Onko kukaan antanut ohjeet

Kuolemaa on vaan katsottava joskus silmästä silmään.
Yleensä hän ken tekee kuolemaa tai tietää kuolevansa suunnittelee hyvinkin tarkkaan.
Ehkä siinä on se että ei halua luovuttaa.
Ehkä se että omaisilla olisi helpompaa?
Kuitenkin kuolema tulee aina yllätyksenä kun ei se ilmoita hetkeään.

Olen, ei hautajaisia, poltettavaksi, paperiarkussa, ja tuhkä mereen.

Peijaiset määrätyssä ravintolassa, hyvää ruokaa ja juomaa.
Laulua ja soittoa.
Muistelkoon siinä, tai juhlikoot muuten vaan.

luvanneet toimia tuon mukaan.
En kuulu kirkkoon, enkä halua puheita enkä kukkien laskua.

muistiin. Olen maininnut, että hiljaisuudessa haluaisin haudattavan. Tuhkaus on myös toiveeni, uurnan paikka on mieheni sukuhaudassa. En ehtinyt keskustella mieheni kanssa näistä asioista, hänet tuhkattiin, en tiedä olisiko hyväksynyt.

Viskipullo toiseen kainaloon ja toiseen konjakkipänikkä.

Jo vuosia sitten.

Ammattipuhuja kehumaan viideksi minuutiksi.
Panhuilu musiikkia.
Ukko tuhkaksi ja tuhka männikköön.
Pikkupiirin peijaiset paikallisen ravintolan kabinetissa.
Ei mitään monumenttia lasten harmiksi.

Jos muistopäivänä viitsivät kynttilän sytyttää niin ajatus lämmittää nyt hengissä olevaa.

Siinä se olikin!

Mieheni 95-vuotias täti oli laittanut kaikki hautajaistensa järjestelyt paperille.
Siinä oli nimetty kantajat, vieraat, pitopalvelu,
tuhkaus ja hautapaikka, kaikki oli kirjoitettuna puhelinnumeroista lähtien.
Vieraat vain ehtivät moneen kertaan vaihtua, kun eli niin vanhaksi, mutta järki oli tallella loppuun asti.

Lähiomaisina olivat sisarusten lapset, joten oli suuri apu heille kaikesta tästä, kun järjestivät hautajaisia.

Ei sitä vaan tule itse ajateltua, kuinka hyvä olisi ne asiat omalta kohdalta laittaa selväksi.

merkitystä ole kuinka asiat hoidetaan. Perustoiveet ovat tiedossa ja kukaties ne voivat vielä muuttuakin, jos vanhaksi elän. Lohdutin ajatuksella, ettei jälkikasvu voi tehdä mitään sellaista, mikä minun mielestäni voisi olla väärä valinta.

Joskus nuorempana minulla oli varsin ehdottomia näkemyksiä omaan kuolemaani ja hautajaisiin liittyvien asioiden järjestelemisestä. En halunnut omiin hautajaisiin tuhlattavan yhtään ylimääräistä, ja siksi mm. testamenttasin ruumiini anatomian laitokselle, jo ennen elinluovutustestamenttien aikaa. Kun ei enää tarvitse pohtia kustannuksia samalla tavoin, haluan mielelläni "tarjota" ystäville ja läheisille viimeiset kekkerit. Olen sanonut, että muistotilaisuudessa ihmisten pitäisi kertoa mieluummin hauskoja muistoja yhteisistä kokemuksista ja omista kommelluksistani kuin pitää juhlapuheita vainajan saavutuksista tai tekemisistä. Minusta hautajaisjärjestelyt ja muistotilaisuus ovat tärkeä tuki surutyössä omaisille. - Tuhkan sirottelupaikan nuoret saavat itse valita joko kahdesta mahdollisesta hautapaikasta tai sitten mistä tahansa luonnossa, niityllä tai metsässä. Vesistöjä en halua edes tuhkallani kuormitettavan.

Olen myös kertonut, mistä tärkeät kotona olevat paperit ja tallelokeron avain löytyvät. - Oli kiva huomata, ettei mieleen tullut yhtään huolen aihetta, kun muutama vuosi sitten heräsin kerran teholla ja luulin olevani siellä kuolemassa. Asiat ovat siis ihan hyvässä järjestyksessä.;))

Olen todellakin havainnut, että esim. lesken toiveita ei puolison hautajaisjärjestelyissä juuri kysytä ja jää jotenkin ulkopuoliseksi. Minulla on omat ajatukseni esim. arkun väristä, kukista arkun päälle (ei kymmeniä euroja kukkiin,
jotka menevät arkun mukana), mielivirrestä, hautajaisten vierasrajauksesta, jonka vuoksi lehti-ilmoitus vasta jälkeenpäin ja siten tulee
saattajiksi läheisimmät tai he, jotka kysyvät.
Olen sanonut lapsilleni, että vihkiraamatun välissä on "toivomuslista", joka helpottaa heitä sitten aikanaan.

Helsingin anatomian laitokselle testamenttasin ruumiini jo nuorena, mutta sen jälkeen ovat askeleet vieneet pitkin palloa, ja lisätestamentteja on tehty, koska epäilen ettei
ko laitos suostu tomumajaani hakemaan lentorahtina kovin kaukaa.

Toivomukseni on tuhkaus ja osa tuhkasta Suomen
sienimetsään.
Oli kaunis mustatorvisienipaikka katsottu viimeiseksi leposijaksi, mutta rakensivat lähiön ja tuhosivat upean metsän, joten jälkikasvu heitelköön tuhkat mielensä mukaan.

Mitään peijaisia en halua, mutta hautajaismusiikkia olen valinnut sitäkin enemmän.
Soitelkoot milloin haluavat, tässä muutamia:

Berceuse, kehtolaulu Järnefelt
Tuoll´ on mun kultani, kansanlaulu
One fine day, Oopperasta Madame Butterfly
What a wonderful world, Louis Amstrong laulu
Yesterday, John Lennon
Imagine, John Lennon
Jumalan kunnia luonnossa, Ludvig van Beethoven
L'hymne a l'amour, Edith Piaf laulu
Sanctus, Mendelsson, Kiri Te Kanawa laulu
Valse triste, Sibelius
Hallelujah, Leonard Cohen laulu
Sydämeni laulu, Aleksis Kivi, Veikko Sinisalon lausumana

Etukäteen valmiiksi sovitusta ja maksetusta ei puutu muuta kuin toteutus. Yksi minun tädeistäni oli yksinäinen ihminen ja eli liki 90-vuotiaaksi. Hän järjesti omat hautajaisensa Elannon palvelun kautta. Kustannusten maksamista myöten kaikki valmiiksi.

Vaimoni puolelta taas hänen tätinsä järjesti omiin hautajaisiinsa sopivasti tarjoilua. Hän hoiti laskun maksamista myöten koko omalle hautajaisväelleen tuplaryypyt hyvälaatuista konjakkia. Hän oli sitä mieltä, että hänen hautajaisensa eivät ole pelkästään surujuhlat.