No niin, mitäs keinoja itse kukin on kokenut sopiviksi kurinpalautuskeinoiksi tahallaan kiusaa tekevälle kaverille? Ei millään viitsisi perinteisiin vitsa -kasvatusmenetelmiin ryhtyä.
Meidän poikaan (3,5 v.) ei tunnu tehoavan mikään "normaali" kasvatuskeino - ei "keppi" eikä porkkana.
Häntä kehutaan aina hyvistä teoista ja suorituksista, ja kaikkea mukavaa tapahtunutta muistellaan. Toisaalta kun hän tekee asioita, joita tietää ettei saa tehdä, häntä muistutetaan tiukasti ettei näin saa tehdä, ja mahdollisesti langetetaan jokin sanktio (omaan huoneeseen; otetaan se lelu pois, jolla on hakattu seinää/pikkusiskoa tms; pahimmassa tapauksessa jää välipala tms. väliin).
Näillä sanktioilla ei ole mitään vaikutusta. Vähän aikaa raivottuaan kaveri toteaa tyynesti, että jos olen huomenna kiltisti, niin sitten saan iltapalaa. Ja sama meininki jatkuu vaan.
Poika on aivan ihana, kun ei ole tuolla päällä. Nyt on taas jostain syystä sellainen kausi päällä, että kotona ei osata olla hetkeäkään nätisti, vaan tehdään tahallaan asioita, jotka ärsyttää vanhempia, ja jatketaan niitä kunnes vanhemmat suuttuu.
Ja taustatiedoksi, että rajoja olemme yrittäneet pitää alusta asti, ja niissä hyvinkin onnistuttu, mutta kun kaveri on melkoinen luupää. Se täytyy myöntää, että turhan paljon on välillä tullut provosoitua kaverin kiukuista, ja sitä hän nyt tuntuu jostain syystä hakevan (on ilmeisen hauskaa katsoa punan nousevan isän kasvoille :).
Jos hän hakee huomiota (jota saa muutenkin koko ajan), en ymmärrä miksei se positiivinen huomio kiinnosta enemmän, mitä hän kuitenkin saa usein muutenkin, ja aina ja välittömästi kun on tehnyt jotain mainitsemisen arvoista.
Tiedän, että kiukut pitäisi jättää omaan arvoonsa, mutta kun tiettyjä asioita ei voi antaa tehdä. Toisia ei lyödä tai kiusata muuten (ei myöskään pikkusiskoa), eikä tavaroita/paikkoja hajoteta. Naapurikin on käynyt valittamassa, kun meiltä kuuluu niin kova metakka, kun kaveri pomppii ja hakkaa jotain koko ajan.
Eli siis, asiallisia "rankaisu"keinoideoita toivotaan - kiitos! (Rankaisu on vähän turhan vahva sana tässä yhteydessä)
Meidän poikaan (3,5 v.) ei tunnu tehoavan mikään "normaali" kasvatuskeino - ei "keppi" eikä porkkana.
Häntä kehutaan aina hyvistä teoista ja suorituksista, ja kaikkea mukavaa tapahtunutta muistellaan. Toisaalta kun hän tekee asioita, joita tietää ettei saa tehdä, häntä muistutetaan tiukasti ettei näin saa tehdä, ja mahdollisesti langetetaan jokin sanktio (omaan huoneeseen; otetaan se lelu pois, jolla on hakattu seinää/pikkusiskoa tms; pahimmassa tapauksessa jää välipala tms. väliin).
Näillä sanktioilla ei ole mitään vaikutusta. Vähän aikaa raivottuaan kaveri toteaa tyynesti, että jos olen huomenna kiltisti, niin sitten saan iltapalaa. Ja sama meininki jatkuu vaan.
Poika on aivan ihana, kun ei ole tuolla päällä. Nyt on taas jostain syystä sellainen kausi päällä, että kotona ei osata olla hetkeäkään nätisti, vaan tehdään tahallaan asioita, jotka ärsyttää vanhempia, ja jatketaan niitä kunnes vanhemmat suuttuu.
Ja taustatiedoksi, että rajoja olemme yrittäneet pitää alusta asti, ja niissä hyvinkin onnistuttu, mutta kun kaveri on melkoinen luupää. Se täytyy myöntää, että turhan paljon on välillä tullut provosoitua kaverin kiukuista, ja sitä hän nyt tuntuu jostain syystä hakevan (on ilmeisen hauskaa katsoa punan nousevan isän kasvoille :).
Jos hän hakee huomiota (jota saa muutenkin koko ajan), en ymmärrä miksei se positiivinen huomio kiinnosta enemmän, mitä hän kuitenkin saa usein muutenkin, ja aina ja välittömästi kun on tehnyt jotain mainitsemisen arvoista.
Tiedän, että kiukut pitäisi jättää omaan arvoonsa, mutta kun tiettyjä asioita ei voi antaa tehdä. Toisia ei lyödä tai kiusata muuten (ei myöskään pikkusiskoa), eikä tavaroita/paikkoja hajoteta. Naapurikin on käynyt valittamassa, kun meiltä kuuluu niin kova metakka, kun kaveri pomppii ja hakkaa jotain koko ajan.
Eli siis, asiallisia "rankaisu"keinoideoita toivotaan - kiitos! (Rankaisu on vähän turhan vahva sana tässä yhteydessä)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuli mieleen, että ulkoiletteko tarpeeksi? Saisi pahimmat aggressiot purettua siellä juoksemalla ja kiipeilemällä, kun sisällä pitää leikkiä vähän iisimmin.
Jep, ulkoilu auttaa toisinaan vähän. Poika on päiväkodissa viikolla, jossa kyllä tulee ulkoiltua. Kotona aina mahdollisuuksien mukaan, mutta näin syksy-/talviaikana jää vähemmälle, kun nokka vuotaa koko ajan, pukeminen yms. on hankalampaa ja tekemistä on ulkona vähemmän (kun ei ole lunta, mutta maa jäässä - ei hiekkaleikkejä).
Mutta mutta - esim. viime viikolla poika oli pitkään kaupungilla kävelyllä yms. hauskaa puuhaamassa isovanhemman kanssa, mutta tällä ei ollut mitään vaikutusta kotona olemiseen. Älytön meno alkoi heti ovesta sisään tultua....
Ei siinä iässä vielä kovin "lainkuuliaisia" olla. Säännöt unohtuvat äkkiä ja jos ne muistaa, pitää kokeilla vähän väliä, vieläkös ne on voimassa. Älä ala piiskata lasta, ei se ole hyvä keino. Kun luvattomuuksia on tehty, ota poika syliin, katso silmiin ja puhu painokkaasti,mutta yksinkertaisesti. Sopivien seuraamuksien keksiminen ei ole helppoa. Meillä käytettiin jossakin määrin sitä, että otettiin tietyksi ajaksi joku mieluinen lelu pois. Mutta kun ikää on noin vähän, aika ei saa olla pitkä.
Jos lapsella ei ole mitään varsinaista häiriötä - niinkuin suurimmalla osalla sentään ei ole - aika korjaa asian, mutta vanhempien harmiksi hitaanlaisesti.
Jep, tiedossa on, että ehkäpä jossain vaiheessa tuo helpottaa. Mutta kun kaveri tekee välillä oikeasti koko perheen elämästä hankalaa, niin siksi ajattelin kysellä noita ojennuskeinoja.
Lelujen poisottaminen ei oikein toimi - aluksi raivossaan kaveri kantaa kaikki lelut roskiin tms. ja sitten kun on aikaa mennyt, kysyy välillä että saisko jo tuon lelun. Jos ei saa vielä, niin tyynesti tekee jotain muuta.
Eli juuri tää on meillä suurin ongelma - mikään ei tehoa, kun kaveri on niin kovaluontoinen. Kerran tuli laitettua pihalle jäähylle, mutta sieltä ei meinannu tulla takas, katseli vaan tiukkana suu mutrussa....
No joo, tää on tätä. Täytyy koittaa jaksaa vaan :)
Voin kertoa, että kyllä se helpottaa... joskus, siihen asti pidätte rajat, annatte rakkautta, puhuminen on hyvä, koska tuon ikäinen ymmärtää jo hyvinkin, muisti vain on lyhyt. Kokeilla voi esim. puremistapauksissa puraista takaisin, että lapsi huomaa miltä se tuntuu. Vitsaa en voi suositella. Ja ruoka ei saa olla se palkinto tai kiristys/uhkaus, kyllä lapsi välipalan tarvitsee, miettiä voi, että onko se luvattu pulla vaiko leipä sen sijaan. Tsemppiä.
Olisin voinut itse kirjoittaa tuon ensimmäisen puheevuoron, poika 3,3v eikä mikään tunnu tehoavan, tuntuu että nyt on aika jolloin erityisesti väännetään vastaan. Esim. pukeminen, hampaanpesu, nukkumaanmeno jne. Tuo on aivan totta tuo ulkoilu, nytkin koko viikko perhe seinien sisällä kipeenä niin alkaa kaikilla kiukuttaa..
Hei!
Olen kokenut kurinpitäjä, joka ei keinoja kaihda.
3-vuotiaan lapsesi täytyy jo ymmärtää se että sääntöjä täytyy noudattaa nyt eikä huomenna!!!
itselläni on viisi lasta 4-13 vuotiaita räkänokkia.
Voin jo tässä vaiheessa huomata ketkä tulevat menestymään ja ketkä eivät.
Yksikin räkänokka lukee suomen lakia kun taas toiselle kelpaavat kaikki monikulttuuriset paskalehdet!
Minä juon kyllä joskus vähän liikaa viinaa.
Oletteko harkinneet fyysisiä kurituskeinoja??
Esimerkiksi 24 tuntia kellarissa hiuka jäähyllä on tepsivä keino
Yleensä tulevat kellarissa pelosta tutisten.
Joo meilläkin on pian kolmivuotias alkanut uhmailemaan oikein kunnolla.
Jos sovelletaan erästä kirjanoppinutta, niin ensin pitää pyytää ja osoittaa että kuuntelee ja ymmärtää mikä pännii, sitten pitää sanoa "tehdäänpä yhdessä" tms. osoituksena, että on itse mukana. Jos ei tehoo, niin sitten pitää käskeä ilman selittelyjä. Jos ei tehoo, niin sitten pitää keksiä sopiva miel. ei-materiaalinen lahjus. Jos ei tehoo, niin kolmeksi minuutiksi jäähylle omaan huoneeseen ja pois ei ole tulemista.
Tuo omaan huoneeseen meno on meillä vakiorangaistus ja vanhempi vähän yli nelivuotias on omaksunut sen välillä niin hyvin, että painelee oma-aloitteisesti jäähylle, kun "mopo alkaa karata käsistä".
Eiköhän ole kyse ihan normaalista uhmasta.
Lapselle alkaa herätä tietoisuus omasta yksilöllisyydestään ja silloin haetaan niitä rajoja, eikä mikään mene perille.
Älkää huolehtiko, vaikka rajoillanne ja teoillanne ei näyttäisi olevan mitään vaikutusta juuri nyt, pidätte vain tiukasti niistä edelleen kiinni. Jos tilanne ei parane 6-12 kuukauden kuluessa, kysyisin neuvoa ammattiauttajalta.
Mitenkä osuinkin katselemaan ongelmaanne, joka ei meillä (kiitos vaan) ole ollut koskaan ongelma. on riittänyt aina aikaa sen verran, että lapselta on voinut kysyä mikä nyppii, ja myös KUUNNELLA vastaus. Ipana oppii kyllä ettei kaikkea "heti tässä ja nyt".Kärsivällisyyttä!!!!!