läskistyneet

Joops, meitähän on.

Itse olen nyt 27-vuotta...mulla tosin oli bulimia aikoinaan ja siitä olen läskistynyt sellaset 30 kiloa. Tällä hetkellä bmi on yli 30 ja olo ihan hirvee senkin takia.

Olin päälle parikymppinen, kun sairastuin bulimiaan. Pääsin suht nopeasti hoitoon ja parannuinkin. Elämä oli tietenkin helpompaa ilman sairautta, mut läski oli valmiina. Se venaili nurkan takana, et se pääsis takas mun reisiin, vatsaan ja kasvoihin. Ja sinne hän se päätykin.

Kun bulimiani oli pahimmillaan, en ollut edes mikään hoikka, mutta suht sopusuhtainen. Vaatteet mahtu päälle ja omalla tavallani olin onnellinen. Mut se sairaus on ahdistava eikä mulla ollu hetkeäkään rauhaa ruoasta. Mietin sitä 24/7. Nyt kun oon parantunu (kai) ja välillä vielä saatan hetkeksi tavottaa sen ahdistuneen tunteen, mikä oli sillo sairauden aikana seurassa koko ajan, ni kauhistun. Miten mä oon voinu elää sellasta elämää? Ja kuitenkin...siellähän se on mun päässä ja odottaa.

Nyt oon tosi läskipaska, inhoon itseäni ja tuntuu etten tiie mihin oon menossa. Oon seurannu taas näitä keskusteluja reilun kuukauden verran ja yritän pohtii mihin suuntaan menisin. Läskiä ei voi kieltää, se on mussa ja vahvasti onkin. Musta tuntuu, että ainut reitti painon pudotukseen on se sama vanha tie vessanpöntön luokse. En vaan oo vielä uskaltanu lähtee uudestaan sille tielle.

Jotenkin elämä on muutenkin nyt sellasessa tilanteessa etten tiie mitä tekisin ja minne menisin. Uusi työ on ollu aika rankkaa ja mulla siinä suuri vastuu. Ahdistus on ollu kova. Mä oon koko elämäni ollu aina ylipainoinen, en edes tiedä millaista on ollu oikeesti hoikka ja sinne tahtoisin enemmän ku koskaan. Jotenkin mulla on sellanen tunne, et se painonpudotus ratkasis kaikki asiat. Etsin vaan vielä sitä tietä ja valitsen minkä valitsen...pelkään vaan, et se on paluu menneeseen.

leinikki kirjoitti:

Joops, meitähän on.

Itse olen nyt 27-vuotta...mulla tosin oli bulimia aikoinaan ja siitä olen läskistynyt sellaset 30 kiloa. Tällä hetkellä bmi on yli 30 ja olo ihan hirvee senkin takia.

Olin päälle parikymppinen, kun sairastuin bulimiaan. Pääsin suht nopeasti hoitoon ja parannuinkin. Elämä oli tietenkin helpompaa ilman sairautta, mut läski oli valmiina. Se venaili nurkan takana, et se pääsis takas mun reisiin, vatsaan ja kasvoihin. Ja sinne hän se päätykin.

Kun bulimiani oli pahimmillaan, en ollut edes mikään hoikka, mutta suht sopusuhtainen. Vaatteet mahtu päälle ja omalla tavallani olin onnellinen. Mut se sairaus on ahdistava eikä mulla ollu hetkeäkään rauhaa ruoasta. Mietin sitä 24/7. Nyt kun oon parantunu (kai) ja välillä vielä saatan hetkeksi tavottaa sen ahdistuneen tunteen, mikä oli sillo sairauden aikana seurassa koko ajan, ni kauhistun. Miten mä oon voinu elää sellasta elämää? Ja kuitenkin...siellähän se on mun päässä ja odottaa.

Nyt oon tosi läskipaska, inhoon itseäni ja tuntuu etten tiie mihin oon menossa. Oon seurannu taas näitä keskusteluja reilun kuukauden verran ja yritän pohtii mihin suuntaan menisin. Läskiä ei voi kieltää, se on mussa ja vahvasti onkin. Musta tuntuu, että ainut reitti painon pudotukseen on se sama vanha tie vessanpöntön luokse. En vaan oo vielä uskaltanu lähtee uudestaan sille tielle.

Jotenkin elämä on muutenkin nyt sellasessa tilanteessa etten tiie mitä tekisin ja minne menisin. Uusi työ on ollu aika rankkaa ja mulla siinä suuri vastuu. Ahdistus on ollu kova. Mä oon koko elämäni ollu aina ylipainoinen, en edes tiedä millaista on ollu oikeesti hoikka ja sinne tahtoisin enemmän ku koskaan. Jotenkin mulla on sellanen tunne, et se painonpudotus ratkasis kaikki asiat. Etsin vaan vielä sitä tietä ja valitsen minkä valitsen...pelkään vaan, et se on paluu menneeseen.

Lue lisää

voi ku on tuttui tunteita... haluan entiseen, mutten haluakkaan. haluan laihaks, mutta en sitä pakkoa ja ahistusta. mä oon 157cm ja olin laihimmillani 35-37 kg. mut sit aloin lihota ja vuodessa paino nousi n. 79kg:hen. nyt painan 67.8 kg ja se kaikki on tippunu 2 kuukauvessa itestään. hyvä niin. luonto päätti puuttua asiaan...
ja mä olin jo 27v ku sairastuin anoreksiaan. tai olihan mulla oireilua jo ollu sitä ennen, mut se ei vieny sillon ihan mennessään.
nyt on taas alkanu tuntua, että josko palais entiseen ja sais ittesä kans jonkinlaisen rauhan. ku ei nykyään tuu edes toimeen ittesä kaa, jatkuvasti saa hävetä itteään.
yks ongelma kyl on, haluan lapsia. meillä on yritys menneillään. en vain tiiä kumpaa toivon enemmän laihtumista vai raskautta. ehkä lasta kuitenki, en tiiä...

joo sama tilanne mulla.. olen 29v ja paino on noussut alimmillaan olleesta painosta melkein 20kg.. Hyvä oikeestaan kun laitoit ton viestin, helpottaa jotenkin tuskaa kun tietää että jollain muullakin on samanlainen tilanne..

mirtatzapin on hirvee lääke, mulla se turvotti ihan hirveesti vääränlaiset e-pillerit=6 kiloa ylimäärästä.en siis syöny mitenkää paljon, asuin sillon laitoksessa ja siel oli ruoka-ajat ja muutenki söin tosi vähän sillon......

...mahdollisesti kuvia galleriassa ? Jotenkin saatoin arvailla kuka olet, mutta en tod pyydä sua sanomaan mitään suuntaan tai toiseen =) Ja juu miä myös läskistynyt. BMI alimmillaan oli n. 15 ja nyt 17.3 ........

Olin toissakesänä äärimmäisen hoikka, aina ollut, en anorektikko, vaan muuten hoikka.. Sit mut pakotettiin lihottamaan "muutama kilo".. Ensin bmi oli terveystark. 14.0 sitten vajaan vuoden päästä se oli noin 17.8. sit ajattelin et ns. normipaino ei mulle sovi ollenkaan, en ollut enää oma hoikka itseni, vaan masentunut läskeistäni, ja halusin olla sama tyyppi kuin ennenkin, ja laihdutan itseni nyt samaan 14 bmi:hin, se vaatii paljon mutta antaa vieläkin enemmän! Jokainen päivä on parempaan päin kun maltan ja pystyn olla syömättä mitään mikä voisi mua grammankaan lihottaa. Bmi:ssä 14 olin itseeni täysin tyytyväinen ja TERVE, vaikka muuta toiset väittikin et olen luurankomaisen näköinen mut mulla oli aina hyvä olla! Bmi nyt 15 eli ei ole enää kaukana toi mun tavoitteeni jonka aion saavuttaa ennen kun alkaa kesäloma ja lähdemme kesälomamatkalle. Liikun joka päivä aika runsaasti ja syömiseni on tarkassa kontrollissa niinkuin pitääkin. Tsemppiä teille muille jotka haluatte samoihin tuloksiin, se on oikeasti vaan itsestä kiinni! :)