Voiko diaknoosin, minkä saa pakkohoidossa, salata kunnan virkailijoilta kun mennään neuvottelemaan lapsien huoltajuudesta?
Saako sossuntädit jostain selville sairauteni, ellen sitä itse kerro?
Saako sossuntädit jostain selville sairauteni, ellen sitä itse kerro?
Vastaukset 7
Vanhimmat
normaalista mielenterveydenhäiriöstä en usko heidän tietävän.. tai normaalista psykiatrian polin käynneistä. mutta pakkohoidosta? pakkohoito on varmaan jo eriasia joten siihen en mene vastaamaan. mutta en lähtisi siitä sinuna kertomaankaan elleivät he kysy siitä jotakin.
"Saako sossuntädit jostain selville sairauteni, ellen sitä itse kerro?"
Eivät saa. Jos ei se näy, ei se niille kuulukaan.
kuitenkin tiedossa tällä toisella huoltajalla? Eli se diagnoosi kannattaisi kertoa ihan itse, se tulee kuitenkin vastapuolen toimesta jossain vaiheessa ilmi.
Jos vastapuoli käyttää sitä aseena se vain osoittaa vastapuolen olevan luonteenlaadultaan myrkyllinen selkäänpuukottaja, mikä taas on huoltajuutta ajatellen negatiivinen piirre. Oma sairaushistoria ei kuulu kenellekään, kun lapsilla kuitenkin on pääsy toisen vanhempansa luokse jos huoltajaksi määrätty jostain syystä joutuisi uudestaan pakkohoitoon.
Vähän sama, kuin jos huoltajuus päätettäisiin sen mukaan kummalla vanhemmalla on vaarallisempi työmatka. Se, joka on suuremmassa vaarassa jäädä auton alle, ei lasta saisi.
Katottu taas liikaa elokuvia vai. Jos toisella vanhemmista on joku vakava mielenterveyshäiriö niin se on kyllä ihan viisasta antaa sen terveemmän puolison hoitaa niitä lapsia. Mitä selkäänpuukottamista siinä on jos toinen puoliso ajattelee vain lasten parasta.
Mutta tottahan se on että ei sun kannata kertoa siitä sairaudestasi mitään, jos aiot ne lapset varmuudella saada omaan hoitoosi. Riippuen tietty siitä, että miten se voisi vaikuttaa lapsiisi. Äidillä on aina suuri etu kun lähdetään katsomaan, että kumpi teistä olisi se parempi vaihtoehto.
Kyllä sitä tapahtuu ihan "oikeassakin"elämässä, että ihmiset puukottaa toisiaan selkään. Toisin kuin sinä, minä en tulkinnut että aloittajalla olisi niin vakava mielenterveyshäiriö, että se tekisi hänestä jotenkin huonon isän/äidin. Ja miksikä en? No siksi että olen ollut itsekin pakkohoidossa vaikean masennuksen johdosta. Se on vakava mielenterveydenhäiriö, mutta ei se tarkoita että olisin loppuelämäni kyvytön normaaliin elämään, kuten kasvattamaan lapsiani. Omasta pakkohoidostani on yli kymmenen vuotta. Lopun ikänikö minun pitäisi luikkia ja hävetä sitä etten silloin kestänyt kaikkea paskaa mitä niskaan tuli, ja tekeekö se minusta jotenkin huonomman ihmisen??
Juuri tämän takia olen sitä mieltä, että aloittajan ei tarvitse eikä kannata kertoa yhtikäs mitään. Sitä paitsi lasten etu ei aina ole olla sillä huoltajalla, jolla ei ole diagnoosia. Diagnoosin puuttuminen kun ei mitenkään takaa tervejärkisyyttä.
Mikäs hirviö se toinen vanhempi on, jotta sille ei voi niitä lapsia antaa? Jos sulla on vakavia mielenterveysongelmia pakkohoitotaustoineen, miksi lasten pitäisi olla sulla? Siksikö että SINÄ haluat ja tarvitset? Kukaan ei Suomessa ajattele eikä auta lapsia - sen tiedän kokemuksesta. Olisi erittäin epäitsekästä ja oikein antaa lapsille turvallinen lapsuus, tiedät kyllä miten..