Ensin lehtien palstoilla vuodattaa vaikeasta surusta ja viikko meni niin...
http://www.iltalehti.fi/tanssi/200903210021616_tn.shtml
http://www.iltalehti.fi/tanssi/200903210021616_tn.shtml
Tässä totuus..
Surusta
171003
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Pirkkokin panee parastaan.
Hävytöntä mennä tekemään tommonen juttu suruaikana. Tytär on surusta sekaisin, eikä ole oma itsensa ja lehdet on käyttämässä tilannetta hyväksi.
Ei se mistään surusta sekaisin ole, sehän on iloinen, että on päässyt lähes joka päivä otsikoihin.
On se niin hienoa, kun itse osataan surra oikein. Voidaan sitten muillekin kertoa kuinka heidän pitää surra tai vähintään se kuinka EI sovi surra, että tulisi surtua yleisesti hyväksytysti oikein. Kiitos teille kaikille oikeinsuremisenasiantuntijoille.
Aivan samaa mieltä tuosta suremisesta, kukin tekee sen laillaan. Enkä oikein nyt jaksa niinkään ajatella, että kun laittaa mustat vaatteet päälle ja
valittaa ja voitottelee, niin vainaja siitä rakkaammaksi muodostuu. Elämään nyt vain sattuu kuulumaan tuo kuolemakin.
Lukemattomat kerrat olen lukenut noista jonkinlaisten ikävien asioiden kohteeksi joutuneista. Siitä kuinka tuosta "suremisesta"
tehdään elämälle tarkoitus. On kai hienoa ja"arvokasta" kun joku tekee suremisesta elämäntehtävän. On vain niin, että elämä jatkuu
No joo. joo..sinulle.
eipä auennut edellä oleva viesti minulle, ei niin
Ihmisen suruprosessi on yksilöllinen kokemus. Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa suremistapaa vaikka ihmiset näkyvät niin ajattelevan. Sitten osoitellaan sormella ja neuvotaan miten pitäisi surra. Usein ooittelijat eivät itse ole edes kokeneet surua tai sitten ovat itse keskellä suruprosessia ja kokevat omat tuntemukset ja tavat ainoiksi oikeiksi.
Suru ei ole pelkästään kaipuuta ja ikävää menetettyä rakasta kohtaan.
Suruun voi kuulua myös helpotus siitä kun pahin on ohi, varsinkin jos edesmennyt on kärsinyt vakavista sairauksista.
Surua voi olla myös vihan tunne vainajaa kohtaan, mutta siitähän nyt ei ainakaan saa puhua.
Monella surevalla voikin olla paineita siitä miten hänet hyväksytään jos hän ei pukeudu mustiin ja itkeä tyrski 24/7. Ja jos ihminen on julkisuuden henkilö, voin vain kuvitella kuinka suurennuslasilla hänen suremistaan seurataan ja nokkaa tuhautellaan jos tällä ei ole niin paljoa häpyä, että surisi oikein.
Jokainen kyllä käsittelee tunteensa omalla tavallaan. Toiset tarvitsevat ammattiapua, toiset ei. Joku suree fyysisellä rääkillä, joku lukemalla Raamattua.
Tämän palstan kirjoittajilta pitää jokaisen julkkiksen ehdottomasti kysyä lupa siihen, mitä saa suruaikana tehdä ja mitä ei. Luultavasti vähintään viisi vuotta pitää nyhjöttää kotona säkki päässä itkemässä, jos joku läheinen kuolee. Muuten suoli-palstan suruekspertit pahastuu pahanpäiväisesti....
Ihminen puolison tai isän kuoltua hukuttaa surunsa tansseihin saa kuulla olevansa kelvoton yksilö. julkkis taasen on sankarillinen järjestäessään hautajaiset sun muun toiminnan tanssiharjoitusten aikataulujen mukaan.
Se on varmaan julkisuuden vietti ja narsismi, joka ajaa estraadille.
Tavallinen ihminen on niin lamaantunut surunsa kanssa, ettei jaksa. Eikä ole tottunut kekkaloimaan lehtien palstalla.
Kyllä näitä julkkuja ajaa jokin esilläolon vimma.
Tavoilla ei ole enää mitään merkitystä.
kuten haluaa. Mutta että on ruma missi joskus aikoinaan valittu, tuo Satu Tuomisto. Voi kaalimaan kakarat.
ole heidän työstään? Ainakin Mannola on ollut koko ikänsä julkkis, koska on esiintyvä taiteilija.
Eiväthän julkisuudessa työskentelevät yleensäkään ole mitään Big Brother-tyrkkyjä.
"hminen puolison tai isän kuoltua hukuttaa surunsa tansseihin saa kuulla olevansa kelvoton yksilö."
Taitaa sillä kuitenkin olla aikalailla eroa jos leski aktiivisesti treenaa tanssikilpailua varten kuin, että leski juoksee humpalla lavoilla ja tanssikapakeissa.
Vaikka mikäpä minä olen jälkimmäisiäkään tuomitsemaan.
antakaa jo olla, suru on jokaisen henkilökohtainen asia.
kokoontunut, "väärin surreet" ovat saaneet sapiskaa.
"Täydelliset ihmiset" tietävät, miten kunkin tulee elää ja olla.
He ovat varmaan onnellisia, vaikka se ei kirjoituksissa tulekkaan esille.
,
Ei ole ketään vielä kuollut, että olisi surun aika. Se tulee kyllä aikanaan, eikä varmasti tanssita.
Ketkä ovat julkisuushakuisia, ne leikin kestäkööt. Ovat ihan sitä varten, että arvostellaan.