opiskelen jostain kumman syystä opettajaksi, vaikka olen kamala jännittämään melkein mitä tahansa jännittämisen aihetta. Tein tänään ensimmäisen sijaisuuden ja meinasi kirjaimellisesti henki lähteä, kun jännitti niin paljon. Pari päivää ennen sijaisuutta ruokahalu hävisi, maha sekaisin ja jatkuva tärinä. Jotenkin selvisin kuitenkin opetuksesta,
mutta tässä nyt pohdin, olenko ainoa, joka opiskelee opettajaksi, mutta on vaan kamala jännittämään? Saako yleensä ope jännittää? Onko kokemuksia, joita jakaa? Entä tsemmaavia tarinoita, jotka auttaisivat eteenpäin, ettei tarvitse suunnitella uran vaihtoa?
Voimia yleensäkin kaikille,jotka jännittää, tiedän miten helvetillistä se on..
mutta tässä nyt pohdin, olenko ainoa, joka opiskelee opettajaksi, mutta on vaan kamala jännittämään? Saako yleensä ope jännittää? Onko kokemuksia, joita jakaa? Entä tsemmaavia tarinoita, jotka auttaisivat eteenpäin, ettei tarvitse suunnitella uran vaihtoa?
Voimia yleensäkin kaikille,jotka jännittää, tiedän miten helvetillistä se on..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä kaikki saa jännittää. Kaikki tunteet on sallittuja! Pakkohan sen on jossain vaiheessa helpottaa tai sitten siihen tottuu. Ei jännittäminen oo noloa. Mua ärsyttää jos ei saa rauhassa sönköttää ja välillä änkytän jo tahallaan että kaikki muutki nolostuis ja ihmettelis.. tympäisee niin paljon. Mutta joskus kun onnistuu niin on hyvä mieli. Näyttelijätkin jännittää ihan tajuttomasti monesti.
monta hyvää ja lupaavaa näyttelijää maailma on teissä menettänyt.Jos opettaminen ja luokkaympäristö ja oppilaat tuntuvat liian pieniltä ympyröiltä niin vaihtakaa alaa ja ruvetkaa näyttelijöiksi.Ei tarvitsisi kuunnella oppilaiden typeriä kommentteja ja saisitte olla huomion keskipisteenä ja loistaa estraadilla.
ole vain ihminen ei mikään kone ja ihmisellä on tunteet :)
ihmisestä.Valitettavasti opettajina ja kouluttajina toimii henkilöitä jotka eivät sovellu alalle.Pistänpä tähän takaisin päin: ovathan oppilaatkin ihmisiä eivätkä koneita ja heilläkin on tunteet :)
Mutta tämän viestin aloittajalle toivotan onnea valitsemalleen uralle.Kyllä sinä tulet pärjäämään ja kyllä se jännittäminenkin jossakin vaiheessa vähenee.
Valmistuin aineenopettajaksi pari vuotta sitten ja minäkin olen aina ollut kova jännittämään kaikenlaisia tapahtumia ja tilanteita. Opetusharjoittelussa jännitti alussa ihan kamalasti, pari kertaa olin vähällä menettää tajuntani, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.
Parin vuoden ajan olen tehnyt monia sijaisuuksia yläasteilla ja lukioissa, ja kyllä se vaan aina jännittää mennä uuden porukan eteen. Mutta sitten kun saa olla samojen oppilaiden kanssa pitempään, niin kyllä se jännitys siitä hälvenee. Ja toisaalta, kun tulee kokemusta vähän enemmän niin ei se jännittäminenkään enää niin paljon haittaa. Ei aina tarvi onnistua täydellisesti.
Olen muutamien opettajakollegoiden kanssa keskustellut jännittämisestä, ja monien vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä opettaneiden opettajien suusta olen kuullut, ettei se jännittäminen koskaan täysin katoa. Esimerkiksi loman jälkeen taas jännittää mennä töihin.
Normaalia siis tuo opettajien jännittäminen! Ja kyllä sen jännityksen kanssa sitten oppii elämään. Mutta jos tuntuu, että liiallinen jännittäminen vie ihan täysin koko suoritus- ja työkyvyn, niin kannattaa käväistä lääkärillä niin sieltäkin voi saada apua. Jos opettaminen kuitenkin muuten tuntuu "omalta alalta", ei sitä kannata jännittämisen takia hylätä.
Itse muistan omalta ylä-aste ja lukioajalta, että kesälomien jälkeen eräs opettaja oli varsin hermostunut luokan edessä. Asiansa osaava ja muodollisesti pätevä ukko, mutta siitä huolimatta sympaattinen hermosto kävi ylikierroksilla.
Tämä samainen ukkeli valittiin käytännössä joka vuosi kuolun pidetyimmäksi opettajaksi, ja mukava äijä se olikin.
Kyllä se hermostuneisuus sitten hävisi, kun hän sai taas rutiinin päälle. Tarkoitan vain sanoa, että kyllä jännittäjämallin ihminenkin voi hyvin toimia opettaja ja olla vieläpä hyvä ja pidetty opettaja. Eli aloittajalle sanoisin, että ei muuta kuin leijonien eteen...
Luulisin, että tämän ominaisuutesi takia kiinnität huomiota myös oppilaiden jännittämiseen, etkä yritä "karaista" heistä varmoja esiintyjiä julkisesti nöyryyttämällä. On vain hyvä, että on erilaisia opettajia, niin monet heistä ovat hyökkääviä ja omaa ääntään rakastavia...