Seurattuani hiukan Bavariasta ja muiden eturivin valmistajista käytävää keskustelua, joka sivusi mm. kölin kiinnitystä, en malta olla kysäisemättä mielipiteitänne. Pitkäköliset veneet hävisi markkinoilta lähes täysin 80-luvulla.
Onko kuluttajat kruisailun parissa tänä päivänä niin urheilullisuutta, nousukykyä ja nopeutta vaativia että (lähes) kaikki valmistajat tuovat markkinoille enää syviä/bulbilla varustettuja eväkölejä? Vai onko se mielestänne trendi tai valmistus vai kustannuskysymys?
Luulisi maailman vaativin saaristomme suosivan kruisereihin pitkää köliä edelleen. Olettaa tietenkin saattaa ettei kukaan kokenut seilori nojaa kiveen, edes valkoisilla vesillä - tilannettahan ei saa syntyä, vaan syntyy kuitenkin.
Mielenkiintoisia kommentteja kehiin.
- Ensi kauden avovesiä odottaen - .. kunhan nyt ensiksi jäätyisi :)
Onko kuluttajat kruisailun parissa tänä päivänä niin urheilullisuutta, nousukykyä ja nopeutta vaativia että (lähes) kaikki valmistajat tuovat markkinoille enää syviä/bulbilla varustettuja eväkölejä? Vai onko se mielestänne trendi tai valmistus vai kustannuskysymys?
Luulisi maailman vaativin saaristomme suosivan kruisereihin pitkää köliä edelleen. Olettaa tietenkin saattaa ettei kukaan kokenut seilori nojaa kiveen, edes valkoisilla vesillä - tilannettahan ei saa syntyä, vaan syntyy kuitenkin.
Mielenkiintoisia kommentteja kehiin.
- Ensi kauden avovesiä odottaen - .. kunhan nyt ensiksi jäätyisi :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
....kölejä löytyy vielä ainakin Englannista, Hollannista ja Taiwanista, siis uusienkin veneiden alta!
Aika mielenkiintoinen kysymys tosiaan. Tulee mieleen kolme seikkaa, jotka ehkä puoltavat eväköliä: Suorituskyky, käsiteltävyys satamassa ja valmistuskustannukset.
Monet lehdet arvioivat veneitä aika pitkälle suorituskyvyn mukaan, jolloin eväköli vetää pitemmän korren. Merikelpoisuutta ja turvallisuutta on kai aika vaikea arvoida objektiivisti, mutta nopeusmittari on ehdoton.
Meri pysyy, mutta satamat muuttuvat yhä ahtaammiksi, jolloin eväkölisen ketteryys on selvä etu. Lisäksi luulisi, että pitkäkölinen voi pehmeän pohjakosketuksen sattuessa juuttua pohjaan tosi lujasti (juutuin kerran Inkoon satamassa pohjasaveen, ja kyllä eväkölikin pureutui niin lujasti ettei ollut toivoa päästä irti omin voimin).
Luulen kuitenkin, että tärkein syy on taloudellinen ja tuotannollinen. Eväköli tulee kiinnityksineen halvemmaksi ja tuotannon helpottamiseksi vene voi olla kokoonpanossa ilman köliä, jolloin koko sisustuksen ja varustelun tekeminen helpottuu ja vene on kevyempi liikutella.
Kesällä velipoika väisti merikortissakin näkyvää kiveä, mutta se paljastuikin harvinaisen laaja-alaiseksi karikoksi ja seuraavaksi rysähti. Onneksi kaikki purjeet nostamalla paatti kallistui sen verran, että hissukseen kolisteltiin kivestä yli.
Tässä tapauksessa kiitimme onneamme paitsi siitä, ettemme juuttuneet kiinni, myös siitä, että paatti oli pitkäkölinen. Muuten olisi voinut tulla pahaakin jälkeä, nyt selviää pienehköllä kölin etureunan gelcoatin paikkailulla.
Suomen saaristoon pitkäkölinen on tosiaankin omiaan, en tiedä uskaltaisinko väyliltä paljoa poiketa jos alla olisi liki parimetrinen evä. Monta kaunista ja rauhallista luonnonsatamaa on tullut löydettyä. Eikä tuo pitkä köli nyt satamissakaan järin hankala manööveerattava ole, vaikka meillä (Albin Vega) on vielä potkuri peräsimen takapuolella eli teoriassa kaikkein hankalin yhdistelmä.
Harmi vain että useimmat pitkäköliset kuten meidänkin on toteutettu niin, että köli on yhtä rungon kanssa ja siis lasikuitua pinnaltaan. Rungon alle pultattu iso rautamötti mallia kansanvene olisi varmasti kestävin ratkaisu, kun ei täytyisi kolhujen sattuessa tehdä minkään sortin lasikuitutyötä. Vaan innostaisiko tämmöinen jo vallan uhkarohkeaan purjehdustapaan ja kölin käyttöön kaikuluotaimena, en tiedä... :)
Taittoköli a la Guyline 822 yhdistää kai molempien hyviä puolia? Taittuu karilleajossa, sallii matalampaan rantautumisen, mutta on ajossa syvä evä.
Kokemusta on pitkästä ja eväkölistä.
On mukava purjehtia saariston kapeilla väylillä, kun veneellä on hyvät luovi ominaisuudet.
Eväköli on ominaisuuksiltaan huomattavasti parempi, kuin pitkä köli.
Veneitä ei valitettavasti suunnitella sillä perusteella, että ajellaan kiville.
Tosin, kävin kivellä itsekin viime kesänä.
Maalaus töitä, ei muuta.
Varmaan yksi vaikuttava tekijä on se, että meidän saaristomme on maailmalla jokseenkin ainutkertainen. Harvassa muussa paikassa pohja kiusaa kivien ja mutavallien muodossa niin kuin meillä. Ja kun hyvin harvaa (ts. ei yhtään) venettä tehdään enää yksin Suomen markkinoille niin kaitpa nuo yleiset markkinoiden tarpeet voittavat.
Peter Brucen kirjassa Heavy Weather Sailing on muuten mielenkiintoinen kappale liittyen juri fin-kölien ja perinteisten pitkien kölien turvallisuuteen kovissa keleissä. Kyseisessä artikkelissa päädyttiin pitkäkölisten veneiden suurempaan turvallisuuteen - vaikka tilastollisesti sortuva aalto tuntui pyörittäneen yhtälailla molemmilla kölityypeillä varustettuja veneitä tasa-arvoisesti. No noita etelämeren aaltoja täällä Suomessa tuskin niin usein on riesana...