Muistatko vielä

liian kauvan aikaa. Sen kyllä muistan että, kyllä mekin selkään satiin, tai remmistä. Nooh, eipä noista kovin isoja arpia sieluuni ole jäänyt. Meillä kun molemmat vanhempani olivat arkisin töissä, eikä aina ollut meilläkään ketään peräänkatsojaa...niin kyllä sitä siskojen kanssa ihan kaikkia typeriä juttuja tehtiin, ihan ymmärtämättömyytämme...yhden joulunalus jutun muistan kyllä elävästi vieläkin..mutsi oli aina työpäivän jälkeen leiponut pipareita sellaisia erikoispipareita ei ihan tavallisia, sen varalle että, sukulaiset tulevat joulukahville pyhinä...no, kaikki nuo piparit sitten, solidaarisesti jaettiin muille pihan skideille myös..että, kun meidän MUTSI on kerrankin leiponut..vitsi..silloin taidettiin kyllä ihan kunnolla kaikki kolme selkäämme saada. Minä taisin aina saada vähiten koska, olin pienin ja nuorin...ja faijan oma "friidu". Ei oikein raaskinut faija koskaan, minulle selkään samallalailla antaa kuin muille...monesti muistan, että, sanoi: Huuda nyt edes vähän... isosysterit kun olivat siinä kuuntelemassa..että, kuritetaanko minua myös. Vanhin sisareni sai kyllä aina sen suurimman ryöpytyksen. Jälkeenpäin usein ajattelen, että se oli kyllä tosi väärin. Ikäeroa kun meillä on tasaisesti kullankin 1 vuosi. Että, eihän se isosysteri nyt aina voinut meitä nuorempia valvoa ja peräänkatsoa. Vilkkaita kun oltiin kaikki kolme. No, pikkubroidi kun syntyi niin, siitä sitten tuli koko perheen lellikki. Eikä kukaan koskaan sille voinut vihainen olla. Koska oli niin skidinä niin ihana ja suloinen..ja on vieläkin;).

t.friidu

En saanut kotona selkään, enkä tiedä, että kukaan meidän sisaruksisa olisi saanut.

Kolmannenluokan välitunnilla sain viimeisen kerran selkääni, siis tulin lähinnä selätetyksi, mutta puolustuksekseni on sanottava, että hän oli muutaman vuoden vanhempi ja muutoinkin riskimpää sorttia.('seliseli')
Selkäsaunan syy oli puomilla tapahtunut jokin epis teko, mutta en muista kumpi oli syyllisempi.

Edelleen ollaan paljon tekemisissä keskenämme ja hän on yksi parhaista kavereista, joita tiedän.
Hän oli naapurin poika ja vieläkään meidän asuntojen fyysinen etäisyys on alle puoli kilometriä.
Ja molemmat olemme muuttaneet synnyikodeistamme, joskaan emme kumpainenkaan kovin etäälle.

kerrat tuli turpiin ikkunan rikkomisesta ja röökin poltosta,jos ei päässyt karkuun.Itte joutu hakeen risut nuorempana ja sitten myöhemmin kelpas vaikka lätkämaila,jos sattu käsille.