miten kouluun?!

Heissulivei!

Tässä olisi sinulle kohtalotoveri, joka voi hieman antaa sinulle neuvoa ja toivoa.

Minä kärsin myös samaisesta vaivasta ja käyn tällä hetkellä koulua. Minä saan myös tosi usein niitä kohtauksia ja varsinkin koulussa, koska siellä on se tilanne, että on outojen ihmisten ympäröimänä, eikä voi häipyä tilanteesta mihinkään, jos kohtaus iskee. Kohtauksia tulee tunneilla, ruokaillessa ja välillä ihan välitunneillakin. Kohtaukset myös näkyvät hyvin ulospäin, eivätkä jää kennellekkään kynnelle kykevälle salaisuudeksi. Kohtaukset tuntuvat aivan hirveiltä ja niiden aikana tunnen itseni täysin arvottomaksi ja säälittäväksi ihmiseksi, ja ihmettelen, että miksi minä idiootti olen taas täällä, enkä ole kotona syömässä sipsejä. Kohtauksia on myös vaikea antaa anteeksi itselleen, koska tietää tasan tarkkaan, että ne ovat oma vika.

Ei taida kuulostaa kovinkaan rohkaisevalta, vai kuinka? Noh, siirrytään sitten itse asiaan, eli rohkaisun puolelle.

Kukaan ei ole ikinä tullut ilkkumaan minulle asiasta, enkä juuri näe syytä, että miksi tulisikaan. Miksikö sitten käyn koulua jääräpäisesti, vaikka näitä kohtauksia tulee liukuhihnalta? Siihen on tasan kaksi syytä. Ensinnäkin, haluan todella saada tutkinnon suoritetuksi juuri siltä alalta, mitä opiskelen. Tutkintoa en voi suorittaa ilman läsnäoloa opetuksessa, esitelmissä ja yms. ihanuuksissa.

Toinen vielä tärkeämpi syy on se, että jos päätän jäädä kotiin, niin elämäni on ohi. Olisi todella mahtavaa, jos voisin olla kotonani jonkun ajan, olkoon vaikka vuosi tai 40 vuotta, ja sen jälkeen olisin parantunut ja voisin palata ihmisten ilmoille nauttimaan elämästä. Ikävä kyllä se ei mene niin. Ainoa tapa päästä eteenpäin on hakata päätä siihen samaan seinään niin kauan, että joko seinä kaatuu, tai pää räjähtää. Voi aivan hyvin olla, etten koskaan parane tästä ihanasta ongelmasta... mutta, ainoa mahdollisuuteni parantua on se että menen tilanteisiin joissa kohtaus iskee, ja toivoa että joskus tulee päivä, jolloin kohtausta ei tulekaan.

Sitten ihan käytännön neuvoon. Kun minä aloitin koulun, niin sain kohtauksia aivan ensimmäisestä koulupäivästä lähtien ja jatkaminen tuntui likipitäen mahdottomalta. Sitten ajattelin, että olenhan surkea paska ihmiseksi, mutta käyn ensimmäisen puoli vuotta koulua, vaikka henki menisi. Jos koulunkäynti vielä senkin jälkeen tuntuu mahdottomalta, niin sitten minulla on lupa luovuttaa - olenhan sentään yrittänyt parhaani.

Ensimmäinen puoli vuotta kului, sisältäen monituisia kohtauksia, monituisia esitelmiä ja muita valokeilaan joutumisia, mutta sain kuitenkin kaikki toimet tehtyä ja kaikki kurssit läpi! Sen jälkeen tiesin, että jos kerran olen selvinnyt jo kouluvuoden puoleen väliin saakka, niin tokihan selviän vuoden myös loppuun!

Joka aamu raahaan itseni kouluun, koska tunnen, että olin sitten millainen säälittävä paska ihmiseksi tahansa, niin en ole valmis luovuttamaan. Minulla on vain yksi elämä ja yksi mahdollisuus saada elämäni toimimaan. Jos en ole valmis taistelemaan oman elämäni edestä, niin minkä puolesta sitten olisin?

Älä sinäkään luovuta vielä! Yritä ensimmäinen puoli vuotta sitä koulua 8)

Kahvi/kofeiini pois ja kaikki hermostoa kiihoittavat. Syö välipala viim. 2,5 h - 3,5 h välein, sillä verensokerin vaihtelut pahentavat oireita. Peruslääkityksen lisäksi laita tarpeen tullen suuhun aspiriini 100 mg entero vatsaystävällinen, voi nielaista ilman nestettä, vähentää psykosomaattisia oireita. Vanhemmiten oireet helpottuvat, koska adrenaliinia ym. stressihormoneita lakkaa erittymästä, niin voimakkaasti.

miten se kouluun meno liittyy lentopelkoon joka vissiin on tämän palstan otsikko ???????

kolmessa vuodessa auttanut, jos siitä apua olsi. Joten äkkiseltään voisi päätellä, että aivan turhaan niitä nappeja napaasi vetelet. Kannattaisikohan ihan vaan jutella lanttulääkärin kanssa.