Kaksosten odotus

En huomannut mitään erilaista alkuraskaudessa. Rv7 5 mut ultrattiin muista syistä ja silloin todettiin kaksoset. Ja oli kyllä niin iso yllätys.=)
Nyt kun raskaus on edennyt jo viikoille 29 3,niin kyllä on paljon vaivaisempi ja paikkoja särkee ja maha koko ajan edessä. Esikoisesta olin elämäni kunnossa loppuun asti. Mutta kait jokainen raskaus on joka tapauksessa erilainen.

Alkuun voin pahoin viikolle 7 asti, sitten loppuivat oireet. Viikoilla 13 2 sain tietää odottavani kaksosia, eipä olisi tullut mistään mieleenikään koska esikoisiani odottelen. Nyt viikkoja 19 6 ja olen päässyt väsymyksestäkin toistaiseksi eroon, joten nyt nautin olostani vielä kun se on mahdollista, ei ole mahakaan vielä tiellä! Olen helpolla päässyt mielestäni.

Voi olla että ihmiset, joilla on ennestään lapsia, osaavat tulkita kehoaan jo paremmin ennakoidakseen mahdolliset kaksoset. Itse en olisi osannut arvata.

En osannut aavistaa odottavani kaksosia, vaikka tunsin kyllä olevani raskaana jo paljon ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa (ja aikaisemmin kuin muita lapsiani odottaessani).
Vatsa tietenkin kasvoi nopeammin, mutta luulin sen johtuvan siitä, että olin jo kolme lasta synnyttänyt.

Odotan esikoisiani joten yksöraskaudesta ei ole kokemusta ts. en voi varsinaisesti vertailla.

Mulla meni kaikki aivan loistavan hyvin suunnilleen viikolle 24. Sitten huomattiin kohdunsuun hieman lyhentyeen ja minulle määrättiin liikkumiskielto. Pian tuon jälkeen olo alkoi olla sellainen ettei todellakaan edes tehnyt mieli liikkua. Nyt viikolla 28 olen vuodelevossa, kohdunsuu on edelleen lyhentynyt.

Kohdun koko alkaa vastata täysiaikaista yksösraskautta > kohdussa on painetta, tämä taas ilmeisesti aiheuttaa supisteluja joka puolestaan kypsyttää kohdunsuuta ennen aikojaan.

Tokihan ykösraskaudessakin on ennenaikaisen synnytyksen riskejä, mutta kaksosraskaudessa riskit ovat isommat. Hyvä vointi ja ogelmaton raskaus voi hyvinkin nopeasti muuttua sairaalalevoksi. :/

Nyt olen tosi kiitollinen kaksosraskauteni tiiviistä seurannasta, muuten tilanne voisi olla pahempikin, jos muutoksia ei olisi ajoissa huomattu.

Mutta tosiaan yli puoleenväliin meni ihan ongelmitta, ei ollut edes pahoinontia. Mitä nyt maha kasvoi hurjaa vauhtia, mutta sehän kuuluu asiaan. :)

on ns. esikoiskaksoset, joten en osaa verrata raskauttani aiempiin raskauksiin. Olin kuitenkin niin vähäoireinen, että tuskin uskoin olevani oikeasti raskaana, kunnes näin kaksoset np-ultrassa. Olin vain hieman tavallista väsyneempi, rinnat olivat vähän aremmat kuin yleensä ennen kuukautisia, ja pieniä menkkakipumaisia tuntemuksia ja vatsan nipistelyjä tunsin. Kuukautiset toki jäivät pois, jos sekin oireeksi lasketaan. Esim. pahoinvointia tai muita ikäviä kremppoja ei ollut lainkaan.

Vatsa toki kasvoi nopeammin kuin useimmilla yksösodottajilla, mutta ei ero kovin huomattava ollut. Samoihin aikoihin yhtä vauvaa (tiettävästi ihan alusta asti) odottaneen sukulaiseni vatsa kasvoi suunnilleen samaan tahtiin. Toki sf-mittani oli suurempi kuin hänellä ja huiteli ihan omalla käyrällään, mutta sitä en alkuvaiheessa tiennyt. Ennen np-ultraa ajattelinkin olevani lähinnä turvonnut, enkä halunnut elätellä liikaa toiveita kaksosista, vaikka suvussani onkin paljon kaksosia ja jopa joitakin kolmosia. Synnytin kaksoset viikolla 39, ja näytin viimeisillänikin vain tavallista isomahaisemmalta yksösodottajalta. Olo ei ollut tukala eikä liikkuminen vaikeaa. Jos olisin aiemmin synnyttänyt yhden vauvan, olisin varmaan huomannut eron vatsan koossa, vaikka onhan vatsa toisessa raskaudessa usein vähän isompi muutenkin. Sanotaan myös, että aiemmin kaksoset synnyttäneen naisen vatsa on usein iso myöhemmissäkin raskauksissa, vaikka sikiöitä olisi yksi.

Kaiken kaikkiaan raskauteni oli siis helppo. Verenpaine kyllä oli kohonneen rajoilla, mutta siitä ei lopulta tullut isompia ongelmia, kunhan otin rauhallisesti. Tietysti varoin myös ennenaikaisen synnytyksen riskin vuoksi, enkä esim. jatkanut kaikkia liikuntaharrastuksia. Töistäkin jäin "sairaslomalle" jo ennen äitiysvapaan alkamista, mutta vain varmuuden vuoksi. En halunnut ottaa mitään riskejä, kun työni ei ollut ihan kevyimmästä päästä.