Olen 19 vuotias lukiota käyvä nuorukainen ja olen melko 99% varma, että sisareni tulee pyytämään minua kummiksi hänen huhtikuussa syntyvälle lapselleen. Ongelma on vain siinä, että en koe olevani "tehävään" sopiva. Osaksi ehkä juuri nuoren ikäni takia. Kysyisinkin. että onko epäkohteliasta kieltäytyä kummiudesta? Rakastan siskoani, enkä missään tapauksessa halua loukata häntä! Pelsään vain, että jos kieltäydyn hän pettyy niin suuresti ettei näe minua enää "samojen silmälasien lävitse" Kannanottoja?
liian nuori kummiksi...
tyttönen
142842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miksi olisit liian nuori? Eihän kummiuteen mitään sen kummempia vaatimuksia liity?.Tuskin siskosi uskon asioita pyytää opettamaan. Se kun ennen muinoin oli kummin tehtävä. Eikä myöskään lahjojen yms.ostelijaksi. En usko että kummin rooli poikkeaa, enon roolista,joka sinusta jokatapauksessa tulee. Riittää kun pidät yhteyttä lapseen ja vietät hänen kanssaan aikaa, kun sinulla on aikaa. Kun minun veljeni sai lapsen, olisin halunnut kummiksi, minua ei pyydetty. Olin kovin pettynyt, eikä toisellekkaan lapselle. Erosin kirkosta.. suututti olin aika nuori minäkin,silloin. Mutta tuskin siskosi loukkaantuu jos selität hänelle kantasi. Miksi suuttuisi.
nuori? Miksi ihmeessä tunnet olevasi liian nuori kummiksi? Oma veljeni oli 15-vuotias, kun hänestä tuli tyttäreni kummi ja oma tyttäreni on nyt 19-vuotiaana kahden lapsen kummi.Tokihan kummiudesta voi kieltäytyä, mutta...toisaalta kummiksi "pääseminen" on aikamoinen luottamuksen-ja kunnianosoitus. Mitkään lahjat yms. eivät mielestäni ole tärkeitä. Tärkeintä on olla aidosti kiinnostunut lapsesta.
olin 19 kun tulin äidiksi 15vuotia serkkuni oli kummina eli mikä on ongelmasi
liian nuori kummiksi, ainakaan ikäsi perusteella. Mutta jos itse koet ettet pysty tähän "tehtävään" sitoutumaan, ei sitä kannata ottaa vastaan. Pitää ajatella lapsen etua, ja vastoin omaa tahtoaan kummina oleva ihminen ei varmastikaan ole paras mahdollinen kummi lapselle, pelkkä lahjominen ei riitä.
Jokainen saa pyytää lapsensa kummiksi ketä haluaa ja siitä saa myös kohteliaasti kieltäytyä jos siltä tuntuu. Kenenkään ei pitäisi kummastakaan loukkaantua.
Itse olen sisareni vajaa 2-vuotiaan pojan kummi (olen nyt 19v), enkä päivääkään ole katunut. Päinvastoin pidin itsestään selvänä, että pääsen toiseksi kummiksi ja olisinkin loukkaantunut aikanani jos minua ei olisi edes kysytty :)
Miten niin olet nuori kummiksi? Itse olin 22-vuotias, kun minut pyydettiin kummiksi exäni veljen tytölle. Se oli suuri kunnia ja luottamuslause minua kohtaan. Oma periaatteeni kummiudessa ei ole ostella lahjoja, vaan tukea tyttöä, olla hänelle tulevaisuudessa ihminen, joka auttaa ja ynmmärtää. Haluan olla osa tytön elämää. Nyt kummityttöni on kahden vanha. Yhteydenpito on kärsinyt, koska erosin exästäni ja välimatkaa kummityttöön on 500 kilometriä. Onneksi nyt tulevana viikonloppuna näen ihanan kummityttöni pitkästä aikaa ;-)
... oon sitä mieltä, että et todellakaan oo yhtään sen huonompi kummina 19vuotiaana kuin esim. 40-vuotiaana!
Ittelläni on kolme kummilasta, 14-vuotiaana tulin pojan kummiksi, 15-vuotiaana tytön ja 17-vuotiaana tytön, olen nyt 17vuotias.
Ei kummiudessa ole mitään pelättävää tai kamalaa vastuuta. Tärkeintä on vain olla mukana ihan arkisissa asioissa, mitä lapselle tapahtuu. Syöttää, juottaa, vaipanvaihtoa, nukuttamista, leikkimistä ja vanhempana muita juttuja.
Itselläni on neljä kummia, kummitätiäni en ole nähnyt viiteen vuoteen, muutenkin todella etäiset välit olleet aina, 300km. välimatkaa jne.
Harmittaa, koska lahjat ja rahat, joita jouluna ja synttäreinä tulee postista, ei ikinä korvaa sitä, mistä olen muuten jäänyt paitsi!
Siksi ainakin itse yritän olla mahd. paljon kummilasteni kanssa.
Ja kun lapsella on nuori kummi, siitä voi olla vain enemmän hyötyä, kuin haittaa(haittoja en kyllä ainakaan minä löydä!)
Kummista voi myöhemmin tulla hyvä kaveri ja tuki ja turva.
Olen samanlaisessa tilanteessa kuin sinä.siskoni kysyi minulta kun hän odotti lasta että tulenko kummiksi?vastasin että tottakai mutta lisäsin että en ehkä voi koska en ollut vielä rippikoulun käynyt.samana kesänä kuitenkin oli ristiäiset ja sitten loppukesästä kävin riparin.Papin kanssa piti vielä vahvistaa kummius riparin jälkeen.Oli toinenkin mahdollisuus tulla kummiksi hieman myöhemmin sekin ennen riparia eli sain kaksi kummilasta saman kesän aikana.Olin sylikummi kummitytölleni ja se oli jos moinen kokemus.Muutenkin olen huomannut että kummius kasvattaa sekä lapsia että itseäni kun lapsien kanssa hääsää kaikkea mukavaa ja saa ostaa kivoja pikku ylläreitä välillä.Nyt olen ollut reilun kaksi ja puoli vuotta kummitäti ja en todellakaan kadu päätöksiäni kummiudesta.olen nyt 17 täytän tänä vuonna 18 ja olisin valmis ottamaan kummilapsen jos toisenkin jos vain pyydetään koska siitä on iloa lapselle ja myös itselle.
Tunnet olevasi liian nuori..mutta eikai ikä ole syynä kummiudesta kieltäytymiseen? Kai sinulla on joku muu syy pohjimmillaan? Minua pyydettiin kummiksi 18vuotiaana ja olin ihan onnesta sekaisin, olin pitkän aikaa mielessäni toivonut että pyytäisipä ystäväni minut lapsensa kummiksi..olisihan niitä muitakin vaihtoehtoja ollut.
Siksi se on mielestäni myös eräänlainen luottamuksen ja ystävyyden osoitus, jota arvostan suuresti. Ja vaikka olen nuori, niin kannatan vanhoja arvoja. Aijon opettaa ja tukea pientä kummilastani myös uskonnollisissa jutuissa. Sitä tukea olen itse jäänyt paitsi kummeiltani, vaikka minulla se on nyt tärkeänä sydämessä. Yritän tehdä parhaani tämän lapsen hyväksi. Antaa aikaa ja viedä kaupungille ja puistoihin leikkimään.
Kyllä on parasta kuitenkin jutella siskosi kanssa ja kertoa syyt miksi koet olevasi epäsopiva kummiksi, niin vältytte näiltä loukkaantumisilta. Toivotan puolestani onnea!
Itse pääsin kummiksi jo 15-vuotiaana kun serkkuni pyysi minua tyttärensä yhdeksi kummiksi. Päivääkään en vaitaisi pois. Nyt 20v. opiskelijana minulla ei aina ole varaa ostella mitään kalleuksi hänelle, mutta ei hän niitä niin kaipaakaan vaan on iloinen ajasta jota vietän yhdessä hänen kanssaan ja karkkiostoksista.
Ei ikä ratkaise kummiutta vaan itse ajatus.
Äitini pyysi hyvää ystäväänsä kummikseni, he ovat tunteneet 7v:stä asti, mutta tämä kieltäytyi koska ei kokenut itseään valmiiksi ja hyväksi kummi ehdokkaaksi..
Asia ei muuttanut heidän velejään vaan he ovat nyt 18 vuotta tämän jälkeenkin ystäviä.
Lupaa olla sisaresi lapselle hyvä täti ja voithan olla muuten läheinen vaikket haluaisi kummi olla.
Kenties vaikka sitten seuraavan lapsen kummi jos ajatukset muuttuvat..?!
Nuoret kummit ovat parhaita kummeja lapsille. Ovat sitten lasten kasvaessa vähän vanhempia eikö vanhoja tätejä. Tällä tavalla lapsi voi saada sekä ystävän että ihmisen jota katsoo ihaillen.
luuletko olevasi vastuussa kummilapsesta jos vanhemmille sattuu jotain? sitä pelkoa on turha potea nuorena miehenä, kun siinä tapauksessa ois viranomainen huomattavasti lähempi omainen kuin kummi vaikka eno olisikin. eivät viranomaiset anna lasta kummin vastuulle jos tämä ei ole kyvyiltään sovelias. eikä kummius ole pajatsona toimimista, itse olen muistanut kummilapsiani aina oman kykyni mukaan ja ilmoittanut vanhemmille ettei mulla ole rahaa ihan joka kotkotukseen ja voin ryhtyä käymään lapsen kanssa kirkossa vaan jos mua sattuu huvittamaan ja onhan niitä muitakin kummeja lapsella kuin yksi. turhat pelot pois ja ota vastuu omalla tavallasi
Mä olin itse 14 v. kun musta tuli ekan kerran kummi...en yhtään arkaillu sitä päätöstä, vaan olin todella ylpeä siitä, että mua pyydettiin niinkin nuorena kummiksi!=) Nyt kummityttöni on jo kuusi vuotias ja toinen kummitytöistäni pian 4 vuotias...olen vaan iloinen siitä, että minuun on luotettu niin paljon, että minut on haluttu kummiksi. On ihana seurata lasten kasvua ja on ihana kuulla heidän sanovan kummi!
Mutta jokainen tekee päätöksensä...mieti kunnolla, sillä kummin tehtävä on kunniatehtävä!!!
Hienoa, että osaat suhtautua kyseiseen tehtävään vakavasti. Mielestäni teet oikein kieltäytyessäsi kunniasta, jos sinusta tuntuu ettei elämäntilanteesi ole tähän vielä sopivat. Uskon, että vaikka sisaresi aluksi loukkaantuisikin, hän kyllä ymmärtää ja hyväksyy ratkaisusti myöhemmin,kun perustelet päätöstäsi. Sitäpaitsi olet jo lapselle täti ja siten hänen elämäänsä kuuluva henkilö. Eiköhän kummit löytyisi muualta.Hyvä, että ajattelet lasta (sivustoilla paljon kertomuksia siitä, kun kummeus ei ole sujunut), silläkin uhalla että sisko nöksähtää. Toki se on suuri kunnia, että hän on sinua ajatellut näin vastuulliseen tehtävään. Puhukaa....