En tarvitsisi muuta kuin yhden ainoan ihmisen elämääni, niin pelastuisin kaikelta paskalta mitä elämäni on nyt ja mitä tulee olemaan tulevaisuudessa. Joka ainoa aamu saa kasata itsensä jaksamaan päivän yli, illalla seuraavan päivän ylitse jaksaminen tuntuu mahdottomalta. En tiedä edes miksi yrittää jaksaa eteen päin, onko tässä elämässä todella jokin tarkoitus? Pitäiskö antaa itsensä vaan vajota pohjalle, miksi koittaa räpiköidä pinnalla kun tietää lopulta kuitenkin hukkuvansa.
Päivä päivältä raskaampaa
mies20vee
151602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miten se yksi ihminen sitten mahdollisesti pelastaisi sut ja sun tulevaisuuden? Oletko sä tehnyt mitään sen eteen, että joskus kenties jonkun ystävän löytäisit? Asutko sä jollain pikkupaikkakunnalla?
Tiedän vaan sen että hänen avullaan saisin vähän kiinni elämästä, nyt päivät vaan valuu hukkaan. Kyllä olen jotain asioiden eteen tehnytkin mutta en kai tarpeeksi, tosin enempään en edes pysty. Ja pikku kaupungissa asun.
Ihan samalta tuntuu. Joka ikinen aamu kasaan itseni, että selviän päivästä ja joka ilta taas hajoan tyhjään elämääni.
Minulla on kyllä ystäviä, mutta kaipaisin jotain syvempää.
mul tosiaan on mies,mut ystävät ja kaverit on jääny..
Tuo ajattelutapa, että yhden ihmisen seura muuttaisi elämäsi kuulostaa nyrjähtäneeltä. Kyllä kaikki tuollainen elämän tarkoitus ym. lähtee ihmisestä sisältäpäin. Ystävät, lapset ym. on oman onnellisuuden ja tasapainon sivutuotteita.
Mene vaikka lempibändisi keikalle ja tutustu siellä ihmisiin, niin sinullakin on jotain juteltavaa, etkä vaikuta epätoivoiselta tarrautujalta. Turha kuvitella, että elämä tulee luoksesi ja muuttuu. Jos ajattelet, että sitten kun saat ystävän, matkustelisitte yhdessä, ota ohjat käsiin ja lähde valmiille porukkamatkalle. Odottaminen on pirun pitkäveteistä. Älä jää märehtimään ongelmaasi tai hukut siihen!
Kyllä kyllä, helpommin sanottu kuin tehty. Pata kattilaa soimaa. Itse olen huomannut, että opiskellessa ihmisiin tutustuminen oli huomattavasti helpompaa kuin työelämässä. Olet vielä niin nuori, ettei luovuttaminen kannata. Hang on buddy!
tarkotin lähinnä että tää henkilö auttais mut pystyyn yksin en siihen enään kykene sen verran on elämä kolhinut.
Mitä jos sekään ihminen ei pystyisi saamaan sua enää jaloillesi? Ehkäpä sun täytyy muuttaa asumaan johonkin isompaan kaupunkiin.
ja en tiedä.
Toistakymmentä vuotta sitten ajattelin samalla lailla; ja, ikävä kyllä, vieläkin ajattelen niin.
Joko todellisuus on valhetta, tai minä olen epätodellinen.
Ajopuu, tuuliajolla, ilman ankkuria, "juopunut venhe"...
Kuvittelen vieläkin, että minulla on ystäviä, kavereita. Vuosiin en ole ollut yhteydessä kenenkään kanssa...
`Jos kukaan ei tahdo minua rakastaa, niin en tahdo olla kenenkään ystäväkään.` -soi päässäni; ne jotka olisivat olleet ystäviäni jäivät, koska yksinäisyyteni sai minut vetäytymään yksinäisyyteeni.
Joka hetki hereillä on yhtä helvettiä, tarkoituksetonta, vittumaista työtä, ei minkään vuoksi.
Joskus aikoinaan tuli mieleeni, että hyppään junan alle. On mielessä vieläkin; ei vaan ole tullut hypättyä. Saamaton paska.
kaverina viestiä suomi24 treffipalstalle mir.a nimimerkille. Iällä,tai millään ei ole väliä, mut kenenkään ei tarvii olla täysin yksin:/.
mutta mitä väliä,hyvin menee silti.teen just mitä haluan,en kaipaa muiden seuraa.sitten kun kaipaan,lähden jonnekin.
Minulla oli samanlainen tilanne kuin sinulla. Sitten löysin hänet - ihanan ihmisen, joka sai vedettyä minut suosta. Elämäni parani huomattavasti, iloitsen taas asioista ja hänen kanssaan kaikki tuntuu ihanalta.
Kuitenkin tähän liittyy se kääntöpuoli. Kun löysin tämän henkilön, en voinut enää päästää irti. Muuten meillä menee hyvin, mutta en kestä olla erossa hänestä. Juuri tällä hetkellä hän on ystävänsä luona toisella puolella Suomea... Ja minä olen yksin. Olen hermoraunio, itken ja kaipaan, olen hyvin ahdistunut. En tiedä, miten kestän vielä (nämä "huikeat") neljä päivää. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi, jos päätyisimme jostain syystä eroon...
ilmeisesti meitä yksinäisiä ahdistuneita ihmisiä on joka sukupolvessa ja joka kylässä ,perustetaan jonkunnäköinen frendiklubi ja lopetetaan ittekseen murjottaminen ja itsemurha puheet ja hankitaan niitä kavereita ,kun kerran näin paljon yksinäisiä löytyy,??haluaako joku lähtee pelaan vaik fudista silloin tällöin etelä suomessa ,ikään sukupuoleen ja kuntoon ja pelitaitoon katsomatta? muukin laji käy minulle vaellus tai vaikka sorsien syöttäminen?
Jos haluut,niin laita säkin viestiä mir.a treffipalsalla:b.. kaverina.
olis vaan hauskaa pitää jotain tommosta..
suomi24 treffipalstalle profiili on mir.a , eipä niitä ystäviä itselläkään liikaa ole:7, jutskaillaan:)