Loppuelämän morkkis?

Moi!
En tiedä minkä tyyppinen ihminen olet, mutta itse olen sitä ihmistyyppiä, joka apatisoituu jollei ole haasteita. Samoin ilman päämäärää olen sortunut ryyppyputkiin, jotka tekevät minusta kärttyisen möllin, jolloin itseinho on huipussaan.
Tässä elämässä ollaan ja ihmisinä pystytään aikamoisiin suorituksiin jos haluamme. Ehdotan, että ota uusi tavoite mikä se onkaan, niin alkaa elämä siinä sivussa aueta.
Esimerkkejä : maraton, kouluttautuminen johonkin tiettyyn, jokun villi harrastus, laskuvarjohyppääminen tai joku osa-alue, missä on itse vahva, niin tuo sitä esille.

tuollei välttis ole enää mitään tekemistä alkoholin kanssa...

enkä todellakaan usko että aivosi ovat menneet "rikki", kaiken lukemani ja kuulemani jälkeen :DDD hassu oletus!

Olen tätä mieltä: pyydäppä vaikka sieltä terappeutilta että järjestää ajan lääkärille ja sitten pyydä resepti MIELIALALÄÄKKEISIIN eli masennuslääkkeisiin. Ihan kokeeksi, että sopiiko sulle. Jos ei sovi, kaivoon. :) kokeilu ei tee pahaa.

vain ei tahdota myöntää tai sisäistää. Mutta jokainen kyllä tuntee sen itsekin ja hiukan itsetutkiskelua kun harrastaa niin viimeistään sitten oivaltaa, että viinan puutehan se masentaa.

alkoholi käytön alussa nostaa mielialan sellaisiin sfääreihin, ettei siihen millään selvinpäin pysty. Mutta kun aikansa juopottelee, se mielialan noste jää aina vain huonommaksi. Lopulta juomisesta tulee vain pakonomainen tarve.

Mutta pää on jo sen verran kuosissa, ettei mikään tunnu miltään.

Eli aika läheltä liippaa, kun kyselet etä oletko rikkonut aivosi. Sanoisimpa, että ne nyt on ehkä hiukan epäkunnossa, mutta aika korjaa nuo vauriot ja osaat kyllä alkaa nauttia normaaleistakin asioista, kun annat vain aikaa paranemiselle.

Nyrkkisääntönä, että niin kauan kuin olet juonut, niin yhtä kauan kestää paraneminen ja elämänilon löytyminen.

Itsekin aikani join. Sitten perustin perheen ja lopetimme juomiesn kumpikin raskauden alettua. No senhän olisi pitänyt tuoda onni ja autuus. Työpaikat kaikki kunnossa. silti joku käsittämätön asia "masensi" ahdisti etc... silloin tajusi, että viinan puutettahan se vain on.

Nyt on aika korjannut jo aika paljon ja elämä maistuu ihan ilman alkoakin. Vaikka vieläkin joskus meinaa masennus pukata päälle.

Nuo lääkkeet mitä joku tuolla suositteli on mielestäni vihon viimeinen keino. Pari kaveria on kokeillut ja jäänyt koukkuun niihin. Lääkäritkin sanovat heille, ettei enää voi lopettaa lääkitystä, kun on kuuppa sen verran ojennuksessa lääkityksen johdosta. Toinen kavereista ihmetteli, että kun on juitenkin asiat kunnossa, eikä tunne tarvetta lääkkeisiin. Kokeili itse alasajoa pikkuhiljaa vähentäen. Sanoi, että veti olon niin oudoksi, että pakko oli taas hakea lääkitys päälle.
sivuoireina toiselle kaverille tuli ihme tauteja. No nestekertymää tuli jostain lääkkeestä ja sitä kautta jumalaton turvotus ja ylipaino. siitä seurauksena sydänvaivoja sokeritauti keuhkoahtauma yms... seksuaaliset Kyvyt meni kuulemma ensimmäisenä. Joten harkitsepa tarkkaan niitä "lääkityksiä" itse en kokeillut kuin kerran rauhoittavia. Ja tajusin, heti että nyt koukuttaa. Ja pirun kierolla tavalla vielä.
Masennus se on kaikkien päihteiden aiheuttama vakavin vieroitusoire. Ja lääkkeetkin ovat siinä mielessä päihteitä, että ne tuovat kemiallisesti sen "normaalin" olotilan. Mutta keinotekoinen sekin todellisuus on ja katoaa kun lääkken käytön lopettaa. ja omat jälkensä Aivoihin jättää ne lääkketkin ja muuhin kroppaan. Ei ne haitattomia ole nekään.