Olen niiiiin pulassa. Yksi mies on vallannut sydämeni ja kaiken minussa. Kohina vain käy valtimoissa, kohta varmaan katkee suoni. Näen ko. miestä välillä useinkin. Tuntuu, että hänellä olisi huolia ja murheita, väsymystä. Enkä voi mitenkään auttaa. Haluaisin, mutta meillä ei ole sellaista yhteyttä. Joskus ollaan niin lähellä, mutta ei sitä askelta vielä lähemmäksi koskaan taida tulla. Kumpikaan ei tohdi sitä ottaa. Kyllä, kyllä minä haluaisin mutten osaa, hänestä en tiedä. Ei kai auta muu, kuin koettaa tulla edes hyväksi kaveriksi. Helposti vaikutan varmaan hiukan tylyltä, kun jään epäröimään, miten päin olisin hänen seurassaan. Samanlaisia ongelmia muilla?
huokaus
N pulassa
2509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olla se "rohkeampi" osapuoli teistä,koska olet huomannut että hän on väsynyt jne.
Jos olet tietoinen hänen tunteista ,eli teillä on sitä kuuluisaa kemiaa" ,niin voisit joskus ,pyytää häntä vaikka kahville ,kävelylle,ihan mitä vaan ..ehkä hänelleä ei ole voimia siihen juuri nyt..olisit se päivän "piristys" hänelle, ei pidä itse alkaa mököttämään myös ..voisit moikata iloisesti ja hymyillä nätisti..kyllä se siitä lähtis tai ainakin hän muistaisi sun lämpöisen hymysi pitkään ..kokeile erinlaista tapaa lähestyä häntä.:)
ja kai olen joskus ollutkin aika rohkea. Mutta en nyt löydä tarvittavaa hullunrohkeutta kertoakseni tunteistani hänelle. En tiedä hänen tunteistaan. Aina välillä luulen tietäväni, suuntaan tai toiseen, mutta sitten tapahtuu jotain, mikä saa tajuamaan, että en osaa tulkita häntä. Pointtini on kai se, että jos toisella on kaikenlaista taakkaa jo ennestään, ei varmaan ole järkevää mennä lisäämään painolastia omine höyrypäisine tunteineen. Nimittäin yksipuoliset tunteet voivat lisätä ahdistusta (?). Meidän on tällä erää pakko olla kuitenkin tekemisissä, ei jatkuvasti mutta jonkun verran.