirkkaasti uskoi ja näkin Jeesuksen tulevan vapahtamaan maailman synneistä.
Joh. 1
27 Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut, jonka kengän rihmoja en minä ole kelvollinen päästämään.
28 Nämät tapahtuivat Betabarassa, sillä puolella Jordania, kussa Johannes kasti.
29 Toisena päivänä näki Johannes Jesuksen tykönsä tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
Näin kirkkaasti Johannes kastaja sanoi Jeesuksen olevan vapahtaja meidän syntiemme tähden ja uskoi ihan Jeesuksen vieressä ja silmin nähden koki nämä todeksi.
Mutta sama mies Johannes kastaja oli vankeudessa ja epäilys oli saanut hänessä itää ja saatanan kuiskaukset heikensivät Johanneksenkin uskoa ja niin hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesuksenlta seuraavaa asiaa, yhtä asiaa, jota Johannes vankeudessa oli alkanut epäilemään.
Luukas 7
18 Ja Johannekselle ilmoittivat hänen opetuslapsensa näistä kaikista. Ja Johannes kutsui tykönsä kaksi opetuslastansa,
19 Ja lähetti Jesuksen tykö, sanoen: oletko se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?
20 Kuin nämät miehet tulivat hänen tykönsä, sanoivat he: Johannes Kastaja lähetti meidät sinun tykös, sanoen: oletkos sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?
21 Sillä hetkellä paransi hän monta taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja antoi monelle sokialle näön.
22 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät ja sanokaat jälleen Johannekselle, mitä te nähneet ja kuulleet olette: sokiat saavat näkönsä, ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille saarnataan evankeliumi,
23 Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.
Niin ei Jeesus vastannut Johanneksen lähettämille opetuslapsille, että kyllä minä olen se, eikä toista tule, vaan hän vastasi kuten edellä luimme, josta tuntomerkeistä tunnetaan Jumalan valtakunta maan päällä. Niin oli Johanneksen uskominen näiden tuntomerkkien perusteella siihen, jota jo Profeetta Jesaja oli ennustanut tulevan.
Jeesus edelleen jatkaa ja sanoo:
Luukas 7
28 Sillä minä sanon teille: niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtään suurempaa prophetaa kuin Johannes Kastaja: kuitenkin se, joka vähempi on Jumalan valtakunnassa, on suurempi häntä.
Näin on armo meille epäileväiselle suuri ja ei opetuslapsetkaan ilman epäilyksia selvinneet, vaikka Jeesuksen mukana kulkivat ja kaiken sen näkivät ihan vierestä, johon mekin uskomme. Tuomas epäili suuresti ja sanoi muille opetuslapsille, että en usko Jeesuksen olleen teidän tykönä, ellen saa koskettaa hänen haavojansa.
Voimmeko me kukaan sanoa, että minä en ainakaan epäile yhtään, minä olen aina uskonut niin puhtaasti, ettei sielunvihollienn ole saanut yhtään epäilyksen siementä kylvettyä sisimpääni.
Kyllä itse löydän itseni niin monesti epäileväisenä, että armo ja evankeliumin voima on ainoa kantava tässä heikoss auskossa eteenpäin.
Profeetta Jesaja ennustaa:
Jesaja 35
4 Sanokaat heikkomielisille: olkaat turvassa ja älkäät peljätkö; katso, teidän Jumalanne tulee kostamaan, Jumala, joka maksaa, hän tulee ja vapahtaa teidät.
5 Silloin avataan sokiain silmät, ja kuuroin korvat aukenevat.
6 Silloin rammat hyppäävät niinkuin peurat, ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen; sillä korvessa pitää vedet vuotaman, ja virrat erämaassa.
Näin Jesaja ennustaa Jeesuksen syntymää ja aikoja, jota silloin pitää näkemän ihmisten luonnollisin silmin.
Tässä on meidän aikanammekin se epäilyksen ies, jota jatkuvasti joudumme uskossa kokemaan, jota Johannes kastajakin joutui kokemaan, vaikka niin läheltä ja kirkkaasti uskoi ja näkin Jeesuksen tulevan vapahtamaan maailman synneistä.
Joh. 1
27 Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut, jonka kengän rihmoja en minä ole kelvollinen päästämään.
28 Nämät tapahtuivat Betabarassa, sillä puolella Jordania, kussa Johannes kasti.
29 Toisena päivänä näki Johannes Jesuksen tykönsä tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
Näin kirkkaasti Johannes kastaja sanoi Jeesuksen olevan vapahtaja meidän syntiemme tähden ja uskoi ihan Jeesuksen vieressä ja silmin nähden koki nämä todeksi.
Mutta sama mies Johannes kastaja oli vankeudessa ja epäilys oli saanut hänessä itää ja saatanan kuiskaukset heikensivät Johanneksenkin uskoa ja niin hän lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesuksenlta seuraavaa asiaa, yhtä asiaa, jota Johannes vankeudessa oli alkanut epäilemään.
Luukas 7
18 Ja Johannekselle ilmoittivat hänen opetuslapsensa näistä kaikista. Ja Johannes kutsui tykönsä kaksi opetuslastansa,
19 Ja lähetti Jesuksen tykö, sanoen: oletko se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?
20 Kuin nämät miehet tulivat hänen tykönsä, sanoivat he: Johannes Kastaja lähetti meidät sinun tykös, sanoen: oletkos sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?
21 Sillä hetkellä paransi hän monta taudeista ja vitsauksista ja pahoista hengistä, ja antoi monelle sokialle näön.
22 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät ja sanokaat jälleen Johannekselle, mitä te nähneet ja kuulleet olette: sokiat saavat näkönsä, ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, köyhille saarnataan evankeliumi,
23 Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.
Niin ei Jeesus vastannut Johanneksen lähettämille opetuslapsille, että kyllä minä olen se, eikä toista tule, vaan hän vastasi kuten edellä luimme, josta tuntomerkeistä tunnetaan Jumalan valtakunta maan päällä. Niin oli Johanneksen uskominen näiden tuntomerkkien perusteella siihen, jota jo Profeetta Jesaja oli ennustanut tulevan.
Jeesus edelleen jatkaa ja sanoo:
Luukas 7
28 Sillä minä sanon teille: niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtään suurempaa prophetaa kuin Johannes Kastaja: kuitenkin se, joka vähempi on Jumalan valtakunnassa, on suurempi häntä.
Näin on armo meille epäileväiselle suuri ja ei opetuslapsetkaan ilman epäilyksia selvinneet, vaikka Jeesuksen mukana kulkivat ja kaiken sen näkivät ihan vierestä, johon mekin uskomme. Tuomas epäili suuresti ja sanoi muille opetuslapsille, että en usko Jeesuksen olleen teidän tykönä, ellen saa koskettaa hänen haavojansa.
Voimmeko me kukaan sanoa, että minä en ainakaan epäile yhtään, minä olen aina uskonut niin puhtaasti, ettei sielunvihollienn ole saanut yhtään epäilyksen siementä kylvettyä sisimpääni.
Kyllä itse löydän itseni niin monesti epäileväisenä, että armo ja evankeliumin voima on ainoa kantava tässä heikoss auskossa eteenpäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Laestadiuksen mielestä epäilemättömyys on kuolleen uskon tuntomerkki. Mutta onko käänteisesti niin, että epäily olisi elävän uskon tae ?
Jos jonkun kohdalla onkin niin, että epäily ja mahdottomuus uskoa onkin todellinen tila, jolloin kyse olisikin heränneellä tilalla olosta, ei vielä autuaallisessa sieluntilassa oloa.
Tästä voidaankin päätyä joko kuolleeseen tilaan tai elävään tilaan.
Vlm ! Kummassa tilassa olet ? Mistä sen tiedät ?
...minkään elävän uskon tae ole, epäileehän hyvinkin moni, että onko Jumalaa edes olemassa tai voi kieltää Jumalan, mutta silti epäilee, onko Jumala sittenkin olemassa.
Usko on vain sellainen, että sitä epäilee lihan heikkoudessansa.
Minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin uskoa Häneen, jonka Jumala lähetti ja siinä sitä uskoa on jo ihan kylliksi epäileväiselle mielelle.
Epäilykset koskettavat varmasti sekä kuollutta, että elävää uskoa.
Minä USKON, etä tässä uskossa pelastun ja joka on elävää uskoa, vaikka epäilenkin.
Epäilykset kuuluvat lähes poikkeuksetta elävään ja oikeaan sieluntilaan. Mutta väärä mahdottomuuden tunne taas kuuluu oikeaan kuolleeseen uskoon. Vl:t taistelevat tuossa väärässä mahdottomuuden alla.
Opetuslapset eivät olleet vielä uudestisyntyneet silloin kun he kulkivat Jeesuksen mukana ja näkivät kaikki ihmeteot ja kuulivat opetukset. He eivät voineet siksi ymmärtää mitä Jeesus puhui.
Sitten kun he uudestisyntyivät ja saivat Pyhän Hengen, avautuivat heidän hengelliset silmänsä ja he ymmärsivät mitä Jeesus sanoi.
Kyllä uskovainen joskus epäilee omasta uskostaan. Mutta sanotaanhan sitä, että ei vihollinen kiusaa omiaan. Eli vääriin oppeihin eksyneet ovat varmoja uskostaan täällä, mutta sellainen usko pettää kuolemassa. Jos ei ole vihollisen oma, yrittää se kiusata ja eksyttää. Turvaan heikon uskoni kanssa Jumalan armolupauksiin. Epäilyksen syntejäkin kristitty joutuu pyytelemään anteeksi silloin tällöin.
Onneksi ne hetket ovat vain pieniä hetkiä, jolloin epäilee. Kyllä sen verran uskoa kuitenkin on, että jaksaa jotenkin raahautua eteenpäin päivän kerrallaan ja uskoa, että, jos kuolema nytkin tulisi, niin Jeesus minut hakisi kotiin taivaaseen. Ja kiitoksen aiheitakin riittää kristityllä paljon. Ei aina ole sellaista, että on pyytämässä Jumalalta jotain. Kun on synnit anteeksi ja hyvä omatunto, jaksaa iloita uskosta. Jumala antaa silloin tällöin maistaa hyvyyttään ja osoittaa kristitylle, että Hän pitää huolta. Kun seurakunnassa katselee toisia kristityitä, huomaa ajattelevansa, että nuo muut ovat niin hyviä kristityitä; minä olen joukon huonoin. Ei sillä väliä, vaikka onkin huonoin, kunhan perille pääsee. Seurakunnan oppi on Raamatun mukaista, vaikka me yksityiset ihmiset hairahdummekin välillä. On niin turvallista vaeltaa, kun tietää mistä saa apua, jos on itsellä vaikeaa. Meillä on Raamattu ja tunnustuskirjat ja Lutherin ja Laestadiuksen opetukset luettavina. Voi tutkia niitä ja verrata omia käsityksiä niihin. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin oma usko siihen, että synnit on anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
...olivat uskovaisia miehiä sen jälkeen kun he verkkonsa heittivät ja läksivät seuraamaan Jeesusta.
Mark. 1
15 Ja sanoi: aika on täytetty, ja Jumalan valtakunta on lähestynyt: tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.
16 Ja kuin hän käveli Galilean meren tykönä, näki hän Simonin ja Andreaksen hänen veljensä laskevan verkkoa mereen: (sillä he olivat kalamiehet:)
17 Ja Jesus sanoi heille: seuratkaat minua, ja minä teen teidät, että te tulette ihmisten kalamiehiksi.
18 Ja he jättivät kohta verkkonsa ja seurasivat häntä.
19 Ja kuin hän sieltä vähää edemmäs kävi, näki hän Jakobin Zebedeuksen pojan ja Johanneksen, hänen veljensä, parantavan venheessä verkkojansa.
20 Ja hän kutsui kohta heitä. Ja he jättivät isänsä Zebedeuksen venheeseen palkollisten kanssa, ja seurasivat häntä.
Niin helluntaina kun Jeesus ilmestyi omillensa, jätti hän Pyhän Hengen ja antoi lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan saarnaamaan sitä evankeliumin ilosanomaa, jota Jeesus oli tullut täyttämään maan päälle.
Tämä Pyhän Hengen vuodattaminen ei ollut uudestisyntyminen, vaan lupauksen jälkeen "Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti" Jeesus on läsnä tänäkin päivänä Pyhän Henkensä kautta uskovaisessa ihmisessä. Uudestisyntyminen tapahtui opetuslapislle sillä hetkellä kun Jeesusta lähtivät seuraamaan ja heittivät kalastajan ammattinsakin pois, omistautuen sen sanan alle, josta Jeesus opetti.