Mietteitä seurapuheesta

Irvokasta...

No, ehkä mä joskus 50-vuotiaana alistun jo osaani.

Koska olen tullut elämäni aikana usean vl miehen ja jopa vl suvun hylkäämäksi, on käytäntö se, että mulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kuoleman odotus, koska uskoa en halua jättää enkä ottaa ei-vl-miestä.

Tosi hauskaa joo.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Koska olen tullut elämäni aikana usean vl miehen ja jopa vl suvun hylkäämäksi, on käytäntö se, että mulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kuoleman odotus, koska uskoa en halua jättää enkä ottaa ei-vl-miestä.

Tosi hauskaa joo.

Lue lisää

No mutta...

"mulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kuoleman odotus, koska uskoa en halua jättää enkä ottaa ei-vl-miestä. Tosi hauskaa joo."

Mietippä asia läpi.

1. kaipaat siis elämnkumppania, miestä.
2. vl-yhteisöstä ei ole sopivaa löytynyt.

Vaihtoehdot:

a. jäät ilman miestä
b. hankit kumppanin ei-vl-miesten joukosta.

Jos olet jo valintasi tehnyt, wli valitset kohdan a: elät ilman miestä, asia on selvä.

Et tartu siis tilaisuuteen joita muut avioliittokelpoiset miehet voisivat tarjota. Sehän on oma valintasi.

Yksin eläminen ei kuitenkaan tarkoita asettumista "odottamaan kuolemaa". useimmat tuntematni sinkut elävät mileenkiintoista ja hauskaa elämää. Miski sinä et?

Suklaaporssuli kirjoitti:

Koska olen tullut elämäni aikana usean vl miehen ja jopa vl suvun hylkäämäksi, on käytäntö se, että mulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kuoleman odotus, koska uskoa en halua jättää enkä ottaa ei-vl-miestä.

Tosi hauskaa joo.

Lue lisää

Kerroin tätä psalmiani vl-foorumilla viime vuonna ja sittemmin olen ollut sieltä bannattuna omasta pyynnöstäni, sillä olen niin syvästi haavoitettu ja traumatisoitunut tämän alla olevan kokemukseni tähden, etten voi kirjoittaa sillä ko. foorumilla enää:

"Mies itse ehdotti seurustelun aloittamista keväällä. Kihloihin meno
oli yllättävän nopea...siitä en viitsi kertoa miten ajatus siitä
syntyi, mutta sain käsityksen että miehestä oli niin siistiä näyttää
muille että hän tässä paukauttaa kihloihin. Ajattelematta miten vakava
asia se on. No, hän katuikin tätä tekoaan tomussa ja tuhkassa, sanoi
tehneensä anteeksiantamattoman virheen. Tosi loukkaavaa sekin. Antaa
ymmärtää että mä olen niin kelvoton ja huono nainen, että mun kans
kihloihin meno on viimeinen teko. Kihlausilmoitus julkaistiin
yhteisellä päätöksellä, hän maksoikin sen kulut.

Kihloihin mentyäni tuli puhetta häistä. Hänen sukulaisensakin
kyselivät niistä. Oli myös puhe, ettei seurustelua lihan himojen
tähden ole hyvä pitkittää liian kauas. Itse ehdotin esim. joulun
aikaa.

Päädyimme kuitenkin syksyyn. Järjestin häitä äitini avulla n.
kuukauden ajan. Kerittiin tehdä vaikka mitä. Mies aina puhelimitse
viestasi tyyliin että järjestä vain häitä jne. Eli ei ollut silloin
estämässä. Hän oli kuitenkin niin kaukana töissä, ettei sieltä käsin
voinut järjestelyihin konkreettisesti osallistua.
Miehen sukulaisetkin kyselivät astiastoista, kihlajaisten pidosta,
hääkoristelusta, kakuista, rieskoista. Miehen äiti jopa lupasi leipoa
rieskat. Suviseuroissa suunnittelin miehen kanssa häitä paljon,
kuuntelutin häämarssi-ehdotuksia, näytin hääkutsu-luonnosta ym. Samaan
aikaan miehen sukulaiset puhuivat pahaa ja olivat shokissa. En tiennyt
tästä mitään, järjestin häitä sinisilmäisenä. Jälkeenpäin kyllä olen
muistellut eri tilanteita, jotka vahvistavat sen, että pahaa puhuttiin
ja paljon.

No, myöhemmin kesällä tällä miehellä sitten tuli paniikki
sukulaistensa kanssa. He saivat tietää joitakin minussa olevia
heikkouksia ja suurissa tehokkuusvaatimuksissaan tekivät
johtopäätöksen, että olen kelvoton nainen tälle miehelle. Ja oli
mieskin kertonut kaikki asiani eteenpäin, äidilleen, siskoilleen,
veljilleen. Luottamusta ei ollut.
Tuntematta vahvuuksiani, tuntematta minua muutenkaan tarkemmin,
kysymättä minulta mitään he halusivat katkaista välit.

Sillä viikolla kun kaikki päättyi, kerkesin ostaa morsiuskankaat ja
hunnun. Myös vihkisormuksen kolmella timantilla. Kimpun tekokin oli
suunnitteilla ja sopimusta tehtiin tutun floristin kanssa. Kirkko oli
varattu, samoin RY:n toimitalon vuokraaminen. Servetit ostettu
pöytiin, pöytien koristelu oli suunnitteilla, ohjelmanumeroita,
bestman, kaaso sekä keittiön emäntä pyydetty. Ruuaksi piti olla
hirvikäristystä, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Hääkakkujen päällä
piti olla hilloja, ranualaisten poimimia. Tosin miehen äiti vaati
minua poimimaan hillat hääkakkuun.
Vihkipappikin kysyttiin, keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Oli
myös puhe "kuulutuksista". Miehen oli tarkoitus tulla tänne käymään
seurakunnan virastotalolla jne.
Mies valehteli viesteissään rakastavansa mua, hyväksyvänsä mut
sellaisena kuin olen, Luojan johtaneen meidät yhteen ja hän myös
vakuutteli useasti, että saan hänet.

Isäni oli silloin huonossa kunnossa ja hänen keuhkojaan tutkittiin.
Hän erittäin hengästyneenä ja tuskissaan kiipesi kirkon
portaat parvelle ja harjoitteli uruilla säestäen erästä erittäin
kaunista sellokappaletta jonka pikkuveljeni olisi soittanut
puolisoiksi julistamisen jälkeen. Isän oli tarkoitus myös soittaa
häämarssit.

Häät siis estettiin miehen suvun puolelta väkisin, neuvotteluvaraa ei
ollut. Ja mies sanoi että "petti" mua. Asioiden selvittely oli
erittäin myrkyistä, ylilyöntejä sattui tämän tästä sillä olin shokista
soikeana. En voi kammoksumatta muistella sitä aikaa. Pääasia on
kuitenkin, että selvisin siitä ajasta elävänä.

Soitin miehen äidille syksyllä. Hän puhui kuin papupata laskuuni 1 h
30 min. Hän loukkasi minua vaikka millä tavalla eikä pyytänyt
anteeksi. Hän keljuili että yleensä naiset laihtuvat kun rakastuvat.
Hän myös sanoi, että mies oli sanonut että oli se helpotus kun kaikki
päättyi. Ja tämä mies ei halunnut muuttaa kuulemma sinne missä minä asun. Miehen
äiti myös sanoi, että se ei ole lastenleikkiä ku lapsia syntyy. Siis
aliarvioi mut täysin, ajatteli että olen idiootti. Hän ei alkanut
myöskään toistelemaan niitä puheita mitä heidän kotonaan oli minusta
käyty. Hän myös sanoi että oli Jumalan tahto kun näin kävi, ja useaan
otteeseen toisteli miten helpottunut HÄN oli kun tässä kävi näin...ja
sanoi että tämä hänen poikansa on niin herkkä, ettei hän kestä
murheita ja taakkoja. En siis olisi tuonut miehen elämään mitään hyvää
heidän mielestään. Ja kummankin naimisissa ollessaan pitäisi käydä
töissä. Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa. Siis tosi törkeää keljuilua. Hän myös toisteli että nyt
tällä hänen pojallaan menee hyvin.

Hän sanoi että omaiseni pitävät minusta huolta. Ajatteli että olen
niin vammainen että olen melkein holhouksen alla.
Kuulin myös että hän oli sanonut että tälle pojalle pitää olla nainen
joka ei syö mielialalääkkeitä.
Olin niin järkyttynyt sen puhelun aikana, etten pystynyt tarpeeksi
tiukasti puolustamaan itseäni. Harmittelin jälkeenpäin kun en niin
tehnyt. Tämä miehen äiti myös naurahti välillä kevytmielisesti puhelun
aikana.

Olen varmasti näitä samoja asioita käynyt läpi ennenkin tähän
aiheeseen liittyen, mutta väkisinkin näitä vatkaa yhä uudelleen, kun
asioista kysytään.
Eräs palstalainen ilmaisi tyrmistyksensä yksärillä mulle nuuskun
arvelusta, että olisin yksin ollut viemässä miestä alttarille! Ja
tottakai tiedän ettei ketään voi pakottaa naimisiin väkisin, mutta
tässä tapauksessani oli törkeää huiputusta mua petkuttaa niin pitkälle!

*Nykytilanteeni: En syö enää mielialalääkkeitä, olen laihtunut yli 30 kiloa ja valmistun toiseen ammattiin. Viime suvareihin en voinut mennä sillä pelkäsin niin näkeväni tätä miestä ja hänen sukulaisiaan, ensi suvareihin menen vaikka puukkoja sataisi taivaasta.*

*Rakas isäni ei koskaan ehtinyt nähdä minua morsiamena. Se olisi ollut hänen yksi suurimpia haaveitaan. :( Rauha isän muistolle.*

Sulaaporssuli kirjoitti:

Kerroin tätä psalmiani vl-foorumilla viime vuonna ja sittemmin olen ollut sieltä bannattuna omasta pyynnöstäni, sillä olen niin syvästi haavoitettu ja traumatisoitunut tämän alla olevan kokemukseni tähden, etten voi kirjoittaa sillä ko. foorumilla enää:

"Mies itse ehdotti seurustelun aloittamista keväällä. Kihloihin meno
oli yllättävän nopea...siitä en viitsi kertoa miten ajatus siitä
syntyi, mutta sain käsityksen että miehestä oli niin siistiä näyttää
muille että hän tässä paukauttaa kihloihin. Ajattelematta miten vakava
asia se on. No, hän katuikin tätä tekoaan tomussa ja tuhkassa, sanoi
tehneensä anteeksiantamattoman virheen. Tosi loukkaavaa sekin. Antaa
ymmärtää että mä olen niin kelvoton ja huono nainen, että mun kans
kihloihin meno on viimeinen teko. Kihlausilmoitus julkaistiin
yhteisellä päätöksellä, hän maksoikin sen kulut.

Kihloihin mentyäni tuli puhetta häistä. Hänen sukulaisensakin
kyselivät niistä. Oli myös puhe, ettei seurustelua lihan himojen
tähden ole hyvä pitkittää liian kauas. Itse ehdotin esim. joulun
aikaa.

Päädyimme kuitenkin syksyyn. Järjestin häitä äitini avulla n.
kuukauden ajan. Kerittiin tehdä vaikka mitä. Mies aina puhelimitse
viestasi tyyliin että järjestä vain häitä jne. Eli ei ollut silloin
estämässä. Hän oli kuitenkin niin kaukana töissä, ettei sieltä käsin
voinut järjestelyihin konkreettisesti osallistua.
Miehen sukulaisetkin kyselivät astiastoista, kihlajaisten pidosta,
hääkoristelusta, kakuista, rieskoista. Miehen äiti jopa lupasi leipoa
rieskat. Suviseuroissa suunnittelin miehen kanssa häitä paljon,
kuuntelutin häämarssi-ehdotuksia, näytin hääkutsu-luonnosta ym. Samaan
aikaan miehen sukulaiset puhuivat pahaa ja olivat shokissa. En tiennyt
tästä mitään, järjestin häitä sinisilmäisenä. Jälkeenpäin kyllä olen
muistellut eri tilanteita, jotka vahvistavat sen, että pahaa puhuttiin
ja paljon.

No, myöhemmin kesällä tällä miehellä sitten tuli paniikki
sukulaistensa kanssa. He saivat tietää joitakin minussa olevia
heikkouksia ja suurissa tehokkuusvaatimuksissaan tekivät
johtopäätöksen, että olen kelvoton nainen tälle miehelle. Ja oli
mieskin kertonut kaikki asiani eteenpäin, äidilleen, siskoilleen,
veljilleen. Luottamusta ei ollut.
Tuntematta vahvuuksiani, tuntematta minua muutenkaan tarkemmin,
kysymättä minulta mitään he halusivat katkaista välit.

Sillä viikolla kun kaikki päättyi, kerkesin ostaa morsiuskankaat ja
hunnun. Myös vihkisormuksen kolmella timantilla. Kimpun tekokin oli
suunnitteilla ja sopimusta tehtiin tutun floristin kanssa. Kirkko oli
varattu, samoin RY:n toimitalon vuokraaminen. Servetit ostettu
pöytiin, pöytien koristelu oli suunnitteilla, ohjelmanumeroita,
bestman, kaaso sekä keittiön emäntä pyydetty. Ruuaksi piti olla
hirvikäristystä, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Hääkakkujen päällä
piti olla hilloja, ranualaisten poimimia. Tosin miehen äiti vaati
minua poimimaan hillat hääkakkuun.
Vihkipappikin kysyttiin, keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Oli
myös puhe "kuulutuksista". Miehen oli tarkoitus tulla tänne käymään
seurakunnan virastotalolla jne.
Mies valehteli viesteissään rakastavansa mua, hyväksyvänsä mut
sellaisena kuin olen, Luojan johtaneen meidät yhteen ja hän myös
vakuutteli useasti, että saan hänet.

Isäni oli silloin huonossa kunnossa ja hänen keuhkojaan tutkittiin.
Hän erittäin hengästyneenä ja tuskissaan kiipesi kirkon
portaat parvelle ja harjoitteli uruilla säestäen erästä erittäin
kaunista sellokappaletta jonka pikkuveljeni olisi soittanut
puolisoiksi julistamisen jälkeen. Isän oli tarkoitus myös soittaa
häämarssit.

Häät siis estettiin miehen suvun puolelta väkisin, neuvotteluvaraa ei
ollut. Ja mies sanoi että "petti" mua. Asioiden selvittely oli
erittäin myrkyistä, ylilyöntejä sattui tämän tästä sillä olin shokista
soikeana. En voi kammoksumatta muistella sitä aikaa. Pääasia on
kuitenkin, että selvisin siitä ajasta elävänä.

Soitin miehen äidille syksyllä. Hän puhui kuin papupata laskuuni 1 h
30 min. Hän loukkasi minua vaikka millä tavalla eikä pyytänyt
anteeksi. Hän keljuili että yleensä naiset laihtuvat kun rakastuvat.
Hän myös sanoi, että mies oli sanonut että oli se helpotus kun kaikki
päättyi. Ja tämä mies ei halunnut muuttaa kuulemma sinne missä minä asun. Miehen
äiti myös sanoi, että se ei ole lastenleikkiä ku lapsia syntyy. Siis
aliarvioi mut täysin, ajatteli että olen idiootti. Hän ei alkanut
myöskään toistelemaan niitä puheita mitä heidän kotonaan oli minusta
käyty. Hän myös sanoi että oli Jumalan tahto kun näin kävi, ja useaan
otteeseen toisteli miten helpottunut HÄN oli kun tässä kävi näin...ja
sanoi että tämä hänen poikansa on niin herkkä, ettei hän kestä
murheita ja taakkoja. En siis olisi tuonut miehen elämään mitään hyvää
heidän mielestään. Ja kummankin naimisissa ollessaan pitäisi käydä
töissä. Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa. Siis tosi törkeää keljuilua. Hän myös toisteli että nyt
tällä hänen pojallaan menee hyvin.

Hän sanoi että omaiseni pitävät minusta huolta. Ajatteli että olen
niin vammainen että olen melkein holhouksen alla.
Kuulin myös että hän oli sanonut että tälle pojalle pitää olla nainen
joka ei syö mielialalääkkeitä.
Olin niin järkyttynyt sen puhelun aikana, etten pystynyt tarpeeksi
tiukasti puolustamaan itseäni. Harmittelin jälkeenpäin kun en niin
tehnyt. Tämä miehen äiti myös naurahti välillä kevytmielisesti puhelun
aikana.

Olen varmasti näitä samoja asioita käynyt läpi ennenkin tähän
aiheeseen liittyen, mutta väkisinkin näitä vatkaa yhä uudelleen, kun
asioista kysytään.
Eräs palstalainen ilmaisi tyrmistyksensä yksärillä mulle nuuskun
arvelusta, että olisin yksin ollut viemässä miestä alttarille! Ja
tottakai tiedän ettei ketään voi pakottaa naimisiin väkisin, mutta
tässä tapauksessani oli törkeää huiputusta mua petkuttaa niin pitkälle!

*Nykytilanteeni: En syö enää mielialalääkkeitä, olen laihtunut yli 30 kiloa ja valmistun toiseen ammattiin. Viime suvareihin en voinut mennä sillä pelkäsin niin näkeväni tätä miestä ja hänen sukulaisiaan, ensi suvareihin menen vaikka puukkoja sataisi taivaasta.*

*Rakas isäni ei koskaan ehtinyt nähdä minua morsiamena. Se olisi ollut hänen yksi suurimpia haaveitaan. :( Rauha isän muistolle.*

Lue lisää

Lipsahti eksän asuinpaikka tuonne mutta väliäkö sillä. Tai en tiedä asuuko se ketku siellä enää. Ei kiinnosta. Asukoon vaikka lantakasan alla.

Sulaaporssuli kirjoitti:

Kerroin tätä psalmiani vl-foorumilla viime vuonna ja sittemmin olen ollut sieltä bannattuna omasta pyynnöstäni, sillä olen niin syvästi haavoitettu ja traumatisoitunut tämän alla olevan kokemukseni tähden, etten voi kirjoittaa sillä ko. foorumilla enää:

"Mies itse ehdotti seurustelun aloittamista keväällä. Kihloihin meno
oli yllättävän nopea...siitä en viitsi kertoa miten ajatus siitä
syntyi, mutta sain käsityksen että miehestä oli niin siistiä näyttää
muille että hän tässä paukauttaa kihloihin. Ajattelematta miten vakava
asia se on. No, hän katuikin tätä tekoaan tomussa ja tuhkassa, sanoi
tehneensä anteeksiantamattoman virheen. Tosi loukkaavaa sekin. Antaa
ymmärtää että mä olen niin kelvoton ja huono nainen, että mun kans
kihloihin meno on viimeinen teko. Kihlausilmoitus julkaistiin
yhteisellä päätöksellä, hän maksoikin sen kulut.

Kihloihin mentyäni tuli puhetta häistä. Hänen sukulaisensakin
kyselivät niistä. Oli myös puhe, ettei seurustelua lihan himojen
tähden ole hyvä pitkittää liian kauas. Itse ehdotin esim. joulun
aikaa.

Päädyimme kuitenkin syksyyn. Järjestin häitä äitini avulla n.
kuukauden ajan. Kerittiin tehdä vaikka mitä. Mies aina puhelimitse
viestasi tyyliin että järjestä vain häitä jne. Eli ei ollut silloin
estämässä. Hän oli kuitenkin niin kaukana töissä, ettei sieltä käsin
voinut järjestelyihin konkreettisesti osallistua.
Miehen sukulaisetkin kyselivät astiastoista, kihlajaisten pidosta,
hääkoristelusta, kakuista, rieskoista. Miehen äiti jopa lupasi leipoa
rieskat. Suviseuroissa suunnittelin miehen kanssa häitä paljon,
kuuntelutin häämarssi-ehdotuksia, näytin hääkutsu-luonnosta ym. Samaan
aikaan miehen sukulaiset puhuivat pahaa ja olivat shokissa. En tiennyt
tästä mitään, järjestin häitä sinisilmäisenä. Jälkeenpäin kyllä olen
muistellut eri tilanteita, jotka vahvistavat sen, että pahaa puhuttiin
ja paljon.

No, myöhemmin kesällä tällä miehellä sitten tuli paniikki
sukulaistensa kanssa. He saivat tietää joitakin minussa olevia
heikkouksia ja suurissa tehokkuusvaatimuksissaan tekivät
johtopäätöksen, että olen kelvoton nainen tälle miehelle. Ja oli
mieskin kertonut kaikki asiani eteenpäin, äidilleen, siskoilleen,
veljilleen. Luottamusta ei ollut.
Tuntematta vahvuuksiani, tuntematta minua muutenkaan tarkemmin,
kysymättä minulta mitään he halusivat katkaista välit.

Sillä viikolla kun kaikki päättyi, kerkesin ostaa morsiuskankaat ja
hunnun. Myös vihkisormuksen kolmella timantilla. Kimpun tekokin oli
suunnitteilla ja sopimusta tehtiin tutun floristin kanssa. Kirkko oli
varattu, samoin RY:n toimitalon vuokraaminen. Servetit ostettu
pöytiin, pöytien koristelu oli suunnitteilla, ohjelmanumeroita,
bestman, kaaso sekä keittiön emäntä pyydetty. Ruuaksi piti olla
hirvikäristystä, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Hääkakkujen päällä
piti olla hilloja, ranualaisten poimimia. Tosin miehen äiti vaati
minua poimimaan hillat hääkakkuun.
Vihkipappikin kysyttiin, keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Oli
myös puhe "kuulutuksista". Miehen oli tarkoitus tulla tänne käymään
seurakunnan virastotalolla jne.
Mies valehteli viesteissään rakastavansa mua, hyväksyvänsä mut
sellaisena kuin olen, Luojan johtaneen meidät yhteen ja hän myös
vakuutteli useasti, että saan hänet.

Isäni oli silloin huonossa kunnossa ja hänen keuhkojaan tutkittiin.
Hän erittäin hengästyneenä ja tuskissaan kiipesi kirkon
portaat parvelle ja harjoitteli uruilla säestäen erästä erittäin
kaunista sellokappaletta jonka pikkuveljeni olisi soittanut
puolisoiksi julistamisen jälkeen. Isän oli tarkoitus myös soittaa
häämarssit.

Häät siis estettiin miehen suvun puolelta väkisin, neuvotteluvaraa ei
ollut. Ja mies sanoi että "petti" mua. Asioiden selvittely oli
erittäin myrkyistä, ylilyöntejä sattui tämän tästä sillä olin shokista
soikeana. En voi kammoksumatta muistella sitä aikaa. Pääasia on
kuitenkin, että selvisin siitä ajasta elävänä.

Soitin miehen äidille syksyllä. Hän puhui kuin papupata laskuuni 1 h
30 min. Hän loukkasi minua vaikka millä tavalla eikä pyytänyt
anteeksi. Hän keljuili että yleensä naiset laihtuvat kun rakastuvat.
Hän myös sanoi, että mies oli sanonut että oli se helpotus kun kaikki
päättyi. Ja tämä mies ei halunnut muuttaa kuulemma sinne missä minä asun. Miehen
äiti myös sanoi, että se ei ole lastenleikkiä ku lapsia syntyy. Siis
aliarvioi mut täysin, ajatteli että olen idiootti. Hän ei alkanut
myöskään toistelemaan niitä puheita mitä heidän kotonaan oli minusta
käyty. Hän myös sanoi että oli Jumalan tahto kun näin kävi, ja useaan
otteeseen toisteli miten helpottunut HÄN oli kun tässä kävi näin...ja
sanoi että tämä hänen poikansa on niin herkkä, ettei hän kestä
murheita ja taakkoja. En siis olisi tuonut miehen elämään mitään hyvää
heidän mielestään. Ja kummankin naimisissa ollessaan pitäisi käydä
töissä. Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa. Siis tosi törkeää keljuilua. Hän myös toisteli että nyt
tällä hänen pojallaan menee hyvin.

Hän sanoi että omaiseni pitävät minusta huolta. Ajatteli että olen
niin vammainen että olen melkein holhouksen alla.
Kuulin myös että hän oli sanonut että tälle pojalle pitää olla nainen
joka ei syö mielialalääkkeitä.
Olin niin järkyttynyt sen puhelun aikana, etten pystynyt tarpeeksi
tiukasti puolustamaan itseäni. Harmittelin jälkeenpäin kun en niin
tehnyt. Tämä miehen äiti myös naurahti välillä kevytmielisesti puhelun
aikana.

Olen varmasti näitä samoja asioita käynyt läpi ennenkin tähän
aiheeseen liittyen, mutta väkisinkin näitä vatkaa yhä uudelleen, kun
asioista kysytään.
Eräs palstalainen ilmaisi tyrmistyksensä yksärillä mulle nuuskun
arvelusta, että olisin yksin ollut viemässä miestä alttarille! Ja
tottakai tiedän ettei ketään voi pakottaa naimisiin väkisin, mutta
tässä tapauksessani oli törkeää huiputusta mua petkuttaa niin pitkälle!

*Nykytilanteeni: En syö enää mielialalääkkeitä, olen laihtunut yli 30 kiloa ja valmistun toiseen ammattiin. Viime suvareihin en voinut mennä sillä pelkäsin niin näkeväni tätä miestä ja hänen sukulaisiaan, ensi suvareihin menen vaikka puukkoja sataisi taivaasta.*

*Rakas isäni ei koskaan ehtinyt nähdä minua morsiamena. Se olisi ollut hänen yksi suurimpia haaveitaan. :( Rauha isän muistolle.*

Lue lisää

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=1539&sid=071b48582ef7d22ab1afc5663dfbcb79

Sulaaporssuli kirjoitti:

Kerroin tätä psalmiani vl-foorumilla viime vuonna ja sittemmin olen ollut sieltä bannattuna omasta pyynnöstäni, sillä olen niin syvästi haavoitettu ja traumatisoitunut tämän alla olevan kokemukseni tähden, etten voi kirjoittaa sillä ko. foorumilla enää:

"Mies itse ehdotti seurustelun aloittamista keväällä. Kihloihin meno
oli yllättävän nopea...siitä en viitsi kertoa miten ajatus siitä
syntyi, mutta sain käsityksen että miehestä oli niin siistiä näyttää
muille että hän tässä paukauttaa kihloihin. Ajattelematta miten vakava
asia se on. No, hän katuikin tätä tekoaan tomussa ja tuhkassa, sanoi
tehneensä anteeksiantamattoman virheen. Tosi loukkaavaa sekin. Antaa
ymmärtää että mä olen niin kelvoton ja huono nainen, että mun kans
kihloihin meno on viimeinen teko. Kihlausilmoitus julkaistiin
yhteisellä päätöksellä, hän maksoikin sen kulut.

Kihloihin mentyäni tuli puhetta häistä. Hänen sukulaisensakin
kyselivät niistä. Oli myös puhe, ettei seurustelua lihan himojen
tähden ole hyvä pitkittää liian kauas. Itse ehdotin esim. joulun
aikaa.

Päädyimme kuitenkin syksyyn. Järjestin häitä äitini avulla n.
kuukauden ajan. Kerittiin tehdä vaikka mitä. Mies aina puhelimitse
viestasi tyyliin että järjestä vain häitä jne. Eli ei ollut silloin
estämässä. Hän oli kuitenkin niin kaukana töissä, ettei sieltä käsin
voinut järjestelyihin konkreettisesti osallistua.
Miehen sukulaisetkin kyselivät astiastoista, kihlajaisten pidosta,
hääkoristelusta, kakuista, rieskoista. Miehen äiti jopa lupasi leipoa
rieskat. Suviseuroissa suunnittelin miehen kanssa häitä paljon,
kuuntelutin häämarssi-ehdotuksia, näytin hääkutsu-luonnosta ym. Samaan
aikaan miehen sukulaiset puhuivat pahaa ja olivat shokissa. En tiennyt
tästä mitään, järjestin häitä sinisilmäisenä. Jälkeenpäin kyllä olen
muistellut eri tilanteita, jotka vahvistavat sen, että pahaa puhuttiin
ja paljon.

No, myöhemmin kesällä tällä miehellä sitten tuli paniikki
sukulaistensa kanssa. He saivat tietää joitakin minussa olevia
heikkouksia ja suurissa tehokkuusvaatimuksissaan tekivät
johtopäätöksen, että olen kelvoton nainen tälle miehelle. Ja oli
mieskin kertonut kaikki asiani eteenpäin, äidilleen, siskoilleen,
veljilleen. Luottamusta ei ollut.
Tuntematta vahvuuksiani, tuntematta minua muutenkaan tarkemmin,
kysymättä minulta mitään he halusivat katkaista välit.

Sillä viikolla kun kaikki päättyi, kerkesin ostaa morsiuskankaat ja
hunnun. Myös vihkisormuksen kolmella timantilla. Kimpun tekokin oli
suunnitteilla ja sopimusta tehtiin tutun floristin kanssa. Kirkko oli
varattu, samoin RY:n toimitalon vuokraaminen. Servetit ostettu
pöytiin, pöytien koristelu oli suunnitteilla, ohjelmanumeroita,
bestman, kaaso sekä keittiön emäntä pyydetty. Ruuaksi piti olla
hirvikäristystä, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Hääkakkujen päällä
piti olla hilloja, ranualaisten poimimia. Tosin miehen äiti vaati
minua poimimaan hillat hääkakkuun.
Vihkipappikin kysyttiin, keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Oli
myös puhe "kuulutuksista". Miehen oli tarkoitus tulla tänne käymään
seurakunnan virastotalolla jne.
Mies valehteli viesteissään rakastavansa mua, hyväksyvänsä mut
sellaisena kuin olen, Luojan johtaneen meidät yhteen ja hän myös
vakuutteli useasti, että saan hänet.

Isäni oli silloin huonossa kunnossa ja hänen keuhkojaan tutkittiin.
Hän erittäin hengästyneenä ja tuskissaan kiipesi kirkon
portaat parvelle ja harjoitteli uruilla säestäen erästä erittäin
kaunista sellokappaletta jonka pikkuveljeni olisi soittanut
puolisoiksi julistamisen jälkeen. Isän oli tarkoitus myös soittaa
häämarssit.

Häät siis estettiin miehen suvun puolelta väkisin, neuvotteluvaraa ei
ollut. Ja mies sanoi että "petti" mua. Asioiden selvittely oli
erittäin myrkyistä, ylilyöntejä sattui tämän tästä sillä olin shokista
soikeana. En voi kammoksumatta muistella sitä aikaa. Pääasia on
kuitenkin, että selvisin siitä ajasta elävänä.

Soitin miehen äidille syksyllä. Hän puhui kuin papupata laskuuni 1 h
30 min. Hän loukkasi minua vaikka millä tavalla eikä pyytänyt
anteeksi. Hän keljuili että yleensä naiset laihtuvat kun rakastuvat.
Hän myös sanoi, että mies oli sanonut että oli se helpotus kun kaikki
päättyi. Ja tämä mies ei halunnut muuttaa kuulemma sinne missä minä asun. Miehen
äiti myös sanoi, että se ei ole lastenleikkiä ku lapsia syntyy. Siis
aliarvioi mut täysin, ajatteli että olen idiootti. Hän ei alkanut
myöskään toistelemaan niitä puheita mitä heidän kotonaan oli minusta
käyty. Hän myös sanoi että oli Jumalan tahto kun näin kävi, ja useaan
otteeseen toisteli miten helpottunut HÄN oli kun tässä kävi näin...ja
sanoi että tämä hänen poikansa on niin herkkä, ettei hän kestä
murheita ja taakkoja. En siis olisi tuonut miehen elämään mitään hyvää
heidän mielestään. Ja kummankin naimisissa ollessaan pitäisi käydä
töissä. Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa. Siis tosi törkeää keljuilua. Hän myös toisteli että nyt
tällä hänen pojallaan menee hyvin.

Hän sanoi että omaiseni pitävät minusta huolta. Ajatteli että olen
niin vammainen että olen melkein holhouksen alla.
Kuulin myös että hän oli sanonut että tälle pojalle pitää olla nainen
joka ei syö mielialalääkkeitä.
Olin niin järkyttynyt sen puhelun aikana, etten pystynyt tarpeeksi
tiukasti puolustamaan itseäni. Harmittelin jälkeenpäin kun en niin
tehnyt. Tämä miehen äiti myös naurahti välillä kevytmielisesti puhelun
aikana.

Olen varmasti näitä samoja asioita käynyt läpi ennenkin tähän
aiheeseen liittyen, mutta väkisinkin näitä vatkaa yhä uudelleen, kun
asioista kysytään.
Eräs palstalainen ilmaisi tyrmistyksensä yksärillä mulle nuuskun
arvelusta, että olisin yksin ollut viemässä miestä alttarille! Ja
tottakai tiedän ettei ketään voi pakottaa naimisiin väkisin, mutta
tässä tapauksessani oli törkeää huiputusta mua petkuttaa niin pitkälle!

*Nykytilanteeni: En syö enää mielialalääkkeitä, olen laihtunut yli 30 kiloa ja valmistun toiseen ammattiin. Viime suvareihin en voinut mennä sillä pelkäsin niin näkeväni tätä miestä ja hänen sukulaisiaan, ensi suvareihin menen vaikka puukkoja sataisi taivaasta.*

*Rakas isäni ei koskaan ehtinyt nähdä minua morsiamena. Se olisi ollut hänen yksi suurimpia haaveitaan. :( Rauha isän muistolle.*

Lue lisää

Mä muistan sinut VL Foorumilta. Otan osaa!! Olet joutuntu kokemaan kamalan prosessin, asina jota ei toivoisi kenellekään. Voimia sinulle!!

vielä tarvitse puolisoa rukoilla, vaan elää lapsuutta...

jo täälläkin? kirjoitti:

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=1539&sid=071b48582ef7d22ab1afc5663dfbcb79

Lue lisää

Sielläpä siellä...Eiköhän kohta joku vl-foorumilainen ano pois tätä ketjua. Odotan.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Koska olen tullut elämäni aikana usean vl miehen ja jopa vl suvun hylkäämäksi, on käytäntö se, että mulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kuoleman odotus, koska uskoa en halua jättää enkä ottaa ei-vl-miestä.

Tosi hauskaa joo.

Lue lisää

ajallista "kuolemaa" me jokainen täällä odotetaan, olimmepa sitten perheellisiä tai perheettömiä. Tuo sama periaate oli minullakin nuoruudessani eli sanoinkin kavereilleni että ellei uskovaista puolisoa tule niin sitten se on minulle parempi että olen yksin ja tähän tyydyin. Mutta kuinka ollakkaan sitten eräänä kyläily-iltana yhtäkkiä huomasinkin puolisoni seisovan edessäni ja tulin aivan kuin päähän lyötynä vakuuttuneeksi että tuossa on minulle apu elämääni.
Saa luottaa vahvasti ja varmasti että se puoliso-avun saa jos on Jumala näin hyväksi nähnyt. Kaiken tarpeellisen saamme omalla ajallaan.

Sulaaporssuli kirjoitti:

Kerroin tätä psalmiani vl-foorumilla viime vuonna ja sittemmin olen ollut sieltä bannattuna omasta pyynnöstäni, sillä olen niin syvästi haavoitettu ja traumatisoitunut tämän alla olevan kokemukseni tähden, etten voi kirjoittaa sillä ko. foorumilla enää:

"Mies itse ehdotti seurustelun aloittamista keväällä. Kihloihin meno
oli yllättävän nopea...siitä en viitsi kertoa miten ajatus siitä
syntyi, mutta sain käsityksen että miehestä oli niin siistiä näyttää
muille että hän tässä paukauttaa kihloihin. Ajattelematta miten vakava
asia se on. No, hän katuikin tätä tekoaan tomussa ja tuhkassa, sanoi
tehneensä anteeksiantamattoman virheen. Tosi loukkaavaa sekin. Antaa
ymmärtää että mä olen niin kelvoton ja huono nainen, että mun kans
kihloihin meno on viimeinen teko. Kihlausilmoitus julkaistiin
yhteisellä päätöksellä, hän maksoikin sen kulut.

Kihloihin mentyäni tuli puhetta häistä. Hänen sukulaisensakin
kyselivät niistä. Oli myös puhe, ettei seurustelua lihan himojen
tähden ole hyvä pitkittää liian kauas. Itse ehdotin esim. joulun
aikaa.

Päädyimme kuitenkin syksyyn. Järjestin häitä äitini avulla n.
kuukauden ajan. Kerittiin tehdä vaikka mitä. Mies aina puhelimitse
viestasi tyyliin että järjestä vain häitä jne. Eli ei ollut silloin
estämässä. Hän oli kuitenkin niin kaukana töissä, ettei sieltä käsin
voinut järjestelyihin konkreettisesti osallistua.
Miehen sukulaisetkin kyselivät astiastoista, kihlajaisten pidosta,
hääkoristelusta, kakuista, rieskoista. Miehen äiti jopa lupasi leipoa
rieskat. Suviseuroissa suunnittelin miehen kanssa häitä paljon,
kuuntelutin häämarssi-ehdotuksia, näytin hääkutsu-luonnosta ym. Samaan
aikaan miehen sukulaiset puhuivat pahaa ja olivat shokissa. En tiennyt
tästä mitään, järjestin häitä sinisilmäisenä. Jälkeenpäin kyllä olen
muistellut eri tilanteita, jotka vahvistavat sen, että pahaa puhuttiin
ja paljon.

No, myöhemmin kesällä tällä miehellä sitten tuli paniikki
sukulaistensa kanssa. He saivat tietää joitakin minussa olevia
heikkouksia ja suurissa tehokkuusvaatimuksissaan tekivät
johtopäätöksen, että olen kelvoton nainen tälle miehelle. Ja oli
mieskin kertonut kaikki asiani eteenpäin, äidilleen, siskoilleen,
veljilleen. Luottamusta ei ollut.
Tuntematta vahvuuksiani, tuntematta minua muutenkaan tarkemmin,
kysymättä minulta mitään he halusivat katkaista välit.

Sillä viikolla kun kaikki päättyi, kerkesin ostaa morsiuskankaat ja
hunnun. Myös vihkisormuksen kolmella timantilla. Kimpun tekokin oli
suunnitteilla ja sopimusta tehtiin tutun floristin kanssa. Kirkko oli
varattu, samoin RY:n toimitalon vuokraaminen. Servetit ostettu
pöytiin, pöytien koristelu oli suunnitteilla, ohjelmanumeroita,
bestman, kaaso sekä keittiön emäntä pyydetty. Ruuaksi piti olla
hirvikäristystä, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Hääkakkujen päällä
piti olla hilloja, ranualaisten poimimia. Tosin miehen äiti vaati
minua poimimaan hillat hääkakkuun.
Vihkipappikin kysyttiin, keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Oli
myös puhe "kuulutuksista". Miehen oli tarkoitus tulla tänne käymään
seurakunnan virastotalolla jne.
Mies valehteli viesteissään rakastavansa mua, hyväksyvänsä mut
sellaisena kuin olen, Luojan johtaneen meidät yhteen ja hän myös
vakuutteli useasti, että saan hänet.

Isäni oli silloin huonossa kunnossa ja hänen keuhkojaan tutkittiin.
Hän erittäin hengästyneenä ja tuskissaan kiipesi kirkon
portaat parvelle ja harjoitteli uruilla säestäen erästä erittäin
kaunista sellokappaletta jonka pikkuveljeni olisi soittanut
puolisoiksi julistamisen jälkeen. Isän oli tarkoitus myös soittaa
häämarssit.

Häät siis estettiin miehen suvun puolelta väkisin, neuvotteluvaraa ei
ollut. Ja mies sanoi että "petti" mua. Asioiden selvittely oli
erittäin myrkyistä, ylilyöntejä sattui tämän tästä sillä olin shokista
soikeana. En voi kammoksumatta muistella sitä aikaa. Pääasia on
kuitenkin, että selvisin siitä ajasta elävänä.

Soitin miehen äidille syksyllä. Hän puhui kuin papupata laskuuni 1 h
30 min. Hän loukkasi minua vaikka millä tavalla eikä pyytänyt
anteeksi. Hän keljuili että yleensä naiset laihtuvat kun rakastuvat.
Hän myös sanoi, että mies oli sanonut että oli se helpotus kun kaikki
päättyi. Ja tämä mies ei halunnut muuttaa kuulemma sinne missä minä asun. Miehen
äiti myös sanoi, että se ei ole lastenleikkiä ku lapsia syntyy. Siis
aliarvioi mut täysin, ajatteli että olen idiootti. Hän ei alkanut
myöskään toistelemaan niitä puheita mitä heidän kotonaan oli minusta
käyty. Hän myös sanoi että oli Jumalan tahto kun näin kävi, ja useaan
otteeseen toisteli miten helpottunut HÄN oli kun tässä kävi näin...ja
sanoi että tämä hänen poikansa on niin herkkä, ettei hän kestä
murheita ja taakkoja. En siis olisi tuonut miehen elämään mitään hyvää
heidän mielestään. Ja kummankin naimisissa ollessaan pitäisi käydä
töissä. Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa. Siis tosi törkeää keljuilua. Hän myös toisteli että nyt
tällä hänen pojallaan menee hyvin.

Hän sanoi että omaiseni pitävät minusta huolta. Ajatteli että olen
niin vammainen että olen melkein holhouksen alla.
Kuulin myös että hän oli sanonut että tälle pojalle pitää olla nainen
joka ei syö mielialalääkkeitä.
Olin niin järkyttynyt sen puhelun aikana, etten pystynyt tarpeeksi
tiukasti puolustamaan itseäni. Harmittelin jälkeenpäin kun en niin
tehnyt. Tämä miehen äiti myös naurahti välillä kevytmielisesti puhelun
aikana.

Olen varmasti näitä samoja asioita käynyt läpi ennenkin tähän
aiheeseen liittyen, mutta väkisinkin näitä vatkaa yhä uudelleen, kun
asioista kysytään.
Eräs palstalainen ilmaisi tyrmistyksensä yksärillä mulle nuuskun
arvelusta, että olisin yksin ollut viemässä miestä alttarille! Ja
tottakai tiedän ettei ketään voi pakottaa naimisiin väkisin, mutta
tässä tapauksessani oli törkeää huiputusta mua petkuttaa niin pitkälle!

*Nykytilanteeni: En syö enää mielialalääkkeitä, olen laihtunut yli 30 kiloa ja valmistun toiseen ammattiin. Viime suvareihin en voinut mennä sillä pelkäsin niin näkeväni tätä miestä ja hänen sukulaisiaan, ensi suvareihin menen vaikka puukkoja sataisi taivaasta.*

*Rakas isäni ei koskaan ehtinyt nähdä minua morsiamena. Se olisi ollut hänen yksi suurimpia haaveitaan. :( Rauha isän muistolle.*

Lue lisää

Sain joiltakin palstalaisilta niin inhottavaa kohtelua. En kaikilta, vaan joiltakin. En voi hengittää vapaasti susien keskellä.

weha kirjoitti:

vielä tarvitse puolisoa rukoilla, vaan elää lapsuutta...

Niin...lapseen jo istutetaan kammo yksinäisen osaa kohtaan. Vois ajatella että viestitetään tyyliin: Rukoilkaa nyt lapset rystyset valkoisina leikkienne lomassa ettei teille tule niin kammottavaa kohtaloa että jäisitte ilman puolisoa!

Myötätuntoinen X kirjoitti:

Mä muistan sinut VL Foorumilta. Otan osaa!! Olet joutuntu kokemaan kamalan prosessin, asina jota ei toivoisi kenellekään. Voimia sinulle!!

Se kokemus oli helvetti eikä ikinä unohdu. En luota enää miehiin, vaikka haluaisin luottaa. Mutta kun ei vaan voi.

samaa kirjoitti:

ajallista "kuolemaa" me jokainen täällä odotetaan, olimmepa sitten perheellisiä tai perheettömiä. Tuo sama periaate oli minullakin nuoruudessani eli sanoinkin kavereilleni että ellei uskovaista puolisoa tule niin sitten se on minulle parempi että olen yksin ja tähän tyydyin. Mutta kuinka ollakkaan sitten eräänä kyläily-iltana yhtäkkiä huomasinkin puolisoni seisovan edessäni ja tulin aivan kuin päähän lyötynä vakuuttuneeksi että tuossa on minulle apu elämääni.
Saa luottaa vahvasti ja varmasti että se puoliso-avun saa jos on Jumala näin hyväksi nähnyt. Kaiken tarpeellisen saamme omalla ajallaan.

Lue lisää

että Jumalan on mahdotonta antaa vl-naisille vl-miestä, kun ei ole mistä antaa.

pottukellari kirjoitti:

että Jumalan on mahdotonta antaa vl-naisille vl-miestä, kun ei ole mistä antaa.

Parhaat ovat menneet ja jäljelle jääneet ovat homoja, tyhmiä tai muuten vaan sellaisia nirsoilijoita joille kelpaa vain täydellinen missi.

Sulaaporssuli kirjoitti:

Kerroin tätä psalmiani vl-foorumilla viime vuonna ja sittemmin olen ollut sieltä bannattuna omasta pyynnöstäni, sillä olen niin syvästi haavoitettu ja traumatisoitunut tämän alla olevan kokemukseni tähden, etten voi kirjoittaa sillä ko. foorumilla enää:

"Mies itse ehdotti seurustelun aloittamista keväällä. Kihloihin meno
oli yllättävän nopea...siitä en viitsi kertoa miten ajatus siitä
syntyi, mutta sain käsityksen että miehestä oli niin siistiä näyttää
muille että hän tässä paukauttaa kihloihin. Ajattelematta miten vakava
asia se on. No, hän katuikin tätä tekoaan tomussa ja tuhkassa, sanoi
tehneensä anteeksiantamattoman virheen. Tosi loukkaavaa sekin. Antaa
ymmärtää että mä olen niin kelvoton ja huono nainen, että mun kans
kihloihin meno on viimeinen teko. Kihlausilmoitus julkaistiin
yhteisellä päätöksellä, hän maksoikin sen kulut.

Kihloihin mentyäni tuli puhetta häistä. Hänen sukulaisensakin
kyselivät niistä. Oli myös puhe, ettei seurustelua lihan himojen
tähden ole hyvä pitkittää liian kauas. Itse ehdotin esim. joulun
aikaa.

Päädyimme kuitenkin syksyyn. Järjestin häitä äitini avulla n.
kuukauden ajan. Kerittiin tehdä vaikka mitä. Mies aina puhelimitse
viestasi tyyliin että järjestä vain häitä jne. Eli ei ollut silloin
estämässä. Hän oli kuitenkin niin kaukana töissä, ettei sieltä käsin
voinut järjestelyihin konkreettisesti osallistua.
Miehen sukulaisetkin kyselivät astiastoista, kihlajaisten pidosta,
hääkoristelusta, kakuista, rieskoista. Miehen äiti jopa lupasi leipoa
rieskat. Suviseuroissa suunnittelin miehen kanssa häitä paljon,
kuuntelutin häämarssi-ehdotuksia, näytin hääkutsu-luonnosta ym. Samaan
aikaan miehen sukulaiset puhuivat pahaa ja olivat shokissa. En tiennyt
tästä mitään, järjestin häitä sinisilmäisenä. Jälkeenpäin kyllä olen
muistellut eri tilanteita, jotka vahvistavat sen, että pahaa puhuttiin
ja paljon.

No, myöhemmin kesällä tällä miehellä sitten tuli paniikki
sukulaistensa kanssa. He saivat tietää joitakin minussa olevia
heikkouksia ja suurissa tehokkuusvaatimuksissaan tekivät
johtopäätöksen, että olen kelvoton nainen tälle miehelle. Ja oli
mieskin kertonut kaikki asiani eteenpäin, äidilleen, siskoilleen,
veljilleen. Luottamusta ei ollut.
Tuntematta vahvuuksiani, tuntematta minua muutenkaan tarkemmin,
kysymättä minulta mitään he halusivat katkaista välit.

Sillä viikolla kun kaikki päättyi, kerkesin ostaa morsiuskankaat ja
hunnun. Myös vihkisormuksen kolmella timantilla. Kimpun tekokin oli
suunnitteilla ja sopimusta tehtiin tutun floristin kanssa. Kirkko oli
varattu, samoin RY:n toimitalon vuokraaminen. Servetit ostettu
pöytiin, pöytien koristelu oli suunnitteilla, ohjelmanumeroita,
bestman, kaaso sekä keittiön emäntä pyydetty. Ruuaksi piti olla
hirvikäristystä, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Hääkakkujen päällä
piti olla hilloja, ranualaisten poimimia. Tosin miehen äiti vaati
minua poimimaan hillat hääkakkuun.
Vihkipappikin kysyttiin, keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Oli
myös puhe "kuulutuksista". Miehen oli tarkoitus tulla tänne käymään
seurakunnan virastotalolla jne.
Mies valehteli viesteissään rakastavansa mua, hyväksyvänsä mut
sellaisena kuin olen, Luojan johtaneen meidät yhteen ja hän myös
vakuutteli useasti, että saan hänet.

Isäni oli silloin huonossa kunnossa ja hänen keuhkojaan tutkittiin.
Hän erittäin hengästyneenä ja tuskissaan kiipesi kirkon
portaat parvelle ja harjoitteli uruilla säestäen erästä erittäin
kaunista sellokappaletta jonka pikkuveljeni olisi soittanut
puolisoiksi julistamisen jälkeen. Isän oli tarkoitus myös soittaa
häämarssit.

Häät siis estettiin miehen suvun puolelta väkisin, neuvotteluvaraa ei
ollut. Ja mies sanoi että "petti" mua. Asioiden selvittely oli
erittäin myrkyistä, ylilyöntejä sattui tämän tästä sillä olin shokista
soikeana. En voi kammoksumatta muistella sitä aikaa. Pääasia on
kuitenkin, että selvisin siitä ajasta elävänä.

Soitin miehen äidille syksyllä. Hän puhui kuin papupata laskuuni 1 h
30 min. Hän loukkasi minua vaikka millä tavalla eikä pyytänyt
anteeksi. Hän keljuili että yleensä naiset laihtuvat kun rakastuvat.
Hän myös sanoi, että mies oli sanonut että oli se helpotus kun kaikki
päättyi. Ja tämä mies ei halunnut muuttaa kuulemma sinne missä minä asun. Miehen
äiti myös sanoi, että se ei ole lastenleikkiä ku lapsia syntyy. Siis
aliarvioi mut täysin, ajatteli että olen idiootti. Hän ei alkanut
myöskään toistelemaan niitä puheita mitä heidän kotonaan oli minusta
käyty. Hän myös sanoi että oli Jumalan tahto kun näin kävi, ja useaan
otteeseen toisteli miten helpottunut HÄN oli kun tässä kävi näin...ja
sanoi että tämä hänen poikansa on niin herkkä, ettei hän kestä
murheita ja taakkoja. En siis olisi tuonut miehen elämään mitään hyvää
heidän mielestään. Ja kummankin naimisissa ollessaan pitäisi käydä
töissä. Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa. Siis tosi törkeää keljuilua. Hän myös toisteli että nyt
tällä hänen pojallaan menee hyvin.

Hän sanoi että omaiseni pitävät minusta huolta. Ajatteli että olen
niin vammainen että olen melkein holhouksen alla.
Kuulin myös että hän oli sanonut että tälle pojalle pitää olla nainen
joka ei syö mielialalääkkeitä.
Olin niin järkyttynyt sen puhelun aikana, etten pystynyt tarpeeksi
tiukasti puolustamaan itseäni. Harmittelin jälkeenpäin kun en niin
tehnyt. Tämä miehen äiti myös naurahti välillä kevytmielisesti puhelun
aikana.

Olen varmasti näitä samoja asioita käynyt läpi ennenkin tähän
aiheeseen liittyen, mutta väkisinkin näitä vatkaa yhä uudelleen, kun
asioista kysytään.
Eräs palstalainen ilmaisi tyrmistyksensä yksärillä mulle nuuskun
arvelusta, että olisin yksin ollut viemässä miestä alttarille! Ja
tottakai tiedän ettei ketään voi pakottaa naimisiin väkisin, mutta
tässä tapauksessani oli törkeää huiputusta mua petkuttaa niin pitkälle!

*Nykytilanteeni: En syö enää mielialalääkkeitä, olen laihtunut yli 30 kiloa ja valmistun toiseen ammattiin. Viime suvareihin en voinut mennä sillä pelkäsin niin näkeväni tätä miestä ja hänen sukulaisiaan, ensi suvareihin menen vaikka puukkoja sataisi taivaasta.*

*Rakas isäni ei koskaan ehtinyt nähdä minua morsiamena. Se olisi ollut hänen yksi suurimpia haaveitaan. :( Rauha isän muistolle.*

Lue lisää

että säästyit sellaiselta joka olisi sulle ollut vielä pahempi vaihtoehto kuin nykyinen tilanteesi.

Kaikki mikä ei tapa, niin ne vahvistavat meitä!

voit ajatella kirjoitti:

että säästyit sellaiselta joka olisi sulle ollut vielä pahempi vaihtoehto kuin nykyinen tilanteesi.

Kaikki mikä ei tapa, niin ne vahvistavat meitä!

Olen vain katkera siitä, että jos se x-mies sitte saa jonku naisen ja mä olen ikuisesti yksin. Toivottavasti sille tulee sit tosi vaikee avioliitto!

Suklaaporssuli kirjoitti:

Olen vain katkera siitä, että jos se x-mies sitte saa jonku naisen ja mä olen ikuisesti yksin. Toivottavasti sille tulee sit tosi vaikee avioliitto!

tai avioliittoa ei ole olemassakaan; on vain suuria harhaluuloja toisten tai kuvitellun toisenlaisesta omasta "paremmasta" elämästä!

Suklaaporssuli kirjoitti:

Parhaat ovat menneet ja jäljelle jääneet ovat homoja, tyhmiä tai muuten vaan sellaisia nirsoilijoita joille kelpaa vain täydellinen missi.

Luin kirjoituksesi ja mun kävi sua kovasti sääliksi ja ihmetytti se mies, miten se voi tuollaista tehdä. Mutta tämä kommenttisi oli kyllä aika ala-arvoinen. Tunnen itseni lisäksi monta muutakin miestä jotka eivät ole homoja eivätkä erityisen tyhmiä eivätkä edes nirsoja, mutta kun "sitä oikeaa" ei vain ole tullut vastaan, niin yksin joutuu elämään. Ja mitä tarkoittaa tuo, että "parhaat ovat menneet"? Eikö jokaiselle se oma ole se paras?

tyhmäkö? kirjoitti:

Luin kirjoituksesi ja mun kävi sua kovasti sääliksi ja ihmetytti se mies, miten se voi tuollaista tehdä. Mutta tämä kommenttisi oli kyllä aika ala-arvoinen. Tunnen itseni lisäksi monta muutakin miestä jotka eivät ole homoja eivätkä erityisen tyhmiä eivätkä edes nirsoja, mutta kun "sitä oikeaa" ei vain ole tullut vastaan, niin yksin joutuu elämään. Ja mitä tarkoittaa tuo, että "parhaat ovat menneet"? Eikö jokaiselle se oma ole se paras?

Lue lisää

Mutta usein olen törmännyt miehiin joilla on naista kohtaan tähtitieteelliset vaatimukset. Katsoisivat edes peiliin...ovatko itse niin täydellisiä että on kanttia vaatia toiselta sitä.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Mutta usein olen törmännyt miehiin joilla on naista kohtaan tähtitieteelliset vaatimukset. Katsoisivat edes peiliin...ovatko itse niin täydellisiä että on kanttia vaatia toiselta sitä.

Lue lisää

Olen pannut saman asian merkille, ja ihmettelen sellaista ylimielistä käyttäytymistä. Joillakin tuntuu niinsanotusti pissa nousevan päähän kun on niinsanotusti (näennäisesti) varaa mistä valita... Sehän on surullinen tosiasia, että vapaita miehiä on vl-piireissä vähemmän kuin vapaita naisia. Silti jaksan uskoa, että Jumala antaa aviopuolison niille, joille se on tarkoitettu. Itse siis en ole naimisissa, ja ikää alkaa olla kyllä ihan riittävästi... Toivoani en ole vielä heittänyt, mutta yritän silti elää tätä hetkeä ja nauttia siitä mitä minulla on.

tyhmäkö? kirjoitti:

Olen pannut saman asian merkille, ja ihmettelen sellaista ylimielistä käyttäytymistä. Joillakin tuntuu niinsanotusti pissa nousevan päähän kun on niinsanotusti (näennäisesti) varaa mistä valita... Sehän on surullinen tosiasia, että vapaita miehiä on vl-piireissä vähemmän kuin vapaita naisia. Silti jaksan uskoa, että Jumala antaa aviopuolison niille, joille se on tarkoitettu. Itse siis en ole naimisissa, ja ikää alkaa olla kyllä ihan riittävästi... Toivoani en ole vielä heittänyt, mutta yritän silti elää tätä hetkeä ja nauttia siitä mitä minulla on.

Lue lisää

ettei ketä tahansa voi ottaa ilman rakkautta ja varmuutta siitä että tuossa se oikea on.

No, itse näkee unta sellaisesta fiiliksestä. Ei tämä sinkun osa aina tunnu niin raastavalta, mutta välillä tulee kausia että savu nousee korvista ja vähän vaikka mistä.

Suklaaporssuli kirjoitti:

ettei ketä tahansa voi ottaa ilman rakkautta ja varmuutta siitä että tuossa se oikea on.

No, itse näkee unta sellaisesta fiiliksestä. Ei tämä sinkun osa aina tunnu niin raastavalta, mutta välillä tulee kausia että savu nousee korvista ja vähän vaikka mistä.

Lue lisää

Voi olla, että jos jää sitä täydellistä varmuutta odottamaan, niin ei mene ikinä naimisiin, vaikka mahdollisuus olisikin... Tosin sitten kai se on varmaan niin tarkoitettukin.

Ei ole sinkun osa aina helppo meille miehillekään, mutta ehkä se on naisille vielä vaikeampi pala niellä. Ainakin omista havainnoistani ja tämän palstan kirjoituksista päätellen. Vai onkohan asian vaikeus sittenkin enemmän yksilöön kuin sukupuoleen sidottu, mene ja tiedä.

tyhmäkö? kirjoitti:

Voi olla, että jos jää sitä täydellistä varmuutta odottamaan, niin ei mene ikinä naimisiin, vaikka mahdollisuus olisikin... Tosin sitten kai se on varmaan niin tarkoitettukin.

Ei ole sinkun osa aina helppo meille miehillekään, mutta ehkä se on naisille vielä vaikeampi pala niellä. Ainakin omista havainnoistani ja tämän palstan kirjoituksista päätellen. Vai onkohan asian vaikeus sittenkin enemmän yksilöön kuin sukupuoleen sidottu, mene ja tiedä.

Lue lisää

Niin, ei aina kuulemma "tarvitse" olla 100% varma ja tulisesti rakastunut.

Yksilöstähän se on kiinni, miten sinkkuuden kokee.
Itse näen tilanteeni samana 10 vuodenkin päästä. Kirjoitan tänne palstalle edelleen ja kihisen raivosta. :(

Suklaaporssuli kirjoitti:

Niin, ei aina kuulemma "tarvitse" olla 100% varma ja tulisesti rakastunut.

Yksilöstähän se on kiinni, miten sinkkuuden kokee.
Itse näen tilanteeni samana 10 vuodenkin päästä. Kirjoitan tänne palstalle edelleen ja kihisen raivosta. :(

Lue lisää

Eli toukkaa ei enää ehkä synny, olen ryppyinen, katkeroitunut vain lisää, harmaantunut ja kulahtanut eukon ketku.
Ihanaa.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Eli toukkaa ei enää ehkä synny, olen ryppyinen, katkeroitunut vain lisää, harmaantunut ja kulahtanut eukon ketku.
Ihanaa.

Silloin ei miehen tarvis enää panikoida isosta lapsilauma-uhkasta kohdallani, mutta olen silloin entistä rumempikin, joten se toimii karkotteena.

Tuo "ihanaa"-kommentti on ironiaa. Vai sarkasmia, mitä lie.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Niin, ei aina kuulemma "tarvitse" olla 100% varma ja tulisesti rakastunut.

Yksilöstähän se on kiinni, miten sinkkuuden kokee.
Itse näen tilanteeni samana 10 vuodenkin päästä. Kirjoitan tänne palstalle edelleen ja kihisen raivosta. :(

Lue lisää

No ei kuulosta ruusuiselta sun tulevaisuus, jos noin ajattelet. Kannattaisiko yrittää olla vähän optimistisempi ja vaikkapa miettiä, mitä hyviä asioita elämässäsi on? Niitäkin löytyy varmasti paljon. Tuossa asiassa olen kyllä huono neuvomaan, koska itsellänikin on kovasti oppimista tyytyväisyyteen.

tyhmäkö? kirjoitti:

No ei kuulosta ruusuiselta sun tulevaisuus, jos noin ajattelet. Kannattaisiko yrittää olla vähän optimistisempi ja vaikkapa miettiä, mitä hyviä asioita elämässäsi on? Niitäkin löytyy varmasti paljon. Tuossa asiassa olen kyllä huono neuvomaan, koska itsellänikin on kovasti oppimista tyytyväisyyteen.

Lue lisää

Tässä ne on: Valtava määrä tavaraa ja rihkamaa, pyykinpesukone, tietokone, puntari, pirttikalusto, sohva, nojatuoli, lipasto...

Siinäpä ne.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Tässä ne on: Valtava määrä tavaraa ja rihkamaa, pyykinpesukone, tietokone, puntari, pirttikalusto, sohva, nojatuoli, lipasto...

Siinäpä ne.

Mietipä myös näitä faktoja:

- 43%:lla maapallon ihmisistä ei ole kunnollisia saniteettittiloja
- 18% ihmisistä on vailla puhdasta vettä
- 13% kärsii jatkuvaa nälkää
- 16% ei osaa lukea
- vain 7%:lla on toisen asteen koulutus
- 12%:lla on tietokone
- 3%:lla on internetyhteys
- 18% joutuu elämään alle 1 USD:lla / päivä.

Ja nuo olivat vain näitä materiaalisia asioita...

tyhmäkö? kirjoitti:

Mietipä myös näitä faktoja:

- 43%:lla maapallon ihmisistä ei ole kunnollisia saniteettittiloja
- 18% ihmisistä on vailla puhdasta vettä
- 13% kärsii jatkuvaa nälkää
- 16% ei osaa lukea
- vain 7%:lla on toisen asteen koulutus
- 12%:lla on tietokone
- 3%:lla on internetyhteys
- 18% joutuu elämään alle 1 USD:lla / päivä.

Ja nuo olivat vain näitä materiaalisia asioita...

Lue lisää

materia-asiat tohon.
Tietysti esim. läheiset on arvokkaimpia asioita kun ajatellaan ajallises mielessä. Ja fyysinen terveys vaikka nyt mielen puolelta vähän heittääkin...köh.

Kyllä sitä tietysti saa olla kiitollinen ajallisesta hyvinvoinnista, sitä en käy kiistämään.
Mutku mutku...haluais kumminki joskus elämänkumppanin. MUTKU se on liikaa pyydetty, näköjääns.

Suklaaporssuli kirjoitti:

materia-asiat tohon.
Tietysti esim. läheiset on arvokkaimpia asioita kun ajatellaan ajallises mielessä. Ja fyysinen terveys vaikka nyt mielen puolelta vähän heittääkin...köh.

Kyllä sitä tietysti saa olla kiitollinen ajallisesta hyvinvoinnista, sitä en käy kiistämään.
Mutku mutku...haluais kumminki joskus elämänkumppanin. MUTKU se on liikaa pyydetty, näköjääns.

Lue lisää

Joo, kyllä minä arvasin, että huumorilla ne tuohon laitoit, siksi itsekin luettelin lähinnä materiaalisia asioita, joissa me suomalaiset olemme kyllä etuoikeutettuja useimpiin maailman ihmisiin nähden.

Mutta nyt taidan lopettaa tämän keskustelun ja alkaa harkita nukkumaanmenoa. Hyvää jatkoa elämääsi, yritähän nauttia siitä, vaikka elämä ei aina olekaan niin helppoa. Minä lupaan kans yrittää :)

Sulaaporssuli kirjoitti:

Kerroin tätä psalmiani vl-foorumilla viime vuonna ja sittemmin olen ollut sieltä bannattuna omasta pyynnöstäni, sillä olen niin syvästi haavoitettu ja traumatisoitunut tämän alla olevan kokemukseni tähden, etten voi kirjoittaa sillä ko. foorumilla enää:

"Mies itse ehdotti seurustelun aloittamista keväällä. Kihloihin meno
oli yllättävän nopea...siitä en viitsi kertoa miten ajatus siitä
syntyi, mutta sain käsityksen että miehestä oli niin siistiä näyttää
muille että hän tässä paukauttaa kihloihin. Ajattelematta miten vakava
asia se on. No, hän katuikin tätä tekoaan tomussa ja tuhkassa, sanoi
tehneensä anteeksiantamattoman virheen. Tosi loukkaavaa sekin. Antaa
ymmärtää että mä olen niin kelvoton ja huono nainen, että mun kans
kihloihin meno on viimeinen teko. Kihlausilmoitus julkaistiin
yhteisellä päätöksellä, hän maksoikin sen kulut.

Kihloihin mentyäni tuli puhetta häistä. Hänen sukulaisensakin
kyselivät niistä. Oli myös puhe, ettei seurustelua lihan himojen
tähden ole hyvä pitkittää liian kauas. Itse ehdotin esim. joulun
aikaa.

Päädyimme kuitenkin syksyyn. Järjestin häitä äitini avulla n.
kuukauden ajan. Kerittiin tehdä vaikka mitä. Mies aina puhelimitse
viestasi tyyliin että järjestä vain häitä jne. Eli ei ollut silloin
estämässä. Hän oli kuitenkin niin kaukana töissä, ettei sieltä käsin
voinut järjestelyihin konkreettisesti osallistua.
Miehen sukulaisetkin kyselivät astiastoista, kihlajaisten pidosta,
hääkoristelusta, kakuista, rieskoista. Miehen äiti jopa lupasi leipoa
rieskat. Suviseuroissa suunnittelin miehen kanssa häitä paljon,
kuuntelutin häämarssi-ehdotuksia, näytin hääkutsu-luonnosta ym. Samaan
aikaan miehen sukulaiset puhuivat pahaa ja olivat shokissa. En tiennyt
tästä mitään, järjestin häitä sinisilmäisenä. Jälkeenpäin kyllä olen
muistellut eri tilanteita, jotka vahvistavat sen, että pahaa puhuttiin
ja paljon.

No, myöhemmin kesällä tällä miehellä sitten tuli paniikki
sukulaistensa kanssa. He saivat tietää joitakin minussa olevia
heikkouksia ja suurissa tehokkuusvaatimuksissaan tekivät
johtopäätöksen, että olen kelvoton nainen tälle miehelle. Ja oli
mieskin kertonut kaikki asiani eteenpäin, äidilleen, siskoilleen,
veljilleen. Luottamusta ei ollut.
Tuntematta vahvuuksiani, tuntematta minua muutenkaan tarkemmin,
kysymättä minulta mitään he halusivat katkaista välit.

Sillä viikolla kun kaikki päättyi, kerkesin ostaa morsiuskankaat ja
hunnun. Myös vihkisormuksen kolmella timantilla. Kimpun tekokin oli
suunnitteilla ja sopimusta tehtiin tutun floristin kanssa. Kirkko oli
varattu, samoin RY:n toimitalon vuokraaminen. Servetit ostettu
pöytiin, pöytien koristelu oli suunnitteilla, ohjelmanumeroita,
bestman, kaaso sekä keittiön emäntä pyydetty. Ruuaksi piti olla
hirvikäristystä, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Hääkakkujen päällä
piti olla hilloja, ranualaisten poimimia. Tosin miehen äiti vaati
minua poimimaan hillat hääkakkuun.
Vihkipappikin kysyttiin, keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Oli
myös puhe "kuulutuksista". Miehen oli tarkoitus tulla tänne käymään
seurakunnan virastotalolla jne.
Mies valehteli viesteissään rakastavansa mua, hyväksyvänsä mut
sellaisena kuin olen, Luojan johtaneen meidät yhteen ja hän myös
vakuutteli useasti, että saan hänet.

Isäni oli silloin huonossa kunnossa ja hänen keuhkojaan tutkittiin.
Hän erittäin hengästyneenä ja tuskissaan kiipesi kirkon
portaat parvelle ja harjoitteli uruilla säestäen erästä erittäin
kaunista sellokappaletta jonka pikkuveljeni olisi soittanut
puolisoiksi julistamisen jälkeen. Isän oli tarkoitus myös soittaa
häämarssit.

Häät siis estettiin miehen suvun puolelta väkisin, neuvotteluvaraa ei
ollut. Ja mies sanoi että "petti" mua. Asioiden selvittely oli
erittäin myrkyistä, ylilyöntejä sattui tämän tästä sillä olin shokista
soikeana. En voi kammoksumatta muistella sitä aikaa. Pääasia on
kuitenkin, että selvisin siitä ajasta elävänä.

Soitin miehen äidille syksyllä. Hän puhui kuin papupata laskuuni 1 h
30 min. Hän loukkasi minua vaikka millä tavalla eikä pyytänyt
anteeksi. Hän keljuili että yleensä naiset laihtuvat kun rakastuvat.
Hän myös sanoi, että mies oli sanonut että oli se helpotus kun kaikki
päättyi. Ja tämä mies ei halunnut muuttaa kuulemma sinne missä minä asun. Miehen
äiti myös sanoi, että se ei ole lastenleikkiä ku lapsia syntyy. Siis
aliarvioi mut täysin, ajatteli että olen idiootti. Hän ei alkanut
myöskään toistelemaan niitä puheita mitä heidän kotonaan oli minusta
käyty. Hän myös sanoi että oli Jumalan tahto kun näin kävi, ja useaan
otteeseen toisteli miten helpottunut HÄN oli kun tässä kävi näin...ja
sanoi että tämä hänen poikansa on niin herkkä, ettei hän kestä
murheita ja taakkoja. En siis olisi tuonut miehen elämään mitään hyvää
heidän mielestään. Ja kummankin naimisissa ollessaan pitäisi käydä
töissä. Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa. Siis tosi törkeää keljuilua. Hän myös toisteli että nyt
tällä hänen pojallaan menee hyvin.

Hän sanoi että omaiseni pitävät minusta huolta. Ajatteli että olen
niin vammainen että olen melkein holhouksen alla.
Kuulin myös että hän oli sanonut että tälle pojalle pitää olla nainen
joka ei syö mielialalääkkeitä.
Olin niin järkyttynyt sen puhelun aikana, etten pystynyt tarpeeksi
tiukasti puolustamaan itseäni. Harmittelin jälkeenpäin kun en niin
tehnyt. Tämä miehen äiti myös naurahti välillä kevytmielisesti puhelun
aikana.

Olen varmasti näitä samoja asioita käynyt läpi ennenkin tähän
aiheeseen liittyen, mutta väkisinkin näitä vatkaa yhä uudelleen, kun
asioista kysytään.
Eräs palstalainen ilmaisi tyrmistyksensä yksärillä mulle nuuskun
arvelusta, että olisin yksin ollut viemässä miestä alttarille! Ja
tottakai tiedän ettei ketään voi pakottaa naimisiin väkisin, mutta
tässä tapauksessani oli törkeää huiputusta mua petkuttaa niin pitkälle!

*Nykytilanteeni: En syö enää mielialalääkkeitä, olen laihtunut yli 30 kiloa ja valmistun toiseen ammattiin. Viime suvareihin en voinut mennä sillä pelkäsin niin näkeväni tätä miestä ja hänen sukulaisiaan, ensi suvareihin menen vaikka puukkoja sataisi taivaasta.*

*Rakas isäni ei koskaan ehtinyt nähdä minua morsiamena. Se olisi ollut hänen yksi suurimpia haaveitaan. :( Rauha isän muistolle.*

Lue lisää

Halauksia ja voimia roppakaupalla Sinulle! Kovia olet joutunut kokemaan... ;(
Muista, että Jumalalla on silti meille jokasielle hyvä suunnitelma, joka on niin paljon parempi kuin mitä itse voisimme suunnitella. Hänellä riittää luovuutta ja ihania ideoita :)

Onneksi säästyit menemästä moisen nilviäisen kanssa naimisiin. Vaikka tarinasi oli truamaattinen, paljon pahempaa olisi ollut joutua elämään tuollaisen miehen (ja suvun) kanssa... Huh! Et ole menettänyt mitään korvaamatonta hänessä.

Itsekin olen kokenut paljon pahaa ja joutunut moneen kertaan hylätyksi. Jos arvioisin koko miessukupuolta niiden kauheiden ja traumaattisten kokemusten perusteella, ajattelisin kaikkien miesten olevan petoja ja psykopaatteja : ) Onneksi aivan toisenlaisiakin miehiä - ihania, reiluja ja aitoja - on olemassa, niitä jotka osaavat arvostaa naista ihmisenä...

On helppo katkeroitua, kun on kokenut paljon pahaa, mutta ainoa keino olla todella vapaa kiusaajista on antaa näille anteeksi, ja jättää heidät Jumalan käsiin...
'Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät'. Useimmiten ihmiset eivät todella tajua, mitä tekevät. Älä anna ihmisten myrkyttää mieltäsi, vaan luovuta heidät ainoan Oikean Tuomarin haltuun. VIha vain ruokkii lisää kaunaa ja katkeruutta.

Olin ennen vl-liikkeessä, ja olen kiitollinen siitä, että Jumala johdatti minut nuorena sieltä pois... ja pääsin kokemaan Jumalan aitoa rakkautta ja huolenpitoa. Jumala todella on hyvä ja haluaa siunata, mutta Hän haluaa olla se tärkein ja keskeisin sydämessäsi.
Hänessä on kaikki hyvä ja tulevaisuuden toivo :)
Siunauksia ja voimia elämään, olet Isälle rakas...!

Suklaaporssuli kirjoitti:

Koska olen tullut elämäni aikana usean vl miehen ja jopa vl suvun hylkäämäksi, on käytäntö se, että mulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kuoleman odotus, koska uskoa en halua jättää enkä ottaa ei-vl-miestä.

Tosi hauskaa joo.

Lue lisää

vaikka lähtee sellaisesta uskonyhteisöstä, jonka hylkäämäksi on jo joutunut. Ei Jumala ole niin julma, että kysyy vanhoillislestadiolaisliikkeen jäsenyyttä kuolinhetkellä ja sen perusteella valitsee, kenet heivataan helvettiin ja kenet ei. Tällä perusteella helvetissä kiehuisi lukuisia hartaasti uskoneita ihmisiä. Älä jätä uskoasi, mutta salli itsellesi vapaus hakea vähän laajemmalta alueelta puolisoa. Ei sen tarvitse olla vl. Ei todellakaan!

Sulaaporssuli kirjoitti:

Kerroin tätä psalmiani vl-foorumilla viime vuonna ja sittemmin olen ollut sieltä bannattuna omasta pyynnöstäni, sillä olen niin syvästi haavoitettu ja traumatisoitunut tämän alla olevan kokemukseni tähden, etten voi kirjoittaa sillä ko. foorumilla enää:

"Mies itse ehdotti seurustelun aloittamista keväällä. Kihloihin meno
oli yllättävän nopea...siitä en viitsi kertoa miten ajatus siitä
syntyi, mutta sain käsityksen että miehestä oli niin siistiä näyttää
muille että hän tässä paukauttaa kihloihin. Ajattelematta miten vakava
asia se on. No, hän katuikin tätä tekoaan tomussa ja tuhkassa, sanoi
tehneensä anteeksiantamattoman virheen. Tosi loukkaavaa sekin. Antaa
ymmärtää että mä olen niin kelvoton ja huono nainen, että mun kans
kihloihin meno on viimeinen teko. Kihlausilmoitus julkaistiin
yhteisellä päätöksellä, hän maksoikin sen kulut.

Kihloihin mentyäni tuli puhetta häistä. Hänen sukulaisensakin
kyselivät niistä. Oli myös puhe, ettei seurustelua lihan himojen
tähden ole hyvä pitkittää liian kauas. Itse ehdotin esim. joulun
aikaa.

Päädyimme kuitenkin syksyyn. Järjestin häitä äitini avulla n.
kuukauden ajan. Kerittiin tehdä vaikka mitä. Mies aina puhelimitse
viestasi tyyliin että järjestä vain häitä jne. Eli ei ollut silloin
estämässä. Hän oli kuitenkin niin kaukana töissä, ettei sieltä käsin
voinut järjestelyihin konkreettisesti osallistua.
Miehen sukulaisetkin kyselivät astiastoista, kihlajaisten pidosta,
hääkoristelusta, kakuista, rieskoista. Miehen äiti jopa lupasi leipoa
rieskat. Suviseuroissa suunnittelin miehen kanssa häitä paljon,
kuuntelutin häämarssi-ehdotuksia, näytin hääkutsu-luonnosta ym. Samaan
aikaan miehen sukulaiset puhuivat pahaa ja olivat shokissa. En tiennyt
tästä mitään, järjestin häitä sinisilmäisenä. Jälkeenpäin kyllä olen
muistellut eri tilanteita, jotka vahvistavat sen, että pahaa puhuttiin
ja paljon.

No, myöhemmin kesällä tällä miehellä sitten tuli paniikki
sukulaistensa kanssa. He saivat tietää joitakin minussa olevia
heikkouksia ja suurissa tehokkuusvaatimuksissaan tekivät
johtopäätöksen, että olen kelvoton nainen tälle miehelle. Ja oli
mieskin kertonut kaikki asiani eteenpäin, äidilleen, siskoilleen,
veljilleen. Luottamusta ei ollut.
Tuntematta vahvuuksiani, tuntematta minua muutenkaan tarkemmin,
kysymättä minulta mitään he halusivat katkaista välit.

Sillä viikolla kun kaikki päättyi, kerkesin ostaa morsiuskankaat ja
hunnun. Myös vihkisormuksen kolmella timantilla. Kimpun tekokin oli
suunnitteilla ja sopimusta tehtiin tutun floristin kanssa. Kirkko oli
varattu, samoin RY:n toimitalon vuokraaminen. Servetit ostettu
pöytiin, pöytien koristelu oli suunnitteilla, ohjelmanumeroita,
bestman, kaaso sekä keittiön emäntä pyydetty. Ruuaksi piti olla
hirvikäristystä, jälkiruuaksi mansikkakiisseliä. Hääkakkujen päällä
piti olla hilloja, ranualaisten poimimia. Tosin miehen äiti vaati
minua poimimaan hillat hääkakkuun.
Vihkipappikin kysyttiin, keskustelin hänen kanssaan puhelimessa. Oli
myös puhe "kuulutuksista". Miehen oli tarkoitus tulla tänne käymään
seurakunnan virastotalolla jne.
Mies valehteli viesteissään rakastavansa mua, hyväksyvänsä mut
sellaisena kuin olen, Luojan johtaneen meidät yhteen ja hän myös
vakuutteli useasti, että saan hänet.

Isäni oli silloin huonossa kunnossa ja hänen keuhkojaan tutkittiin.
Hän erittäin hengästyneenä ja tuskissaan kiipesi kirkon
portaat parvelle ja harjoitteli uruilla säestäen erästä erittäin
kaunista sellokappaletta jonka pikkuveljeni olisi soittanut
puolisoiksi julistamisen jälkeen. Isän oli tarkoitus myös soittaa
häämarssit.

Häät siis estettiin miehen suvun puolelta väkisin, neuvotteluvaraa ei
ollut. Ja mies sanoi että "petti" mua. Asioiden selvittely oli
erittäin myrkyistä, ylilyöntejä sattui tämän tästä sillä olin shokista
soikeana. En voi kammoksumatta muistella sitä aikaa. Pääasia on
kuitenkin, että selvisin siitä ajasta elävänä.

Soitin miehen äidille syksyllä. Hän puhui kuin papupata laskuuni 1 h
30 min. Hän loukkasi minua vaikka millä tavalla eikä pyytänyt
anteeksi. Hän keljuili että yleensä naiset laihtuvat kun rakastuvat.
Hän myös sanoi, että mies oli sanonut että oli se helpotus kun kaikki
päättyi. Ja tämä mies ei halunnut muuttaa kuulemma sinne missä minä asun. Miehen
äiti myös sanoi, että se ei ole lastenleikkiä ku lapsia syntyy. Siis
aliarvioi mut täysin, ajatteli että olen idiootti. Hän ei alkanut
myöskään toistelemaan niitä puheita mitä heidän kotonaan oli minusta
käyty. Hän myös sanoi että oli Jumalan tahto kun näin kävi, ja useaan
otteeseen toisteli miten helpottunut HÄN oli kun tässä kävi näin...ja
sanoi että tämä hänen poikansa on niin herkkä, ettei hän kestä
murheita ja taakkoja. En siis olisi tuonut miehen elämään mitään hyvää
heidän mielestään. Ja kummankin naimisissa ollessaan pitäisi käydä
töissä. Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa. Siis tosi törkeää keljuilua. Hän myös toisteli että nyt
tällä hänen pojallaan menee hyvin.

Hän sanoi että omaiseni pitävät minusta huolta. Ajatteli että olen
niin vammainen että olen melkein holhouksen alla.
Kuulin myös että hän oli sanonut että tälle pojalle pitää olla nainen
joka ei syö mielialalääkkeitä.
Olin niin järkyttynyt sen puhelun aikana, etten pystynyt tarpeeksi
tiukasti puolustamaan itseäni. Harmittelin jälkeenpäin kun en niin
tehnyt. Tämä miehen äiti myös naurahti välillä kevytmielisesti puhelun
aikana.

Olen varmasti näitä samoja asioita käynyt läpi ennenkin tähän
aiheeseen liittyen, mutta väkisinkin näitä vatkaa yhä uudelleen, kun
asioista kysytään.
Eräs palstalainen ilmaisi tyrmistyksensä yksärillä mulle nuuskun
arvelusta, että olisin yksin ollut viemässä miestä alttarille! Ja
tottakai tiedän ettei ketään voi pakottaa naimisiin väkisin, mutta
tässä tapauksessani oli törkeää huiputusta mua petkuttaa niin pitkälle!

*Nykytilanteeni: En syö enää mielialalääkkeitä, olen laihtunut yli 30 kiloa ja valmistun toiseen ammattiin. Viime suvareihin en voinut mennä sillä pelkäsin niin näkeväni tätä miestä ja hänen sukulaisiaan, ensi suvareihin menen vaikka puukkoja sataisi taivaasta.*

*Rakas isäni ei koskaan ehtinyt nähdä minua morsiamena. Se olisi ollut hänen yksi suurimpia haaveitaan. :( Rauha isän muistolle.*

Lue lisää

Olet kokenut vaikeita. Toivon sulle parasta! Harmi, että seurustelukumppanisi oli noin piru, että kehtas ketkuttaa sua noin pahasti. Voiko tuollainen olla edes uskovainenkaan?
Miksi juuri vanhoillislestadiolaisuudessa tällaisia on paljon. Saatetaan valehdella päin naamaa ja ollaan niin pyhimyksiä, ettei tosikaan. Toivon, että löytäisit jostain muualta paremman miehen, johon voi luottaa. Olen itse huomannut kaksinaismoralismia vl-liikkeessä ja itse rehellisenä ihmisenä halusin lähteä liikkeestä. Minuakin on huijattu aika katkerasti, mutta kuitenkaan noin kovasti, kuin sua. Tsemppiä elämään, kyllä sua tarvitaan!

Sanotaan aina että yksinäistä jumalanlasta ei ole ja kaikilla on saattomies. Itsellä ei ole vl ystäviä ja saattomieskin on äiti...ei siis perheen ulkopuoliselle tai ystävälle voi avautua synneistään. Hehkeää.

Haluaisin muuttaa täältä pois, missä asun, mutta tuskinpa tilanne kovin parempi muuallakaan olisi. Epäilenpä.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Sanotaan aina että yksinäistä jumalanlasta ei ole ja kaikilla on saattomies. Itsellä ei ole vl ystäviä ja saattomieskin on äiti...ei siis perheen ulkopuoliselle tai ystävälle voi avautua synneistään. Hehkeää.

Haluaisin muuttaa täältä pois, missä asun, mutta tuskinpa tilanne kovin parempi muuallakaan olisi. Epäilenpä.

Lue lisää

Ei voi muuta kuin kauhistella, miten kamalia ihmisiä voi maailmassa olla! Voimia sinulle, suklaaporssuli todella paljon! Voihan olla, että tuollaisen miehen kanssa se avioelämäkään ei mitään ihanaa olisi ollut, jos hän joskus menee naimisiin niin voit sääliä kumppaniaan, miten kamalan miehen on saanut.

vieraampi kirjoitti:

Ei voi muuta kuin kauhistella, miten kamalia ihmisiä voi maailmassa olla! Voimia sinulle, suklaaporssuli todella paljon! Voihan olla, että tuollaisen miehen kanssa se avioelämäkään ei mitään ihanaa olisi ollut, jos hän joskus menee naimisiin niin voit sääliä kumppaniaan, miten kamalan miehen on saanut.

Lue lisää

He kulkevat vielä uskovaisen nimellä ja ovat sellaisia perkeleitä. En käsitä.

vieraampi kirjoitti:

Ei voi muuta kuin kauhistella, miten kamalia ihmisiä voi maailmassa olla! Voimia sinulle, suklaaporssuli todella paljon! Voihan olla, että tuollaisen miehen kanssa se avioelämäkään ei mitään ihanaa olisi ollut, jos hän joskus menee naimisiin niin voit sääliä kumppaniaan, miten kamalan miehen on saanut.

Lue lisää

aina että "sääli on sairautta"!

vieraampi kirjoitti:

Ei voi muuta kuin kauhistella, miten kamalia ihmisiä voi maailmassa olla! Voimia sinulle, suklaaporssuli todella paljon! Voihan olla, että tuollaisen miehen kanssa se avioelämäkään ei mitään ihanaa olisi ollut, jos hän joskus menee naimisiin niin voit sääliä kumppaniaan, miten kamalan miehen on saanut.

Lue lisää

Se häiden peruminen ja paskat silmille oli niin kova kokemus, että olin täysin valmis kuolemaan. Toivoin auton ajavan päälleni. Sellaista kokemusta en toivo kenellekään, paitsi sille x-"sulholle" tai jollekin hänen sisarukselleen.

Suklaaporssuli kirjoitti:

He kulkevat vielä uskovaisen nimellä ja ovat sellaisia perkeleitä. En käsitä.

armollinen mieli?
Kannattaisi olla kiitollinen omasta elämästä, joka on saanut lahjaksi!

sulla kirjoitti:

armollinen mieli?
Kannattaisi olla kiitollinen omasta elämästä, joka on saanut lahjaksi!

Ei ollut, pätkääkään.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Ei ollut, pätkääkään.

niitä x-miehen sukulaisia...
"Sukulaisdemoni"-ilmaus on aika voimakas, kömpelökin. Sori. :S

Suklaaporssuli kirjoitti:

Ei ollut, pätkääkään.

omassa liemessäsi olet ja ketään muuta et voi syyttää kuin itseäsi!

pois vaan kirjoitti:

omassa liemessäsi olet ja ketään muuta et voi syyttää kuin itseäsi!

Kaikki olikin mun syytä? Kukakohan ketkale siellä mulle vinkuu? No, ehkä en halua tietää.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Kaikki olikin mun syytä? Kukakohan ketkale siellä mulle vinkuu? No, ehkä en halua tietää.

että syyt omaa pahaanoloon tulee löytää vain ja ainoastaan omasta itsestään, niin tästä voi sitten alkaa parantuminen parempaan elämään.
Jos sulle joku ei ole ystävällinen ja avulias, niin silloin sinä itse et ole ollut tuota samaa tuolle ihmiselle. Eli syy on sinussa. Tässäkin asiassa pätee sääntö: niin metsä vastaa kuin on sinne huutanut!

Kun teet hyvää, saat myös hyvää!
Ja paha voitetaan hyvällä!

terv. nim. "yritän olla" ystäväsi ("tunnen sinut" vain näiden sun tekstin perusteella - en muuten)

on aina kirjoitti:

että syyt omaa pahaanoloon tulee löytää vain ja ainoastaan omasta itsestään, niin tästä voi sitten alkaa parantuminen parempaan elämään.
Jos sulle joku ei ole ystävällinen ja avulias, niin silloin sinä itse et ole ollut tuota samaa tuolle ihmiselle. Eli syy on sinussa. Tässäkin asiassa pätee sääntö: niin metsä vastaa kuin on sinne huutanut!

Kun teet hyvää, saat myös hyvää!
Ja paha voitetaan hyvällä!

terv. nim. "yritän olla" ystäväsi ("tunnen sinut" vain näiden sun tekstin perusteella - en muuten)

Lue lisää

Jos joku kohtelee mua törkeesti niin kiitänkö häntä että kiva kun löit mua? En käsitä noita sun ihme teorioitas. Pidä pääs mieluummin kiinni.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Jos joku kohtelee mua törkeesti niin kiitänkö häntä että kiva kun löit mua? En käsitä noita sun ihme teorioitas. Pidä pääs mieluummin kiinni.

sä osaat ja arvasitkin oikein miten sun tulee menetellä eli sun tulee nimenomaan kiittää saamastasi palveluksesta. Näin kokoat hiiliä hänen päänsä päälle!

on aina kirjoitti:

että syyt omaa pahaanoloon tulee löytää vain ja ainoastaan omasta itsestään, niin tästä voi sitten alkaa parantuminen parempaan elämään.
Jos sulle joku ei ole ystävällinen ja avulias, niin silloin sinä itse et ole ollut tuota samaa tuolle ihmiselle. Eli syy on sinussa. Tässäkin asiassa pätee sääntö: niin metsä vastaa kuin on sinne huutanut!

Kun teet hyvää, saat myös hyvää!
Ja paha voitetaan hyvällä!

terv. nim. "yritän olla" ystäväsi ("tunnen sinut" vain näiden sun tekstin perusteella - en muuten)

Lue lisää

voisi masentuneelle vastata.
Ainakin mun kohdalla on ollut
niin, että jos jokin ei ole onnistunut,
olen syyttänyt aina itseäni.
Ja masentunut entistä enemmän.

Tosin, masennustakin on monenlaista.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Se häiden peruminen ja paskat silmille oli niin kova kokemus, että olin täysin valmis kuolemaan. Toivoin auton ajavan päälleni. Sellaista kokemusta en toivo kenellekään, paitsi sille x-"sulholle" tai jollekin hänen sisarukselleen.

Lue lisää

olisikohan teidän liittonne ollut onnellinen, jos exäsi oli tuollainen mamman poika? Ei varmasti!
Mamma olisi määrännyt kaikesta, ja poika totellut. Ehkä sitten olisit ollut vasta sinä.

Kiitä hyvä ihminen onneasi, ettet tuohon loukkuun joutunut!

Suklaaporssuli kirjoitti:

He kulkevat vielä uskovaisen nimellä ja ovat sellaisia perkeleitä. En käsitä.

Näitä on kyllä, jotka kulkevat uskovaisten nimellä saadakseen vain itselleen etuja. Ne jos jotku ovat todellisia perkeleitä.

Perunaa suklaakastikkeella.

Avioliitto-asiat ovat ikuisuus-asioita.

Suklaaporssuli kirjoitti:

Perunaa suklaakastikkeella.

Avioliitto-asiat ovat ikuisuus-asioita.

ku oot muuten niin järkevä,mikset jätä sitä kirottua liikettä?mitä hyvää oot sieltä saanu?

Ei ne ole saatanasta kenenkään uskonsuunnan opit eivätkä saarnat, vaan enemmän tai vähemmän jumalallisia. Vivahde-eroja, sanokaamme niin ja erilaisia tulkintoja.
Sinä elä höpötä mistään saatanasta, kun et tiedä Jumalasta tai uskonnoistakaan paljon mitään, mitä nyt matkit Meleperiä ja huutelet samassa kuorossa muiden vähemmän tietävien kanssa.

Vl-seurapuheet ovat yksitoikkoisia, mutta ei ne sentään saatanasta ole. Tuo on jo hävytöntä sanoa noin, todella loukkaavaa.
Mitäå sinä tiedät lestadiolaisista, kun et ole koskaan käynyt seuroissa.
Tietämyksesi perustuu vain tämän palstan fiktioihin.

"Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa."

Tästä päättelen, että ko. miesehdokas ei ole henkisesti täysin tasapainoinen, joten äiti saattaakin olla oikeassa poikansa suhteen. Outoa on tuokin häiden tuohon pisteeseen päästäminen ja sitten ympäripyörähdys. Sinun onnesi, että näin kävikin?

näein, että kirjoitti:

"Ja mitä siitä tulisi jos kumpikin vuorotellen olisi
psyk.hoidossa."

Tästä päättelen, että ko. miesehdokas ei ole henkisesti täysin tasapainoinen, joten äiti saattaakin olla oikeassa poikansa suhteen. Outoa on tuokin häiden tuohon pisteeseen päästäminen ja sitten ympäripyörähdys. Sinun onnesi, että näin kävikin?

Lue lisää

Kenties Suklis tosiasiassa pelastui vielä pahemmasta. Sen ketkun sukulaiset olisivat kaiketi jatkuvasti olleet määräilemässä ja haukkumassa. Ikävää, että he epärehellisesti antoivat valmistelujen mennä loppusuoralle saakka. Ehkä sittenkin kertarytinä oli parempi kuin vuosikymmeniä kestävä kitinä.

pienempi paha kirjoitti:

Kenties Suklis tosiasiassa pelastui vielä pahemmasta. Sen ketkun sukulaiset olisivat kaiketi jatkuvasti olleet määräilemässä ja haukkumassa. Ikävää, että he epärehellisesti antoivat valmistelujen mennä loppusuoralle saakka. Ehkä sittenkin kertarytinä oli parempi kuin vuosikymmeniä kestävä kitinä.

Lue lisää

Ajattelepa Suklis, jos olisitkin edennyt naimisiin asti tämän nilviäisen kanssa? Siinä nyt olisit kunnes kuolema teidät erottaa, vetäisit avutonta miehenkuvatusta perässäsi läpi elämän.

Tuollainen joka äitinsä panee kihlaustaankin purkamaan! Itsensä sen olisi pitänyt sinun kanssa asiat selvitellä. Ja kovin on ollut vetämätön niihin häävalmisteluihin osallistuminenkin. Morsian saa yksin suunnitella, ja ostaa jopa sormuksenkin itse.

Saisit panna kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiittää Jumalaa kun varjeli sinut onnettomalta avioliitolta.

sukliskin jättää!!vois löytää elämästään vaik mitä.

tajuispa kirjoitti:

sukliskin jättää!!vois löytää elämästään vaik mitä.

mutta en mä ainakaan. Se haavojen nuoleminen saattaa tunta vielä raskaammalta jos lähtee liian liukkaille jäille.

uskoo ken haluaa kirjoitti:

mutta en mä ainakaan. Se haavojen nuoleminen saattaa tunta vielä raskaammalta jos lähtee liian liukkaille jäille.

puhumaan nähin halventavasti ja vielä yleisesti.
Mikä onkaan sydämesi tila!?

Epäilyksiä voi olla, mutta alentua näitten parjaajien kanssa samaan joukkoon, siitä ei hyvä seuraa, usko tai älä!

Yritä nyt jo panna jarrut päälle ja ryhdistäytyä!
Muuten tästä ei hyvä seuraa.

ja seurpuheistakin kirjoitti:

puhumaan nähin halventavasti ja vielä yleisesti.
Mikä onkaan sydämesi tila!?

Epäilyksiä voi olla, mutta alentua näitten parjaajien kanssa samaan joukkoon, siitä ei hyvä seuraa, usko tai älä!

Yritä nyt jo panna jarrut päälle ja ryhdistäytyä!
Muuten tästä ei hyvä seuraa.

Lue lisää

jo vuosia. En arvostele puheiden hengellistä antia, mutta perheelliset puhujat useinmiten huomioivat vain perheelliset ja muita ei tavallaan ole olemassa.
Eilinen puhujakin on perheellinen. Hän sentään kuitenkin huomioi sinkut mutta kuitenkin enemmän korosti sitä miten puolisoa saa rukoilla jne.

Tarpeeksi ei puhuta siitä, miten vaikea asia perheettömyyskin monille on ja se on oikeasti risti. Mulle ei riitä kerran vuodessa sanottu vakuuttelu että olen yhtän arvokas kuin avioliitossa elävät...sillä tiedän, että asia ei käytännössä ole kuitenkaan niin.
Ainakaan en saa päänsilitystä niin paljon kuin he, en läheskään.
Ja keskusteluiltaa ei tule vaikka olen sitä vuosikausia ruinannut.
Kohta on täällä taas "aviopuolioiden virkistysilta".
Sinkut ja lesket eivät virkistystä ja tukea tarvitse, näköjään.