Sijaisten ja keikkalaisten kohtelu

Voisitko jutella osastonhoitajan/esimiehen kanssa tai laittaa sille sähköpostia?
Kerro kokemuksesi ja sano että ottaa sijaisten kohtelun seuraavalla osastotunnilla tms esille ja keskustelee saadusta palautteesta henkilökunnan kanssa.

Itse en koskaan saa enää huonoa kohtelua, koska tietävät, että siihen se keikkailu loppuisikin. Tosin nykyinen paikkani on niin ihana, että siellä ei sellaista jaottelua ole kyllä ollut huomattavissa. Siitä olen kiittänyt olemalla lojaali, ja asettamalla heidät etusijalle. Käytännössä olen lähes täysin työllistetty nykyisin.

Voihan ongelmia ottaa esille esim esimiehen kanssa, mutta minulla ei siihen riitä halua, koska en ole osaston henkilökuntaakaan. Jos paikka on huono, niin saa keikat loppua. Etsikööt sijaiset muualta. Yleensä keikkalaisen roolissa äänestetään jaloilla.

ko yksikön esimiehen kanssa. On aika outoa käytöstä vakihenkilökunnalta jos on vara syrjiä keikkalaisia tms. Töitä nimittäin riittää ja itse äänestäisin jaloillani jos kohtelu olisi nurjaa.

Minulla on ollut pääsääntöisesti myönteisiä kokemuksia ja eri osastot ovat ottaneet vastaan kuin kenen tahansa osaston työntekijän. Onko teilläpäin sijaisilla omaa rekrytointiyksikköä? Jos on, niin sinne yhteys myös ja kerro kokemuksesi.

tai hänen esimieheensä ja työsuojeluvaltuutettuun. Jos käyttäytyminen ei muutu niin kohta ovat ilman sijaisia. Tuollainen ala-arvoinen käytös kielii henkilön omasta itsetunto-onglemasta.

Pitäisi olla selvät säännöt keikkalaisten oikeuksista ja mitä voi tehdä jos tulee ongelmia.

Itse olen sitä mieltä, että kaikkein parhaiten, ammatillisesti ja osaavasti kohtelevat juuri vanhemmat kokeneet hoitajat. Heillä on vankka, kokemus, osaaminen ja tietotaito ja he ovat tietysti jopa uhka esimiehillekkin. Koska he eivät tiedä tai osaa johtamista edes ihmissuhdetaitoja.

Valitaan nuori kokematon esimeheksi, jolla ei kouultusta tai muutenkaan ihmissuhdetaitoja.

Terveydenhuoltohan on siitä omituinen työpaikka, että yleensä sijaisilla, keikkalaisilla, opiskelijoilla tai muilla tettetään yleensä, likaismmat ja raskaimmat työt sekä kelloon vastaaminen.

Its eolen taas törmännyt siihen, että lähes jokainen ns. nuori/vastavalmistuntu hoitaja luulee osaavansa, tietävänsä ja osaavansa kaiken myös hyppivät vanhempien hoitajien silmille sekä esimihen kunnioituskin on joskus hukassa.

Onko nämä niitä minä minä- henkilöitä, joilla on mennyt kasvatus ja perinteiset arvot jotenkin hukkaan omassa kotikasvatuksessa. Missä on kollegiaalisuus?

Istutaan netin äärellä, bookataan, twitataan ja tehdään jos jonkinlaisia omia juttuja. Potilas on heille toissijainen. annetaan ohjeita ja neuvoja ja ollaan suuna päänä ensimmäisenä joka paikassa.

Eniten minua rasittaa nämä pyrkyrit, joilla ei ole taitoja kohdata ihmisiä, osaamista eikä myöskään vanhemman kunnioitusta laisinkaan.

Täsätä syystähän hyvin usea työyhteisö voi huonosti ja valtapeliä ja pikkupomoja sekä esimiehen kätyreitä ja toisten tallaajia riittää vaikka kuinka paljon.

Hyvä työyhteisö syntyy toisen arvostamisesta ja kunnioittamisesta eikä polkemisesta työrintamalla. Myös johtajien koulutus ja osaaminen ei ole tätä päivää sekä organisaatioden rakenteita on muutettava vanhasta hapatuksesta kohti uudistuvaa team-työskentelyä ja omahoitajuutta. Kollegiaalisuus on myös unohtunut hoitajilta johonkin sekä toisen työn arvostus. Siinä on vielä paljon korjaamista ja asenteiden muokkaamista, niin hoitajilla kuin johtajillakin sekä organisaation arvopohjassa.

Miksi esimiehet mahdollistavat työpaikkakiusaamiset uskomalla yksipuolisesti vakinaista väkeä. Keikkalaiselta tai sijaiselta ei edes aina kysytä mitään, eikä anneta mahdollisuutta puolustautua. Kaikenlaiset valtaansa väärin käyttävät ilkimykset pääsevät pätemään haukkumisillaan ja näin varmistavat, että itselle on aina työpaikka kun on "pulaa" pätevistä sijaisista. Ongelma on todellinen lähinnä pienissä paikkakunnissa, jossa vastavalmistuneen on mahdotonta saada vakinainen työpaikka, ellei hanki kokemusta riittävästi sijaisena.

Naiset ja etenkin hoitsunaiset ovat kanoja, nokkivat toisiaan silmiin ja persuuksiin ja tavoittelevat kukon suosiota keinolla millä hyvänsä. Onneksi en ole naisvaltaisella alalla.

Mulla taas sellanen kokemus, että jotkut hoitajat pelleilee olevansa sairaita ja jäädään yhtäkkiä pois töistä, kun ei vaan kiinnosta..valitus alkaa päivää kahta ennen viikonloppua ja sitten tuleekin saikku ilmoitus. Tämä toistuu samoilla työntekijöillä.
Sellasilla kyllä ei ole maine kovinkaa hyvä työkavereiden keskuudessa.

Toinen esimerkki on sellasista sh opiskelijoista, jotka kulkee nokka pystyssä ja eivät halua ottaa kuuleviin korviinsa ohjeita ja vinkkejä. Ei anna kovin hyvää kuvaa itsestään..

Nostanpa ketjua: Mikähän on tilanne muilla nykyään? Itse keikkailen toistaiseksi, olosuhteiden pakosta.
Paikkoja tosiaan näyttää olevan laidasta laitaan, rentoa työporukkaa, johon solahdat heti joukkoon ja niitä paikkoja, jossa ei viitsitä edes kysymykseen vastata. Yleensä näissä paikoissa keikkari on se sylkykuppi, jonka niskaan voi paineensa purkaa tai päteä. Tärkeää olisi myös se lyhyt perehdytys ja asialliset vastaukset asiallisiin kysymyksiin, jos halutaan vakkarikeikkareita. Avartavaa kokemusta hoitoalalta ainakin saa.

Entä kun työsopimus tehdään 1-2pv kerrallaan, vaikka listasta näkee että väkeä puuttuu? Osastolle on otettu "uusia" tekijöitä pitkällä työsopimuksella, mutta itse saan tuon pari pv kerrallaan, ei ole lainkaan reilua. Voiko kieltäytyä tälläisesta pompottelusta. Vastausta en ole saanut ko.paikasta.

Toki keikkalainen voi kieltäytyä ja vaihtaa paikkaa. Ei ole mikään pakko olla paskassa paikassa. Kyllä hyvälle töitä riittää.

Hoitoalalla on pula hoitajista. En usko, että ei kieltäytymisen jälkeen enää tarjota töitä. Kumma kun ei ole minulla moista paikkaa koskaan tullut vastaan. Olen kieltäytynyt ja sanellut työvuoroja ja aina on ollut keikkaa sinne minne olen halunnut.

Vaikka teksti on v.2009 en voi olla vastaamatta. Sama itselläkin tullut vastaan. Ihan sijaisuuden alussa en jaksanut välittää pääseekö porukkaan vai ei. Tein lyhkäsen pätkän ja ajattelin pääasian olevan se, että hoidan hommani hyvin. Kohtelu oli kuitenkin näennäisesti ihan hyvää. Talossa oli tosin silloin monta muutakin lomittajaa ja kaikkien kanssa oli tasa-arvoinen olo.

Sitten tuli myöhemmin muitakin pätkiä samaan taloon. Nyt on alkanut todella ottamaan päähän, kun tietyt ihmiset kohtelevat yhä kuin olisin ilmaa. Eivät vastaa kysymyksiin, eivät reagoi jos sanon jotain jne. Usein työpari häipyy juoruamaan muiden kanssa ja jättää sijaisen vastaamaan soittoihin ja tekemään hommia.

Eilenkin yksi vakkari kysyi mielipidettäni yhteen asiaan kun paikalla ei ollut muita, sit kun kesken lauseeni toinen vakkari tulee paikalle, ihan tylysti vain keskeytetään ja käännytään sen toisen vakkarin puoleen. Yhtäkkiä sanomiseni olikin taas ilmaa ja aivan kuin en olisi ollut olemassa. Sitten nää samat tylysti käyttäytyvät ihmiset puhuvat järkyttävän määrän p*sk*a muista selän takana, teilaavat jonkun olemattomasta asiasta jne. Pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan siltä, että pidän silmäni avoinna uusia työpaikkoja ajatellen.

Hoitoalan opiskelijoita kohdellaan yleisesti työpaikoilla melko huonosti. Opiskelija ei saa esim. tuoda eväitään työpaikan jääkaappiin ja osallistua kahvitauoille. Ohjaajat käyttäytyvät ilkeästi ja jopa kiusaavat opiskelijoita. Opiskelija joutuu lähtemään kesken lääkärinkierron kuskaamaan mummoja ja vaareja vessaan. Opiskelijaa ei kutsuta etunimellä, vaan hän on "opiskelija" tai "oppilas". Opiskelijan arviointi tehdään asiattomin perustein.

On omituista, että opiskelijan ohjaajaksi laitetaan tyyppi, joka on puolet harjoittelujaksosta vuosilomalla tai tekee pelkästään yövuoroja. Hän ei voi arvioida edistymistä, koska näkee opiskelijan muutaman kerran tai vain vuoronvaihdossa. Ikävä kyllä, myös naama norsunv***lla olijat, jotka inhoavat ohjausta, ovat joillakin ohjaajia.

Onneksi sana kiertää nopeasti koululla ryhmien palautekeskusteluissa ja opiskelijoiden parissa. Ikäviin harjoittelupaikkoihin ei kukaan hae JobStepissä. Onneksi on paljon hyviäkin paikkoja, joihin on paljon hakijoita. Nämä paikat saavat opiskelijoista hyviä kesäsijaisia ja keikkalaisia.

Itse olen taas siirtymässä vakityöpaikasta keikkalaiseksi. Sopii ehkäpä minulle paremmin. En vain jaksa yhtä työpaikkaa hoito-alalla. Mitään asioita ei saa muutettua, esimies päättää aivan kaikesta paskapaperin laadusta alkaen. Eli työhön vaikuttaminen nollassa niin parempi lähteä keikkalaiseksi niin ei oikeasti tarvitse huolehtia kuin siitä yhdestä työpäivästä ja että kaikki on suht kunnossa päivän lopussa.

Nyt ahdistaa, kun vastuu kaikista painaa ja esimies säätää jokaista pikkujuttua niin ettei valmista tule koskaan.