Kirjoitanpa jonkun oman ajatuksen tästä vl-uskosta. Olen hyvin aikuisikään ehtinyt poikamies. Koulusivistystä ja työtä on sopivasti karttunut. Koskaan en ole löytänyt tästä ”lampaiden” laumasta itselleni aviopuolisoa. Nuorempana meidän perhettä pidettiin huonompina, olimmehan uskomassa ja lapsia paljon. Siionissa oli paljon silmäätekeviä ja hienoja sukuja. Jotenkin olin syrjässä, en oikein kiinnostanut ketään. Usein ajattelin eläväni yksin ja ilman aviopuolisoa, koska ajattelin etten ala seurustelemaan ilman rakastumista, johonkin tyttöön. Työ vei ja minulle tarjottiin paljon mahdollisuuksia elämässä. Jossain vaiheessa tapasin kivan tytön, joka ei ole uskovainen. Samanlaiset harrastukset yhdistivät meitä ja meistä tuli ystäviä. Ennakkoluuloista poiketen voi ulkoa uskovaisten löytää hienoja ihmisiä. Tapasin naisen johon rakastuin ja olemme eläneet yhdessä, mutta erillään. Uskovaiset eivät voi hyväksyä epäuskoista aviopuolisoa, joten elämämme on yhtä salaliittoa. Puntarissa ovat olleet monenlainen asia, tämä tyttö hyväksyy uskoni, mutta ei voi sitä ymmärtää. Eihän uskoa väkisin oteta. Mikä on valintani elämässä.. Miten tässä tulisi edetä. Voisinpa elää hänen kanssa loppuelämän. Miksi minun pitäisi vaimon takia usko hyljätä. Kaikenlaisia pelottelijoita on olemassa ja niitä en tarvitse. Jätänkö tehtävät Siionissa ja kuljen kirkon piirissä ilman lakihenkistä uskoa.
Salassa..
... Poika.. Suomen..
7414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
uskovainen ei elä salassa. Petät itseäsi, lahkoasi, kirkkoa ja Jumalaa - kaikkia.
Ei kai Jeesus kieltänyt avioliittoa eriuskoisten kesken? Itse olen elänyt "puolilestadiolaisperheessä", jossa isä oli lestadiolainen ja äiti tavallinen kirkkouskovainen. Isä eli omaa hiljaista uskovaisen elämää, ei pakottanut seuroihin tms. Olen isälleni suunnattoan kiitollinen nyt, kun luen näitä palstoja, että hän antoi meidän lasten valita ihan itse oman uskonsa. Itsestäni ei tullut lestadiolaista eikä minkään sortin julkiuskovaista, mutta kuitenkin sain lapsuudenkodista perinnöksi vakaan tiedon, että minulla on suojelusenkeli matkakumppaninani. Siitä olen isälleni kiitollinen.
Parempi naida kuin palaa. Jos rakastat tätä ihmistä ja hän sinua niin ei sen kauniimpaa voi olla kuin mennä naimisiin ja TAHTOA Jumalan ja seurakunnan edessä!!!
Voit rukoilla puolisosi uskoontulon puolesta! Ethän sinä uskoa hylkää jos menet naimisiin rakastamasi ihmisen kanssa!!!!!!!!!!!!!!
Tiedän tapauksia jossa uskovainen puoliso on rukoillut epäuskoisen puolisonsa puolesta ja Jumala on kuullut rukoukset!! Meillä on kaikkivoiva Jumala. Mutta kaksinaamaisuus on valehtelua ja valehtelu on syntiä!
toisen uskoon tulon puolesta, kunhan tekee sen hiljaisesti, ettei puolisolle tule sellaista tunnetta, että häntä yritetään painostaa tiettyyn suuntaan. Jumala kuulee kyllä äänettömätkin rukoukset.
Isäni ei rukoillut ääneen, eikä millään tavoin elämöinyt uskollaan. Nyt kun luen näitä palstoja, tajuan hänellä olleen hyvän suhteen Jumalaan.
Hän ei ikinä moittinut minua meikkauksesta, tansseihin menosta tms. "synnistä". Hän luotti minuun, ja luotti Jumalan varjeluun. Sain elää täysin keskivertonuoren tavoin. Nyt viisikymppisenä olen miettinyt, että isäni ymmärsi hyvin, mitä luonnostaan nuoruuteen kuului. Isän hiljaiset rukoukset kantoivat minut kaikkien karikoiden yli. Minusta ei tullut juoppoa, huumeidenkäyttäjää ... ei edes tupakoijaa.
avioliittoon esim. kirkkoherranvirastossa kutsuen vain jonkun todistajan paikalle.
Perustatte perheen. Menette yhdessä seuroihin ja tarjoatte seuraväelle kahvit avioliittonne kunniaksi.
Aviolittonne on laillinen ja Pyhä Jumalan edessä. Jos puhujat halveksivat sitä puheissaan, niin sinulla on oikeus vaatia korvausta kunnian loukkauksesta.
ja ystäväsi hyväksi. Ei tuo vl usko kestä ajatuksia, aikaa ja kohta hajoaa. Nauti elämästä rehellisesti, ole oma itsesi! Onnea matkaan!
Jeesukseen, vaikka menetkin naimisiin tuon tytön kanssa.
Vl-uskon voit hyljätä hyvällä omallatunnolla. Se
ei ole Raamatun mukaista oikeaa uskoa!