Hääsuunnitelmista kertominen perheelle

Nyt oli pakko tulla tänne palstalle purkamaan ristiriitaisia tuntoja... ärsyttää ja harmittaa ja vähän hirvittääkin.

Kävi näet niin, että kerroimme miesystäväni kanssa viikonloppuna molempien vanhemmille, että olemme suunnitelleet menevämme naimisiin vuonna 2010. No, niinhän se on eikä se tässä epäilytä. Mutta mutta...

Olimme kahden kesken päätyneet tähän suunnitelmaan pikku hiljaa jutellen. Kumpikaan ei olla kovinkaan "perinteisiä" näissä asioissa (ei esim. haluta kihlasormuksia tai kihlausta, vaikka saattaahan tämä tavallaan olla sellainen...). Ei myöskään tule kirkkohäitä. Meidän piti oikein miettiä, mistä tämä tunne nyt tulee, että haluaakin virallistaa suhteen avioliitolla. Molemmilla on aiemmin ollut jotenkin nuiva suhtautuminen koko naimisiinmenoa kohtaan. Todettiin sitten lopulta, että meille on sittenkin meille tärkeätä tulla puolisoiksi virallisesti ja haluamme myös juhlistaa sitä.

Ongelma on se, että emme ehkä pyöritelleet etukäteen tarpeeksi omassa mielissämme ja kahdestaan osanneet ennakoida sitä, miten tähän "uutiseen" perheenjäsenet reagoivat... Siitä nousi hirveä tunnemylläkkä ja tohina, jotkut itkivät ilosta ja jotkut alkoivat miettiä jo käytännön järjestelyitäkin. Meitä kahta alkoikin sitten jälkeenpäin kaduttaa, että kerroimme koko asiasta, vaikka ei ole vielä tarkkaa päivääkään ja emme tosiaankaan aio käyttää kohtuuttomasti aikaa ja energiaa kaikenlaiseen häätouhuun.

Tuli jotenkin hölmö ja typerä olo, että ihan kuin oltaisiin nostettu tehtyä numero tyhjästä. Tarkoitus oli vain todeta asia ikäänkuin ohimennen. Ehkä siinä kahdenlaiset ajatusmaailmat näistä asioista tärmäsivät tai sitten tulivat käsittelyyn jotkin sellaiset omat tunteet, joita ei osannut aiemmin tunnistaa.

Tässä on kuunneltu pidemmän aikaa kaikenlaisia epäsuoria, osin minusta tunkeiluksi meneviä uteluita, joten kuviteltiin, että tämä tieto vähän rauhoittaisi skekulointeja.

Voitteko vähän rauhoitella tai ainakin kertoa ajatuksenne, oliko ihan typerää paljastaa asia tässä vaiheessa vanhemmille ja siskoille? Meistä tuntuu nyt, että yhteinen salaisuutemme on pilalla! Oma vika...

Meillä on molemmilla semmonen olo, että toisaalta meitä huvittaa koko asian saama huomio, ja toisaalta kyllä harmittaakin ettei pidetty pidempään meidän kahden välisenä asiana.

Se hyvä puoli tässä on, että kaikki omaiset asuvat meistä hyvin kaukana, joten emme kyllä joudu arjessamme mitään hääjuttuja kuuntelemaan tästäkään eteenpäin. Puolisoani vain harmittaa, kun hänen vanhempansa eivät ilmeisestikään osaa pitää asiaa toistaiseksi omana tietonaan, vaan ovat innoissaan jo höpöttäneet joillekin tuttavilleen. Vaikka erikseen pyydettiin, että pidetään nyt vielä ihan rauhassa perheen sisällä tämä asia.

Tässä taisi käydä klassinen moka mitä yli-innokkaat vanhemmat & häistä kertominen -yhtälöön tulee...:)

Miten toipua ja osata taas nauttia naimisiinmenoajatuksesta kaikessa rauhassa kaksin?