Ssssari

Ensinäkin onnea uuden tulokkaan johdosta! :)
Mä olen itse 20-vuotias, ja eskoiseni sain juuri täytettyäni 19-v, tyttäreni on nyt 1v 4kk. Olen myös niinkuin sinäkin, yhden abortin käynyt läpi 16-vuotiaana, ja sen kaivelee mielessä vieläkin. Siitä ylitse pääseminen on ollut todella vaikeaa. Niinkuin sanoit, niin ei se vielä mitään valmis lapsi ole, mutta sen alku kuitenkin. Noin ajatteleminen saa kyllä ainakin minulla omatunnon soimaan...

Olen samaa mieltä siitä, kun kirjoitit, että täällä monesti hakutaan kaikki nuoret äidit, ja ajatellaan ettei heistä ole lasta kasvattamaan. Luulenpa, ettei se yhtään sen helpompaa ole vanhemmillekaan äideille. Olen sitä mieltä, ettei kukaan voi olla "valmis" saamaan lasta, kun ei tavallaan kuitenkaan etukäteen tiedä mitä se sitten on. Vasta lapsen synnytyähän sen sitten näkee ja tajuaa kokonaan mitä se vastuun kantaminen lapsesta ja sen kanssa eläminen on. Kyllä sen varmasti jokainen pystyy kuvitella, mutta todellinen totuushan näyttäytyy vasta lapsen synnyttyä.
Kun aloin tytärtäni odottamaan, ajattelin että olen vieläkin aivan liian nuori, ja mietin paljon aborttia. Olin 90% varma että haluan abortin, koska ajattelin, etten pysty antamaan lapselle elämisen arvoista elämää. Olin jo päättänyt ajan varata aborttiin, ja melkein sen teinkin, kunnes onneksi tajusin mitä olin tekemässä. Päätin lopulta synnyttää lapsen, vaikka ajatuskin lapsen saamisesta pelotti ja ahdisti paljon. Kun sitten tyttö syntyi, kaikki pelko ja ahdistus hävisi kuin tuhka tuuleen. Meidän tyttö oli kyllä kiltti ja ihana vauvana, söi ja nukkui hyvin, eikö turhista kitissyt. Oli siis "helppo vauva". Nykyään tulee ihan itku, kun katson lastani, ja mietin, että tuon pienen mä meinasin tappaa.

Sua varmasti tuleva myös pelottaa, mutta on hyvä että olet päässyt asiasta juttelemaan. Minä tiedän mikä stressi ja pelko tulee sittä ajatuksesta, että kohta täytyy otttaa täysi vastuu uudesta elämästä. Mutta kyllä siitä selviää, vaikka koville se ottaakin. Lapsi ei ole mikään kotileikki tai nukkevauva, jonka tarvittaessa voi heittää pois jaloista. Raskausaikanani minä ajatelin lapsen tulon paljon negatiivisemmaksi asiaksi kuin mitä se oikeasti on. Ajattelin sen olevan liian rankkaa minulle, ja mietin monet yöt ja päivät miten voin edes siitä selvitä. Ajattelemani asiat kuitenkin kääntyivät päälaelleen lapsen synnyttyä. Ei se olekaan niin kauheaa kuin miksi sen olin ajatellut. Nykyään olen onnellisempi kuin ikinä ennen, lapseni ansiosta. Hän on tuonut elämääni valtavasti iloa ja naurua, rakkautta ja onnen tunnetta. Huonoja päiviä myös tietysti on, mutta enemmään niitä hyviä.

Suuri plussa on se että sinulla on poikaystävä tukemassa ja kuuntelemassa sua. Ilman häntä sulla vois olla paljon vaikeampaa. Koittakaa puhua kaikki asiat maan ja taivaan väliltä lapseen liittyen, ja tuoda esille kaikki sellaisetkin asiat jotka vähänkin vaivaa. Suunnitelkaa ja valmistautukaa huolella lapsen tuloon. Tärkeintä on juuri se että valmistutuu siihen mitä on tulossa. Yhdessä selviätte varmasti!
Voimia ja jaksamisia sulle ja toivottavasti kaikki menee hyvin! :)

Itse täytin 19 pari kuukautta sen jälkeen kun sain tietää odottavani esikoistani. Pelottihan se ja tiesin että tästä nousee kamala haloo kun "näin nuorena" teen lapseni, mutta ajattelin että mitä helkkaria se niille muille kuuluu. He jotka minut tunsivat, tukivat minua. He jotka eivät, tuumailivat että saapa nähdä mitä tuosta tulee. Tuumailevat sitä kai vieläkin.
Kaikki vaihtoehdot mekin mietittiin läpi ja yhdessä keskusteltiin asiat halki. Mitään en ole koskaan katunut vaikka nyt yksinhuoltaja olen ja toista odotan. Tosin onhan mulla jo uus mies kainalossa, mutta pärjäisin kyllä ilman häntäkin aivan hyvin. Sulla on noin 9 kuukautta aikaa järjestellä asioita ja suunnitella rahan käyttöä ja niin edelleen, kyllä ne asiat siitä järjestyy kun pitää vaan mielessä ettei kaiken tarvitse olla uutta ja kiiltävää. Mekin ollaan tultu aivan hyvin toimeen työmarkkinatuella lapsilisillä asumistuella, eikä lapselta ole mitään puuttunut. Aina on ruokaa saanut ja vaatetta päällensä. Vettä on millä pestä ja mielikuvitusta käyttämällä niitä virikkeitä ja harrastuksiakin keksii aivan ilmaiseksi :D

Minusta et ole mikään teiniäiti, osaat käyttää järkeäsi. Aivan yhtä paljon tiedät mitä se lapsi tuo tullessaan kuin kuka tahansa ensikertalainen. Luota itseesi ja tukiverkostoosi! Itse olen taistellut työttömyyden kanssa ja vaikka minkä, mutta ei ne asiat märehtimällä parane, pitää tehdä jotain. Kunhan muistat lapsen lisäksi ajatella myös itseäsi, sillä kun äiti on terve ja voi hyvin niin lapsesikin on onnellinen. Hyvinvoivana jaksat paremmin vastata lapsesti tarpeisiin ja muista että niitä huonoja aikoja tulee ihan varmasti, mutta ne ovat ohimeneviä. Yksi hymy lapselta pelastaa koko paskan valvotun ja kuiviin imetyn viikon. Ne pienet hetket antavat kummasti voimaa eteenpäin pitkäksi aikaa ja aina sitä jotenkin jaksaa porskuttaa. Se lapsi motivoi kummasti.

En ole koskaan vaatinut itseltäni mitään superäitiyttä vaikka välillä mieli tekisikin näyttää niille kaikille epäilijöille ja ketkä minut tuomistivat vaikkeivät tunteet. JOPA SYNNYTYSLAITOKSELLA minulle tuli reilu kolmikymppinen (ellei jo nelikymppinen) tuore äiti moralisoimaan miksi pilasin elämäni ja miksen tehnyt aborttia. Ihan totta! niin hän teki, ja ehkä olin hieman liian ilkeä kun vastasin hänelle että vaikka sinun elämäsi onkin lapsen myötä pilalla, ei se minun kohdallani välttämättä ole niin. Mutta eipähän tullut enää moralisoimaan.

Voi hyvin ja unohda kaiken maailman kaakattajat. Luota itseesi ja vaistoihisi, anna lapsellesi kaikki mitä hän välttämättä tarvitsee ja rakasta häntä pyytettömästi vaikka olisit kuinka väsynyt. Eihän se ruusuilla tanssimista aina ole, mutta kun asennoituu positiivisesti niin yllättävän äkkiä sitä nousee vaikka mistä suosta!

Ennemminkin nuori äiti. Mutta tuskin voi teiniksi enää sanoa :)

Itsekin sain 19v iässä tuon minun esikoispoikani, nyt 21 ja odotan toista.

Sitähän se on että jos yksi nuori äiti on joskus tehnyt virheen, niin kaikki leimataan p*skoiksi. Mutta helpoiten selviää kun ottaa huumorilla ja näyttää että itsestä on kasvattamaan lapsi :)

Ja sitä paitsi, enemmän huostaanotetaan vanhempien naisten lapsia ;) Eli ei todellakaan kannata yleistää että nuoret on huonoja :D

Itse olen ollut työttömänä raskaudesta lähtien, miehellä nyt onneksi on sellainen työ ettei kovin helpolla potkuja saa, joten on elämä jollain lailla turvattu.

Eikä ajatukset turhia ole! Itseäkin potuttaa tuo että saa välillä lukea noita ihmejuttuja täältä, kylillä ties mitä mummot ja vanhemmat naiset laukoo. Itse sen verran rääväsuu, niin lauon takaisin. Johan on mennyt suu suppuun. Oon sellainen "hälläväliä" äiti. Siihen oppi raskauden edetessä :)

Onnea raskauteen!

kylläkään teini-äiti.....
Onnea raskaudestasi

Kaikki äidit tekee virheitä: teinit, parikymppiset, kolmekymppiset jne... Ihmisiä me vaan ollaan. Eli on toisaan väärin sit haukkua yks ikäryhmä lyttyyn. se on varma, että säkin tuut tekemään virheitä äitinä niinkuin me kaikki) ihan ikään katsomatta, mutta se on normaalia. Semmosta "täydellistä äitiä" ei oo olemassakaan. ollaan vaan niin hyviä ku pystytään ja yritetään tehdä mahdollisimman pieniä virheitä niin ihmisnä kuin äiteinäkin. Onnea tulevaan :)

sinulla olisi vielä lukio tai ammattikoulu kesken. Olet täysi-ikäinen Suomen kansalainen ja sopivassa synnytysiässä. Pärjäät kyllä.

sitä varmaan jotkut toivoisivat omille kuin muillekin lapsille sitä muutakin tavoitetta elämään kuin perustaa perhe...
perheen kerkeää perustamaan vaikka kolmikymppisenä, mutta takaisin et kyllä saa niitä mahdollisia työkokemusvuosia joita menetät nuorena äitinä..
se on nykyään todella tärkeää olla koulutettu ja ammattitaitoinen ihminen.
ja todellakin, miksi asiat pitää tehdä aina vaikeimman kautta, jos kykenee helpottamaan omaa elämäänsä taloudellisesti ENNEN LASTA.

en itse voi käsittää sitä, mitä niin ihmeellistä äitiydessä muka on, joku nainen kun tulee lähes joka päivä äidiksi, joka päivä joko eläin tai nainen synnyttää.
mutta joka päivä ei maailmaan valmistu älykkäitä, itsenäisiä naisia joilla on elämä täynnä kunnianhimoisia tavoitteita joita toteuttaa.