Isovanhempien jutut

Isäni oli evakko ja avioitui sotalesken kanssa, jolla oli muutama lapsi, ja lisää tuli.
En halua tässä valittaa, mutta sen sanon, että jos nykyajan lapset ja nuoriso joutuisi kokemaan sen ,mitä me me silloin, ei tästä tulisi mitään. kaikesta pienestä valitetaan ja vaaditaan yhteiskunnalta kaikki valmiina.
olen iloinen, että ehdin kasvattaa omat lapset, ennen näitä "vastuuttomia" vuosia, ja vielä se että heistä on tullut ns. kunnollisia aikuisia, oma lapsuuteni oli köyhää, oltiin iloisia,todella pienistä asioista. kun oli ruokaa ja vaatteet päällä, vaikkakin kaikki toisten vanhoja, äiti niitä "tuunasi" että sopiivat taas seuraavalle.

Ja oli maailman ihanin isä 94 vuotiaaksi saakka.
Ei juonut,ei tupakoinut,ei kiroillut.-Kun menin
naimisiin pikkutilalle,maksoi autokoulun ja huonekalut tupaan.-Aina oli kehoittamassa yrittä-
mään kaikkea uutta.-Lastenlapset ja lastenlastenlapset olivat hänelle kaikki kaikessa.-Kertaakaan ei remmi heilunut.
En edes usko,että sota vei hermot.uKOT VAAN
olivat niin pahapäisiä.Anoppinikin puolusteli
pirullisen ukkonsa käytöstä tuolla sodassa ole-
misella.-Luulotautikin tuli kuulema sodan takia...Vielä mitä!

oli vuosikertaa 1912. Hän oli rintamalla 5 vuotta. Sain selkääni monen monituiset kerrat laiskuudesta, tottelemattomuudesta ja muuten vain. Köyhyys oli kova, samoin ahtaus. Maakuoppasaunassa ja riu'ulla hoidettiin hygienia.
Me kaikki neljä lasta opiskelimme ja saimme hyvän ammatin. Olemme edelleen työelämässä ja maksamme veroja. Meillä kaikilla on jo nuoret aikuiset lapset, veronmaksajia ja kunnon kansalaisia hekin. He eivät saaneet koskaan selkäänsä.
Kiitos itsenäisen Suomen pelastajille ja rakentajille! Ottakaa nuoremmat esimerkkiä heidän ahkeruudestaan ja sisukkuudestaan! Onneksi olemme saaneet elää rauhan aikaa, jolloin väkivalta on tarpeetonta.

Niin myös minun isäni *12 menetti sodassa hermonsa. Hän joi kausittain ja hakkasi perheen pienestäkin syystä ihan selvin päin. Annoimme anteeksi, koska ymmärsimme se on sota vamma. Isä joutui katselemaan tappamista eikä enää ymmärrä. Isä oli myös teloitus komppaniassa, siinä ammuttiin myös suomalaisia rintama karkureita. Kun ampuu ihmisen, joka ei voi puolustautua, eikös pienten lasten ja vaimon hakkaaminen oli pikkuinen huvi? Hakkaamiset loppuivat kun veli kasvoi ja hakkasi isän. Istui isän päällä ja veti nyrkillä päin näköä, olisi hakannut hengiltä, jos ei oltais menty väliin älä pilaa elämääsi joudut linnaan. Ainoa enoni * 18.7.1916 kaatui 23.02 1940 Toinen setäni * 13.10. 1915 kaatui 3.3.1940 Molemmat olivat kaatuessaan alle 24 vuotta. Nyt jälkipolvi myy maat venäläisille. Ihan YLEENSÄ veli-venäläinen kävelee rajan yli, raha tukko kädessään ja liikemaailma kumartaa.