Kolmas raskaus ja aina toki olen potenut alkuraskauden pahoinvointia. Mutta tämä on omaa luokkaansa. Vaikka yrjö ei lennä, koko ajan aamusta iltaan on kuvottava olo, kaikki hajut voimistuvat ja inhottavat, pyörryttää, heikottaa, tekee vain mieli maata enkä oikein muuta voikaan, paitsi voimieni äärirajoilla teen kotitöitä jnkv (olen karsinut, mies auttaa) ja hoidan lapset (isompi jo onneksi hoidossa, pienin vasta vauva), mutta koville ottaa. Välillä siis tulee ajatus, että miten tätä todella voi jaksaa, jos sitä kestää about sinne 14-16 rv:lle asti. Tää vie voimat tosiaan ja mieliala alkanut jo laskea. Olen aina ollut oikein touhukas tyyppi, harrastanut, jaksanut kaikkea ylimääräistäkin hyvin ja nyt alkaa raja tulla vastaan. Kun minusta ei yksinkertaisesti ole enää muuhun, kun syön välillä jotain pientä ja sitten sänky kutsuu - vellovaan oloon se auttaa parhaiten. Hb hyvä ja verensokerit kans.
kauhea väsymys
pahoinvointi
4341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos jäät sairaslomalle, mies saa silloin jäädä kotiin hoitamaan vauvaa. Itse voin pahoin viikolle 18 asti, eikä olisi tullut kysymykseenkään hoidella normaaleita kotihommia vaan maata, oksentaa ja yrittää selvitä hengissä.
yritän vielä sinnitellä ja katsoa miten kauan jaksan....äiti käy kyllä auttamassa, kunhan kerron raskaudesta, kun ollaan ajateltu vielä odottaa kertomista pari viikkoa, rv:lla 8 mennään. Mutta kiva tietää, että on muitakin kohtalotovereita.
aivan kauhea pahoinvointi, siihen lisäksi tosi heikko olo että tuntu etten voi pystyssä olla..makoilin millon missäkin, se vei kaikki voimat ja ylipäätään elämän ilon, pahoinvointi onneks loppu vkolla 10 ja väsymyskin on pikku hiljaa väistynyt, tuntuu että nyt sitä jaksaskin, mutta hajut on voimistunut, haistan pienenkin hajun mitä en ennen ehkä ois niin merkille pistänyt, kaikki voimakkaat hajut saa kyllä voimaan pahoin, nyt on rv 16 3
jossain vaiheessa, mutta ei voi uskoa, miten se ottaa voimiille. Minäkään kun en ole sellainen, joka pienestä kivusta tai muusta pienemmästä on heti valittamassa. Tuntuu, että lapsilla ei ole kohta äitiä, kun en pysty touhuamaan. Itselle on myös vaikea vain olla ja maata. Kaunis kevätilma ja itse joutuu vain makoileen sisällä. Tosin olen vain väkisin itteni joskus ulos laittanut, ja kyllähän se ulkoilma piristää. Toisten nähden ei omaa pahaa oloaan tuo esille. Kotiin kun pääsee, tarraan heti lähimmästä kahvasta kiinni pysyäkseni pystyssä ja eikun makaamaan. Väenvängällä sitten yritän siinä syödä ja juoda jotain. Nyt lähden nukkumaan, kun vauvakin menee kohta päiväunille.