Oon ollu työterveyshoitjan kautta lääkärin vastaanotolla ja sitä kautta muutamalla käynnillä työpsykologillakin. Taustalla uniongelmia, työni arvostuksen mitätöinnin fiiliksiä, työmotivaation laskua ja kaikennäköista krempaa ympäri kehoo- psykologin kanta,että työperäisiä olisivat. Ratkaisuksi ehdotettiin työnantajan edustajan kanssa palaveria asian selvittelyyn, mutta tunnen olevani tosi heikolla nyt, enkä varmaan pysty puolustamaan itseäni ja tuntemuksiani siinä tapaamisessa-eikä pieninpänä pelkona lie sekään, että sitten sitä vasta silmätikkuna olisikin. Nyt sitten tuntuu takki tosi tyhjältä, itkettää, sydän paukkaa tuhatta ja sataa- viime työpaikkakokous oli todella kamala tapahtuma- työnantaja vain lateli ehtojaan, neuvottelusta ja inhimillisyydestä ei puhettakaan. Tosi ankee olo sen jäljiltä... Mietityttää nyt sairaslomajuttu. Siis kun työnantajan ei kuulema edes tarvii hyväksyy lääkärin kirjottamaa saikkulappua- eikös nää työstressitilat oo juuri niin yksipuolisesti vaan omiin tuntemuksiin perustuvia, että jos työnantaja ei halua nähdä tilannetta yhtään samalla kantilta? Määrää vaan taas jottain muuta kuuntelematta ollenkaan, kuten ei vaivautunut kuuntelemaan nytkään
karmee olo ja
yhä pahenee
2521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
minullakin on jatkuvasti paha olo. On ollut jo vuosia. Pitää vaan kestää.
Minulla tosin tilanne oli päässyt jo todella pahaksi. työuupumus oli muuttunut masennukseksi. Raja vaan on niin häilyvä ja muutos voi tapahtua todella nopeasti.
kannattaa jutella uudelleen lääkärin kanssa. Minäkään en voi siellä työpaikalla keskustella asioista. Ehkä sitten joskus kun olen kunnossa.