minun tarina

Kerron nyt vain oman tarinani, vain siksi että saan kirjoittaa ja kertoa jollekkin.

Koko helvetti alkoi ammattikoulu aikoinani. Olin hieman pyöreä ja muistan kuinka ensimmäisenä yönä uudessa kämpässäni päätin että nyt alan laihduttamaan. Olin kesän aikana jo huomaamattani laihtunut n. 5kg. Noh, kaikki alkoikin oikein ja laihduin tasaisesti. Ennen en ollut liikkunut juuri lainkaan ja nyt aloin pitää pyöräilystä, lenkkeilystä ja jumpasta.Kuitenkin jossain vaiheessa, en tarkalleen muista milloin koska en sitä silloin tajunnut, kaikki touhu alkoin karata käsistä. Vuoden päästä ennen kesälomaa olin laihtunut vuodessa yli 15kg. vanhoja päiväkirjojani lueskellessa tajuan kuinka kaikki karkasi käsistä. Esim. söin omenan ja juoksin 1h 20 min. oon niin vitun läski. Tänään söin koulussa kouluruokaa kun oli pakko, huomenna ei siis mitään koko päivänä. jne. näitä riitti. Menkkani oli poissa kauan, mutta en siltikään myöntänyt minkään olevan pielessä. Samaan aikaan kotonani oli ongelmia ja muistan eräänkin viikonlopun kun menin käymään kotona ja olin niin väsynyt kaikkeen, että vitivalkoisena, pienenä ja viluisena vain nukahdin omaan itkuuni ja vain nukuin ja nukuin. mutta silti kaikki oli mielestäni hyvin.

kesän aikana pienenin entisestään ja säilyin pienenä jouluun saakka. siitä kuitenkin alkoi oma alamäkeni. tajusin että en voi jatkaa näin, pakko syödäkin.Toisin sanoen lihoin,lihoin ja lihoin. En muista tarkallen milloin oksensin ensimmäisen kerran, mutta tällä hetkellä en muista viikkoa jolla en olisi oksentanut. Vuosi vierähti, lihoin lähes vanhoihin mittoihin ja viha itseäni kohtaan kasvoi. olin huono ja kamala. ruma ja läski. loppu ammattikoulu aika kului bulimian parissa. sairauttani ei enää huomattu, olinhan taas saanut lihaa luiden ympärille ja alkanut syödä. Ensimmäinen kesä meni joka päivä oksentaen, kuin rutiinista. Tulin töistä, oksensin, lähdin lenkille. siinä jokapäiväinen ohjelmani.

välillä on ollut parempia aikoja, paino on pudonnut, mutta välillä taas huonompia ja paino on noussut. Saatan oksentaa monta kertaa päivässä, muta on vikkoja kun oksennan vain muutamia kertoja.

tällä hetkellä elän taas huonoimpia aikoja sh:N parissa. seurusteluni loppui, joka teettää lisää yksinäisiä iltoja... mikä taas tarkoittaa bulimikointia.. Elämäni on muuten kunnossa, kavereita on, ystäviäkin, opiskelen ja olen kiinnostunut ja motivoitunut siihen, olen iloinen ja muutenkin positiivinen. ainakin muiden silmissä. mutta vihaan vain itseäni, läskejäni ja makkaroitani... tahtoisin olla taas pieni ja hento.