Asun pääkaupunkiseudulla, ja lähiössänikin on muita lapsiperheitä. Vain yhden kanssa olen joskus jutellut, ja hänkin käyttää lapsia ulkona sen puoli tuntia, jonka jälkeen hän lähtee pois. Yleensäkin viihtyisin itse tuntejakin lapsen kanssa ulkona, mutta nää äitiringit on inside-piirejä, joihin ei pääse pirullakaan. Vastaavat ystävällisesti, jos jutellaan, mutta silti ovat sisäänpäinkääntyneitä. Olisi muutenkin kiva, että lapsellani olisi täälläkin viikonloppuisin kavereita, joiden kanssa leikkiä. Yksinkin hän viihtyy mutta eihän se ole yhtään niin kiva asia kuin samanikäisen seura.
Miten näihin äitipiireihin pääsee oikein sisään? Itse en panisi pahakseni, jos mulla olisi täällä äitikavereita, mutta niihin ei oikeasti pääse tutustumaan, ei sitten millään. Mikä ihmeen juttu tuo on tuo sisäpiiriin kuuluminen ja niin edelleen? Musta voitaisiin hyvin olla porukalla äitejä ja ottaa kaikki äidit mukaan, tuomitsematta ketään. Ei ole ihmekään, että osa äideistä masentuu siksikin kun joku on päättäny kuka on äitipiireissä in ja kuka out !
Miten näihin äitipiireihin pääsee oikein sisään? Itse en panisi pahakseni, jos mulla olisi täällä äitikavereita, mutta niihin ei oikeasti pääse tutustumaan, ei sitten millään. Mikä ihmeen juttu tuo on tuo sisäpiiriin kuuluminen ja niin edelleen? Musta voitaisiin hyvin olla porukalla äitejä ja ottaa kaikki äidit mukaan, tuomitsematta ketään. Ei ole ihmekään, että osa äideistä masentuu siksikin kun joku on päättäny kuka on äitipiireissä in ja kuka out !
Vastaukset 7
Vanhimmat
että miten tutustua muihin äiteihin,kun on jo niin selvät "piirit".Käyn lapseni kanssa jos missäkin kerhossa ja puistossa yms niin silti ollaan lähes aina lapsen kanssa kahdestaan :(.Olen yrittänyt aloittaa keskustelua,mutta välillä tuntuu että lähinnä vaan "häiritsen" näitä jo entuudestaan tutuja äitejä.
Ollaan asuttu pienellä paikkakunnalla kolme vuotta ja edelleen vailla ystäviä.
asun itsekin pääkaupunkiseudulla ja ainakin mun kokemus on, että osa äideistä tuntee toisensa paremmin ja ovat puistoissa ystävystyneet. niin tunnen minäkin osan paremmin, osan huonommin.
silti olen kokenut, että lähipuistoon mennessä (nykyään harvoin koska olen jo palannut työelämään ajat sitten) voi kelle tahansa jutella ja en ole tällaista sisäpiirimeininkiä aistinut, vaikka jotkut päivittäin puistoilevat tosin ovatkin hitsautuneet enemmän ystäviksi. aina juttuun pääsee mukaan.
missäpäin asutte?
Vantaan yhdessä lähiössä asutaan, mutta kun äitirinkeihin menee, niin pari ystävällistä sanaa vaihdetaan ja sitten ollaankin jo kääntämässä selkää ja jutellaan vaan keskenään. Sitä tuntee itsensä siellä välillä ihan pelleksi.
Onko ihmiset muka tulleet vain niin itsekeskeisiksi.
Muistan kun esikoiseni oli pieni, pihallamme ei ollut silloin nin pienille oikein leikkitilaa joten mentiin aina tarhojen sulkeuduttua tarhanpihalle keinumaan ym, muistan aina kun eräs äiti huomasi minut lapseni kanssa ohimenessään ja tuli pihalle myös (pidän siksi tarhanpihoista, koska niissä portit, lapsi ei pääse kauas katomaan) Tällä äidillä oli hieman vanhemmat kaksoset, siitä tuli ihana päivän piristys aina kun tavttiin sanattomasta sopimuksesta aina siellä pihalla =)
Ja kuten mainitsin, niin portit pitivät piltit sisäpuolella, eli äiditkin ehtivät vaihtaa usemman sanasen, ja kun kyse tarhanpihasta niin ylimmäräset neulat, ruiskut ja roskat oli jo siivottu.
Meidä virallisella leikkikentällä nitä aina tuppantui löytymään, mutta tahdon nostaa tähn esille yhden "ihanan" esimerkin:
Joku nisti oli kai illanhämärässä tiputtanyt neulansa, mutta oli kirjoittanut ISON lapun siihen kohtaan "TÄSSÄ KOHTAA HÄVITIN NEULANI" joten osasivat aikuiset pitä lapsiaan poissa siitä kohdasta, kunnes päivänvalossa nela sitten löytyy.
asun, mutta vielä en ole tuollaista huomannut kun tyttö on vasta 4,5kk. Olen täällä asunut pari vuotta vasta ja täällä mulla vain kaksi kaveria, eikä kummallakaan ole lapsia. On aika yksinäistä aina, nyt miehenkin kanssa erottiin ja muutan omaan asuntoon, kun sellainen löytyy.
Missä päin Vantaata asut? Tosiaan, mulla löytyy mies ja kaikki, tosin aika paljon töissä =( Jotenkin tuntuu että kaikki äidit kääntää vain selkänsä, jos vähän aikaa on puhuttu. Monet äiditkin tuntuu olevan niin yksin, nyt hain MLL:lle auttavaan puhelimeen vapaaehtoiseksi. Tiedän, miltä tuntuu kun ei ole ketään, kelle puhua.
asustelen. Miehen kans päätettiin vielä kerran yrittää, saa nähä miten käy :) Itse olen vielä nuori äiti (20), niin jotenkin tuntuu vanhemmat välillä katsovan nokanvartta pitkin.