Toinen synnytys?

synnytys yleensä on helpompi ja nopeampi, kun äitien kertomuksia kuuntelee, mutta ainahan on erilaisia tilanteita. Kaiken kaikkiaan lienee vähän niin, että eri naisilla on vähän erilainen rytmi synnytyksessä ja jos lapsia tulee useampia, alkaa jo tietää, milla tavalla suunnilleen synnytys kulkee.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

synnytys yleensä on helpompi ja nopeampi, kun äitien kertomuksia kuuntelee, mutta ainahan on erilaisia tilanteita. Kaiken kaikkiaan lienee vähän niin, että eri naisilla on vähän erilainen rytmi synnytyksessä ja jos lapsia tulee useampia, alkaa jo tietää, milla tavalla suunnilleen synnytys kulkee.

...ensimmäinen synnytys kesti 8.5 h. toinen vain 3.40 h. en vois kumminkaa helpommaks todeta. Supparit tuntu rajummilta kun ei ukko päässy mukaa ja lähes koko ajan olin yksin huoneessa. Saas nähä kuin käy kolmannenkaa...liekö yhtään sen helpompi kuin aikasemmat.

...... kirjoitti:

...ensimmäinen synnytys kesti 8.5 h. toinen vain 3.40 h. en vois kumminkaa helpommaks todeta. Supparit tuntu rajummilta kun ei ukko päässy mukaa ja lähes koko ajan olin yksin huoneessa. Saas nähä kuin käy kolmannenkaa...liekö yhtään sen helpompi kuin aikasemmat.

Mun eka lapsi tuli 6,5h ja toinen kestikin sit 22h
ja kolmas1,5h. Et kaippa ne synnytykset ovat vaan erillaisia.

Vähän vanhempi äiti kirjoitti:

synnytys yleensä on helpompi ja nopeampi, kun äitien kertomuksia kuuntelee, mutta ainahan on erilaisia tilanteita. Kaiken kaikkiaan lienee vähän niin, että eri naisilla on vähän erilainen rytmi synnytyksessä ja jos lapsia tulee useampia, alkaa jo tietää, milla tavalla suunnilleen synnytys kulkee.

Mulla on takana neljä täysin erillaista synnytystä, ihan normaaleja tosin kaikki.. eli edelleenkään en tiedä miten mun synnytykseni tulisi kulkemaan :) (enkä aio enää asiaa käytännössä tutkiakaan, lapsiluku on täysi)

Se mikä ekasta synnytyksestä aikanaan teki hankalan, oli se ettei käytännössä tiennyt kivusta mitään, ei siitä miten oma kroppa kipuun suhtautuu eikä ollut muutenkaan käsitystä synnytyksen kulusta käytännössä.

Myöhemmissä synnytyksissä on kaikesta huolimatta ollut kokemuksesta apua (kestoista viis...). On jo sairaalaan mennessä tiennyt hiukan miten kroppa suhtautuu kipuun ja mikä siihen silloin auttaa... NO tosin tämäkin tuli viimeisen kohdalla romutettua, vanhat keinot eivät tehonneet ja ennen huonoksi todettu oli pelastus... :D

Ja kesto sitten.. eka n. 3 tuntia (ponnistusvaihe 9 min), toinen 1 tunti 50 min (1min), kolmas 11 tuntia 40 min (2min) ja neljäs 6 tuntia 45 min (8min). Kolmannen ja neljännen synnytyksen välillä oli reilu 5 vuotta, nuo muut ovat tulleet 2-3 vuoden välein.

äiti ja lauma kirjoitti:

Mulla on takana neljä täysin erillaista synnytystä, ihan normaaleja tosin kaikki.. eli edelleenkään en tiedä miten mun synnytykseni tulisi kulkemaan :) (enkä aio enää asiaa käytännössä tutkiakaan, lapsiluku on täysi)

Se mikä ekasta synnytyksestä aikanaan teki hankalan, oli se ettei käytännössä tiennyt kivusta mitään, ei siitä miten oma kroppa kipuun suhtautuu eikä ollut muutenkaan käsitystä synnytyksen kulusta käytännössä.

Myöhemmissä synnytyksissä on kaikesta huolimatta ollut kokemuksesta apua (kestoista viis...). On jo sairaalaan mennessä tiennyt hiukan miten kroppa suhtautuu kipuun ja mikä siihen silloin auttaa... NO tosin tämäkin tuli viimeisen kohdalla romutettua, vanhat keinot eivät tehonneet ja ennen huonoksi todettu oli pelastus... :D

Ja kesto sitten.. eka n. 3 tuntia (ponnistusvaihe 9 min), toinen 1 tunti 50 min (1min), kolmas 11 tuntia 40 min (2min) ja neljäs 6 tuntia 45 min (8min). Kolmannen ja neljännen synnytyksen välillä oli reilu 5 vuotta, nuo muut ovat tulleet 2-3 vuoden välein.

Moi!
Minulla oli juuri sen puolet nopeampi tämä toinen synnytykseni kuin ensimmäinen. Ensimmäinen 8h ja toinen sitten 4 joista kaksi tuntia sairaalassa ilman kipulääkitystä. Mielestäni kamalinta synnyttämisessä on ollut se vauvan ponnistaminen eikä niinkään ne kamalat kivut. Pelotti molempien kanssa, että saanko ne työnnettyä hyvissä ajoin maailmaan, jotta ei tule aivovaurioita. Hyvinhän ne kuitenkin sieltä kätilöiden kannustaessa sieltä tulee,mutta kyllä se on totta, että miehen tuki on kaikki kaikessa. Kaikki miehet vaan äidin mukaan henkiseksi tueksi. Minä ainakin rakastuin mieheeni uudelleen molempien lapsiemme synnyttyä, oli se niin helpottava, kun oma turvasatama oli vieressä tukemassa!
:-)