Iskiaskipu

ja sen takia on neljäs vuosi menossa jo kipujen kans.
Loppuiän saan kärsiä siitä että aikoinaan tehtiin päätös konservatiivisesta hoitolinjasta, eli odotellaan jumpataan ja syödään kipulääkkeitä...

Niitä syödäänkin nyt sitten lppuikä kun ei leikattu ajoissa jaq pääsi tulemaan pysyviä hermovammoja. Nii in, sanovat että olisi niitä hermovammoja voinut tulla leikkauksessakin eli mene ja tiedä...

Onnea sinulle, ole varovainen ja hoida selkääsi. leikattu selkä on aina leikattu selkä ja uusinta leikkauksiakin joudutaan paljon tekemään.
tsemiä sulle ;)))

Uskomaton tunne niiden hirmukipujen jälkeen kun pääsi oikeasti kävelemään ja ilman kipuja.

Ei se leikkaus olisi onnistunut ainakaan siinä ajassa,(lääkäri muuten sanoi että enää ei voi siirtää yhtään) ellen olisi hakeutunut yksityiselle sektorille.

Enpä malta olla kertomatta mitä omassa sairaalassa sanottiin kun selkä naksahti ja menin yöllä ensiapuun hakemaan kipupiikkiä jotta saisin yöllä nukuttua koska aamulla piti lähteä töihin.

Nokkava naislääkäri kysyi että meinaanko etten kotona pärjää,sanoin että tulin hakemaan kipuun apua enkä yöpaikkaa.

Diagnoosi oli noidannuoli ja sain piikin.

Seuraavana aamuna en meinannut päästä sängystä ja mietin mitä teen,töihin en pystynyt joten aloin soittelemaan yksityispuolelle ja jollain ihme tuurilla pääsin parissa tunnissa ortopedille joka nähdessään sisään kävelyni teki diagnoosin ja sanoi että magneettikuvauksen paikka mutta tutkitaan nyt kuitenkin.

Seuraavana päivänä oli mulla kuvat ja tulokset sekä varattu leikkausaika,näin se käynnistyi.

Odotusaika oli tietysti tuskainen ja jouduin hakemaan lisää kipulääkitystä em ensiavusta,otin kuvat mukaan ja menin ensiapuun,oli nuori kohtelias mieslääkäri jolle kerroin edellisestä käynnistä ja näytin kuvat,hän oli hyvin vaivautunut ja sanoi ottavansa minut osastolle vaikka heti jos haluan kipuhoitoon odottamaan leikkaustani,näin tilanteet vaihtelevat.