Kun se

Hypnoosi-keinot käyttöön.

En ole koskaan pelännyt sinua enkä rakkautta, siinä asiassa olet arvionut asian täysin väärin. On kovin surullista, jos et vieläkään tajua miksi käyttäydyin kuten käyttäydyin.

Minä pelkäänkin sitä,että hän pettyy minuun..
siihen millaiseksi paljastun.

Olen kuitenkin melko varma, että sylissä olo olisi mukavaa niin minulle kuin mielitietyllenikin.

tavallaan ei. Sehän riippuu ihan ihmisistä, tilanteista, kaikesta. Se oikean kohtaaminen voi pelottaa vaikka kuinka paljon. Ainakin minua joskus pelottaa. Vaikka toisaalta tiedän, että jos olisin hänen sylissään, siinä ei enää pelottaisi, siinä olisi turvallinen ja hyvä olla. Varmaan itkettäisi, tunteet olisi pinnassa ja tuntuisi etten laske ikinä irti. Mutta jokaikinen askel sitä syliä kohti kyllä vapisisi.

Etenkin jos on epävarma itsestään ja toisista se pelottaa paljon. Läheisyys, sydämen avaaminen. On pelottavaa kohdata ihminen, jota rakastaa enemmän kuin mitään. Joka ei ole korvattavissa kellään eikä millään, ei koskaan.
Toisen lähellä on niin auki. Jos ei ole itse oppinut rakastamaan itseään ihan sellaisena kuin on, niin on vaikea uskoa siihen, että se toinenkaan rakastaisi. Ja kun samalla tietää, että se näkee kaiken. Ja minun sydän on sen kädessä. Kun koko elämänsä on yrittänyt kuitenkin suojella vähän sitä sydäntään ettei se menisi rikki, mielummin käpristynyt aina kasaan jos joku on yrittänyt koskea sitä. Niin se on hurjan pelottavaa tietää, että sydämeni on sen toisen ihmisen. Enkä oikeasti saa sitä enää takaisin, en edes vaikka se yrittäisi antaa sen takaisin.

Kaikella tuolla on tietysti se positiivinen kääntöpuoli, että kenenkään kanssa ei voisi kasvaa niin paljon kuin juuri tämän ihmisen. Eikä kukaan toinen ihminen pysty luomaan niin paljon uskoa ja positiivisuutta kuin hän.
Siinä on paljon kauniita asioita.

Jotain kummallista vahvuutta nämä tunteet tekevät sisälle, vaikka hän saa minut tärisemään ja vapisemaan.

Minusta siinä oikean kohtaamisessa joutuu hyvinkin paljon kohtaamaan kaikkia sisällä olevia epävarmuuksia. Ja hiljalleen niitä sitten kohtaa ja ehkä ne helpottaakin.
Se omien epävarmuuksien kohtaaminen on todellakin kohtaamista, koska haluaisi olla täydellinen sen maailman ihanimman ihmisen silmissä. Esimerkiksi kipaisin tänään nopeasti kaupassa hiukset takussa jne. ja tuntui niin rumalta, että pelkäsin koko ajan, että joku huomaa minut ja soittaa eläintarhaan, että yksi niiden paviaani on karannut :)
Niin vaikka pystyin käymään kaupassa, niin jos hän näkisi minut sen näköisenä, niin menisin itkemään sängyn alle enkä enää tulisi sieltä päivänvalossa pois :)
On haavoittuvainen, koska se toinen on ihaninta mitä tietää.

kyllä kokenut jo sen, mutta voisin kokea sen uudelleen sinun kanssasi!

aluksi mutta miten pitkään?

Se ei ole äitisi eikä isäsi vaan joku muu ja rakkaus ei ole ehdotonta.

Sillä voi olla joku toinen siellä sylissä välillä myös sitä "turvaa" hakemassa.

Muista se.

Mistä tunnistaa oikean ja aidon RAKKAUDEN?