Olen lukenut kaikki ketjut, missä neuvotaan opettamaan kaunista hihnassa kulkemista. Ongelmamme on, että pentu on todella utelias, energinen ja villi. Käytännöllisesti katsoen matkamme ei taitu ollenkaan, kun yritämme noudattaa kasvatusohjeita.
Jos vaihdamme suuntaa pennun aina vetäessä, vatkaamme loputtomiin edestakaisin muutaman metrin matkalla! Jos taas pysähdymme vetäessä, olemme käytännöllisesti koko ajan pysähdyksissä!
Hyvät neuvot ovat tervetulleita, että saisimme matkamme taittumaan portinpieltä kauemmaksi ilman nyhtämistä...
Jos vaihdamme suuntaa pennun aina vetäessä, vatkaamme loputtomiin edestakaisin muutaman metrin matkalla! Jos taas pysähdymme vetäessä, olemme käytännöllisesti koko ajan pysähdyksissä!
Hyvät neuvot ovat tervetulleita, että saisimme matkamme taittumaan portinpieltä kauemmaksi ilman nyhtämistä...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ennen kävelyä yritämme purkaa liikaenergiaa leikkimällä pihamaalla, mutta silti energiaa tuntuu rittävän hihnassa nyhtämiseen.
Kaikki kiinnostaa rynnistämään perään: ohi ajavat autot, ihmiset, muut koirat, linnut, tuulessa lennähtelevät lehdet, harakat tien poskessa, tummat lumikökkäreet, kävyt, kepit, äänet - ihan mikä vain... aina on edessä tai sivulla jotain intohimoisesti kiinnostavaa, jonka perään pitäisi päästä!
Oletteko kokeilleet kuristavaa, tai puolikuristavaa pantaa. Entä vedonestovaljaita. Niitä kannattaa ainakin kokeilla, nimittäin usein auttaa. Kannataa myös koettaa houkutella koiraa kävelemään kauniisti hihnassa makupalojen avulla.
Meillä on ihan tavallinen panta, ei olla kokelitu puolikuristavaa. Pentu kyllä korskuu ja köhii välillä tuon tavallisenkin pannan kanssa , kun ei ymärrä hillitä vetoaan.
Makupaloja olemme käyttäneet, mutta lähinnä ihmisten ja koirien ohitustilanteissa, ei pelkässä kulkemisessa.
Koska turhan pieneltä/nuorelta on ihan se ja sama vaatia kaunista hihnakäytöstä, kun tuore ja uusi maailma on kiinnostavia asioita pullollaan...
15 viikkoa.
Hieman on alkanut huolettaa, kun päivät ja viikot vain kuluvat kulkemista harjoitellen ja pentu sen kuin poukkoilee ja nyhtää (siksi tänne kirjoitinkin). En halua hukata hyvää oppimisherkkää aikakautta toimimalla virheellisesti ja aiheuttamalla ongelmia, joita on hankala saada myöhemmin pois.
Kokeile valjaita, ihan tavalliset tai ne koulutusvaljaat. Puolella vähenee se ryntäily heti, sitten on helpompi alkaa opettamaan sivulla kulkemista. Sun koira on ihan baby vielä, ei siltä hirveesti voi vaatia...jokaisella pennulla on joku ominaisuus mikä meistä omistajista ei ole niin kivaa...
Pennun niskat ja ranka voi vioittua, jos se paljon vetää pannassa ja jos sitä joutuu siitä nykimään.
Nyt on pakko kysyä tyhmä kysymys: Mikä ero on tavallisella ja koulutusvaljaalla?
Olemme kokeilleet y-valjaita, jotka olivat ihan ok, paitsi että ne mahtunevat kuukauden ja sitten on otettava seuraava koko säätömahdollisuuksista huolimatta. Se toinen malli, jossa on vaakaremmi rinnan päällä, ei istunut ollenkaan, vaan koira olisi muljahtanut läpi.
Koulutusvaljaat on sellaiset, että koiran vetäessä remmit kiristyy kainaloihin, siinäkin on huomioitava ettei mitään hierytmiä pääse tulemaan ihoon, jos on esim. lyhytkarvainen koira kyseessä.
Kuolutusvaljaat on helpommin säädettävissä, niin ettei tarvitse heti uusia ostaa koiran kasvaessa.
Tosin itse en noin pienelle pennulle niitä tarvinnut, vasta siinä murkkuiässä eli 8kk alkaen niitä vähän aikaa käytettiin. Ja joskus oikeen liukkailla keleillä talvella. Meillä rotuna ihanat boksut.
makupalojen avulla. Eli koira kävelee vasemmalla puolella ihan vieressä ja aina kun ottaa katsekontaktin niin tulee kehuja ja makupala. Toimii yleensä, mutta riippuu varmaan pennun iästäkin. Meillä 14 viikon ikäinen. Ei se aina jaksa kävellä rauhassa makupalojenkaan avulla, mutta hiljaa hyvä tulee.
Tuota en ole kokeillut, että antaisin kehun/makupalan jokaisesta katsekontaktista. Ohituksissa olen käyttänyt makupaloja. Pentu on hyvin hanakka seuraamaan tiiviisti kaikkia ympäristön ärsykkeitä, joten katsekontaktin haku on niukkaa ja vilkaisut ovat hyvin lyhyitä "silmäkulmavilkaisuja". Pitää kokeilla heti huomenna palkitsemista katsekontaktista. (Ikää on 15 vk.)
Meillä vilkkaaseen pentuun on auttanut palkitseminen. Eli ensiksi ehdollistettiin naksuttimeen (ei tietenkään välttämätöntä). Sitten alon lenkillä käydessä toimia seuraavasti. Koira kimpoilee milloin mihinkin suuntaan uusien kiinnostavien kohteiden perässä. Aina kun koira sattuu vahingossa osumaan oikeaan kohtaa (siihen missä tahdon sen nätisti kulkevan), niin naks ja makupala tippuu. Pikkuhiljaa meidän elohiiri alkoi välillä katsella minua ja odottaa koska se nami tippuu. Katsekontaktista sai tietysti aina myös naksautuksen ja namin. Aina kun lähestytään tavallisesti kiinostavaa kohdetta ja kävelee nätisti (sen sekunnin), niin naks ja nami, naks ja nami, naks ja nami. Sitten kun vetäminen alkaa niin pidät huolen, että koira ei pääse sinne minne vetää. Kävelet vaan rauhassa eteenpäin etkä kiinnitä mitään huomiota poukkoilevaan pentuun. Sitten kun sattuu kävelemään hetken nätisti tai katsoo mikä nyt kun et anna mennä, niin naks ja nami.
Huomenna kehiin tämä palkitseminen.
Pentu on todellakin oikea elohiiri (siis ihana sellainen) - kaniinin ja kengurun risteytys!
Pitää vain nyt luottaa, että kohta alkaa näkyä jotain tulosta!
Hieman on alkanut huolettaa, kun päivät ja viikot vain kuluvat kulkemista harjoitellen ja pentu sen kuin poukkoilee ja nyhtää (siksipä tänne kirjoitinkin). En halua hukata hyvää oppimisherkkää aikakautta toimimalla virheellisesti.
Kiitos kaikista neuvoista kaikille! Ja edelleen otan ilolla lisää vinkkejä vastaan!
Toi tekniikka kuulostaa tehokkaalta. Pakko kokeilla kun pentu joskus tulee (ja sehän tuleekin jos minusta riippuu;D).
Tänään kokeiltiin aamulenkillä systemaattista katsekontaktin palkitsemista. Lähdettiin varhain liikkeelle, jotta muita koiria ja ihmisiä olisi mahdollisimman vähän liikkeellä.
Pientä edistymistä oli nähtävissä jo tällä kerralla: katsekontaktin hakeminen lisääntyi ja sen seurauksena koira kulki hieman enemmän rinnalla sekä poukkoili ja nyhti vähän vähemmän (koska poukkoillessa katsekontaktin haku on hankalampaa). Eli oikealla tiellä ollaan. Lupaavaa ja toivoa herättävää ainakin tämän kerran perusteella! Tietenkin tosi paljon on vielä harjoiteltavaa...
Kyllä se siitä alkaa sujumaan.:) Äläkä hermostu, vaikka tulee niitä päiviä, ettei tahdo oikein sujua eikä pentu jaksa keskittyä. Jatka vain harjoituksia!
Nyt on jatkettu jo yli viikko samaa rataa. Naksut ovat hieman kärsineet inflaation, mutta olen korvannut niitä sanallisella kehulla (joka on ollut koko ajan rinnalla).
Edistymistä on tapahtunut. Välillä menee jo kymmeniäkin metrejä täysin nyhtämättä! Sitten taas välillä ulkopuoliset virikkeet saavat mielen niin villiksi, että menee pitkä matka poukkoillen ja nyhtäen. Mutta joka tapauksessa selkeää edistymistä on tapahtunut. Muutaman kerran olemme päässeet vieraiden ihmisten ohi täysin viilipyttynä - erinomainen saavutus!
Samaa rataa jatketaan :)